Vituttaa niin ankarasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Klep
  • Aloitettu Aloitettu
Voi voi, että osaa olla kuluttavaa kun pitää jatkuvasti hoitaa asioita dementikolle, jolla ei mielestään ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että hän ei enää oikein jaksa hoitaa kaikkea itse. Jatkuvaa sekoilua ja aina kun jokin asia ei sitten mene ihan putkeen, niin minä olen hoitanut ne huonosti tai en ole viitsinyt kertoa ja selittää asioita hänelle. Ja kun kyseessä on ihminen, joka on aina ollut paljon lahjakkaampi puhumaan kuin kuuntelemaan ja se vähäkin kyky aktiiviseen kuunteluun on nyt kadonnut loputtoman tajunnanvirtapaasauksen tieltä, niin pientäkään asiaa ei voi keskustella joutumatta vanhuksen huomion saamiseksi tylysti korottamaan ääntään ja käskemään toista olemaan hiljaa ja kuuntelemaan, mistä tämä tietysti loukkaantuu. Ihan vaikka se, että on tullut tärkeän näköinen kirje kotiin ja yrittää kysyä, kuka on lähettäjä ja mikä on otsikko tai edes jokin satunnainen pätkä tekstistä, että tietäisi onko kyseessä vaikka maksettava lasku vai merkityksetön mainoskirje. Joka päivä tuollaisten asioiden takia kun ei ole ajallisesti ja logistisesti mahdollista hypätä heti itse katsomaan. Ja kun asioita joutuu selittämään korostetun yksinkertaisesti, rautalangasta vääntäen ja välillä kysymällä varmistaen, menikö perille, niin sekin tarkoittaa, että minä olen tyly ja aina pahalla tuulella. Eihän hän sitä näin suoraan sano, mutta ajattelee kyllä. Aikaa ja vaivaa rakkaan sukulaisen eteen näkee tietysti mielellään, mutta se on kyllä äärettömän kuluttavaa, kun pienenkin asian selvittäminen johtaa nykyään kinaamiseen ja vänkäämiseen täysin sairaudentunnottoman ihmisen kanssa ja aina tietää, että vaikka parhaansa tekee että homma pysyisi kasassa ja asiat järjestyisivät, niin on silti itse pahis ja saanut toiselle jatkuvasti aikaan vain pahan mielen.
Samassa tilanteessa olleena, hommaa itsellesi asianajovaltakirja välittömästi niin kauan kun on vielä toimikelpoinen sen antamaan. Nimittäin kohta ei ole, ja sitten menee asioiden hoitaminen todella vaikeaksi. Tai jos ei sulle, niin jollekin muulle sukulaiselle, tai sitten edunvalvojalle.

Jos mitenkään mahdollista niin hommatkaa helppokäyttöisin mahdollinen tabletti ja opettakaa vastaamaan videopuheluun. 400 kilometrin päästä on huomattavasti helpompaa koittaa ruudulta katsoa mikähän se tärkeä paperi ois jos sitä näytetään kameralle kun ajaa katsomaan.

Ja kaikki mahdolliset laskut sähköisinä automaattiseen maksuun, virallinen posti Omapostiin, markkinointikielto, oamaehtonen luottokielto ja niin edelleen. On siitä vaivaa mutta säästyy paljolta vaivalta muutaman vuoden sisään.

Tsemppiä!
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Samassa tilanteessa olleena, hommaa itsellesi asianajovaltakirja välittömästi niin kauan kun on vielä toimikelpoinen sen antamaan. Nimittäin kohta ei ole, ja sitten menee asioiden hoitaminen todella vaikeaksi. Tai jos ei sulle, niin jollekin muulle sukulaiselle, tai sitten edunvalvojalle.

Tätä on mietitty, mutta täyden edunvalvontavaltakirjan kyhääminen ei ole ihan läpihuutojuttu ja siinä mielessä tämä on tasapainoilua, että kun tämä kognitiivinen tilanne on huonontunut niin nopeasti ja jyrkästi että sitä ei ole voinut aiemmin ennakoida ja yleinen terveydentila on sellainen, että useamman vuoden jäljellä oleva aikajana olisi todennäköisyyksiltään likimain lottovoitto, niin joutuu miettimään, mikä nyt kannattaa ja mikä ei. Toisaalta mummeli on hämmentävän sitkeä, seitsemänkymppisenä kukaan ei olisi uskonut sen pääsevän lähellekään kahdeksaakymmentä ja nyt se ikä alkaa jo yhdeksiköllä, mutta yksin kotona asumiselle tulee väkisinkin jossain välissä stoppi, vaikka ikiliikkuja vielä yllättäisikin jälleen kerran kun sen jo luulee vähitellen pysähtyvän. Hoitokotiin pääsy/joutuminen sitten poistaisi tämän päivittäisten pikkuasioiden vääntämisen läheisten harteilta. Sukulaisista minä olen ainoa, joka on sekä suhteellisen lähellä asuva että kunnolla toimintakykyinen eli minulle tämä nakki pääosin kaatuu, muilta läheisiltä sitten irtoaa apua ja tukea pikkujutuissa mahdollisuuksien mukaan.

Jos mitenkään mahdollista niin hommatkaa helppokäyttöisin mahdollinen tabletti ja opettakaa vastaamaan videopuheluun. 400 kilometrin päästä on huomattavasti helpompaa koittaa ruudulta katsoa mikähän se tärkeä paperi ois jos sitä näytetään kameralle kun ajaa katsomaan.
Ei toivoakaan opettaa, mutta onneksi matkaa ei ole 400 kilsaa. Ongelma ei ole sinänsä matka tai vaiva vaan se suhteeton henkinen energia, joka tuollaisen ihmisen kanssa asioimiseen menee. Kiva sen kanssa on jutella silloin, kun voi vain käydä kahvilla ja antaa sen tarinoida ja nyökytellä itse päätään, mutta mitkään oikeat asiat ovat sitten ihan erikseen.

Ja kaikki mahdolliset laskut sähköisinä automaattiseen maksuun, virallinen posti Omapostiin, markkinointikielto, oamaehtonen luottokielto ja niin edelleen. On siitä vaivaa mutta säästyy paljolta vaivalta muutaman vuoden sisään.

Pankkivaltuudet minulla onneksi on joten paperilaskuja tulee vain poikkeustapauksissa, tuo postin kääntö omapostiin ja muu vaatisi taas yleisvaltakirjan ja kovasti sumplimista.

Tsemppiä!
Kiitos, sitä tullaan tällä menolla tarvitsemaan.
 
Hitto kun en ole rahamiehiä. Tällaisia keisseijä rahoittaisin mielelläni, ja veisin ne niin pitkälle että ajaisin kaikki vastapuolen edustajat itsemurhaan.
 
Varmaan isoin asia mikä on viime aikoina vituttanut on se että mulla on hermovaurio oikeassa kyynärpäässä eikä hermovaurioihin ole mitään virallista parannuskeinoa.

Tämä vaiva on siis ollut 14-vuotiaasta asti tuon kyynärpään murtuman jälkeen(ei kannata skeitata) ja ollut iso taakka sen jälkeen.

Olen itse järkeillyt että isometriset käden koholla pitämiset saattavat auttaa uusien hermosolujen synnyssä ja hermovaurion integroimisessa kehoon(kun tuntuu siltä kuin muu keho hylkisi vaurioitunutta oikeaa kättä).

On se vaan vaikea käsittää miten yksi harrastustapaturma teininä voi aiheuttaa näinkin paljon vahinkoa..

Jos tässä jotain edistystä tapahtuu niin se on kyllä hidasta, että sikäli vituttaa kyllä elää tällaisessa limbossa puolikuntoisena kun paraneminen josta ei ole varmuutta, on niin hidasta.

Myös se vituttaa että sain kesällä jalkaani luumustelman (niin se veri veti taas skeittaamisen pariin kun katselin youtubesta skeittiklippejä mutta tällä kertaa yli 100 kiloisena ja vituiksihan se taas meni kun ei kroppa taida kestää tuollaisella massalla skeittaamista verrattuna teiniaikoihin) eikä se ole vieläkään parantunut niin että pääsisi kunnolla treenaamaan(kunnolla treenaaminenkin on suhteellinen käsite kun on tuo käden hermovaurio rasitteena), hyvä että pystyy kaupassa käymään
 
Maailma on niin pilalla, Old spice dödötikkuja ei saa kaupoista.

Pakko tilata jenkeistä.
 
Käyn normaalisti 5-6 päivänä salilla klo 04-09 tai vaihtoehtoisesti 22-00 ja tuona aikoina siellä on noin 0-3 ihmistä samaan aikaan. Nyt myös tuolle salille on tullut koronarajoitukset ja salille voi varata ajan vain 2 kertaa viikossa rajoitetuin kellon ajoin 10-18 välillä. Kun katselin tuota varauskalenteria niin näyttäisi siltä, että jokaisella tunnilla on 10 tyyppiä samaan aikaan.

Mitä tähän nyt sanoisi muuta kuin, että vituttaa sen verran tämä pelleily, että etsin toisen salin ja jos sellainen löytyy, mikä ei ole tehnyt normaalia salilla käymistä ryhmäliikuntatapahtumaksi, niin vaihdan sinne ja puran sopimuksen nykyiselle salilleni.
 
Kakara taas vituttaa aivan suunnattomasti.
Mikään muu kuin telkka tai pleikka ei ole vaihtoehto, junttasin aamulla sen autoon luistinkassin kanssa niin tää saatana huutaa vaan suoraa huutoa siellä jäällä. Kun ees puhuttaisiin jostain vauvasta mutta on 12 vuotias, eikä ees osaa perkele laittaa ite luistimia jalkaan kun ei kiinnosta.
Nyt lähti noi vitun rakkineet, keksikööt vaikka käpylehmien kanssa puuhastelua jos ei paria tuntia viikossa huvita liikkua.
 
Kakara taas vituttaa aivan suunnattomasti.
Mikään muu kuin telkka tai pleikka ei ole vaihtoehto, junttasin aamulla sen autoon luistinkassin kanssa niin tää saatana huutaa vaan suoraa huutoa siellä jäällä. Kun ees puhuttaisiin jostain vauvasta mutta on 12 vuotias, eikä ees osaa perkele laittaa ite luistimia jalkaan kun ei kiinnosta.
Nyt lähti noi vitun rakkineet, keksikööt vaikka käpylehmien kanssa puuhastelua jos ei paria tuntia viikossa huvita liikkua.

Ai saakeli tiedän tuon tunteen.

Itse vippasin kerran yhden lapseni puhelimen terassilta metsään suutuspäissäni kun hienona kesäpäivänä koko päivä vietettiin sisällä puhelimella. Vanhemmuuden huippu hetkiä! Tosin jouduttiin kyllä porukalla sitten hakemaan sitä puhelinta tovi.
 
Pisti aavistuksen jopa miettimään omaa nuoruutta, sikäli kun en silloin ollut kovinkaan kiinnostunut varsinaisesti urheilusta, mutta sitäkin enemmän kaikesta pöljäilystä. Jos ei muuten tullut lähettyä joka ikinen päivä ulos, niin sit ihan sen takia et kun oli jo liian nuorena oppinut tupakalle, niin pitihän se suksia vittuun asti sätkän polttoon, ettei vaan jää kiinni :D. Sama homma sit alkoholin kanssa, kotinurkilla ei tissuteltu, vaan aina oltiin pitkin ja poikin fillareilla menossa. Sitä ikäänkuin tuli liikuttua muuten vaan ihan saatanasti, koska koivuniemen herran pelko :D. Kyllä ennen oli kaikki paremmin, pennut joi viinaa, poltti tupakkaa ja teki piruuksia, mut eipähän maattu kotona.

Olihan sitä tosiaan meilläkin jo Nintendo 64:sia ja pleikka ykkösiä/kakkosia ja matopelit puhelimessa, mut totta ne lopulta oli vaan niin paskoja, että ei niiden kanssa loputtomiin jaksanu näplätä.
 
Vaikka ite olenkin uudempaa sukupolvea ja joskus 8-9 luokalla alkoi tulla ekat älypuhelimet niin kotona äiti piti sen verran kovan kurin ettei todellakaan päivät menny koneella tai puhelin kourassa.
Tietokoneen sai avata vasta 14 jälkeen ja 30min per henkilö sai olla enimmillään.

Ulkona piti joka päivä leikkiä ainakin tunnin verran, -25 taisi olla pakkasraja ja tietty jos kipeenä oli.

Tein kyllä paljon pahojakin, ajelin kortitta mopoilla ja juotiin kaljaa 12-16-vuotiaana, näistä kyllä sai pientä fyysistä kuritusta.
Mutta silti omasta mielestäni kasvoin fiksuksi aikuiseksi, päivääkään en oo työttömänä ollut ja elämä on täysin mallillaan.

Jos ois täysin vapaa kasvatus ollut niin en usko että asiat näin hyvin olisi. Ainakin ne muutamat tyypit lapsuudesta/nuoruudesta joilla ei ollut kotona mitään kuria, jättivät lukiot/amikset kesken ja facebookin perusteella edelleen työttöminä.

Tää nyt on pieni otanta mutta kyllä mun mielestä lapsilla pitää tiukat rajat olla. Jos lapsi pompottaa niin silloin on kyllä pahasti menty vikaan
 
Liikuntaan on sitten vaihtoehtojakin aikas paljon. Että jos vaikka se jääkiekko ei aidosti kiinnosta, niin sen pakottaminen ei kannata yhtään.

Itse inhosin joukkuelajeja lapsena, ja inhoan etelleenkin. Kun ei kinostele niin ei, vaikka kuinka pakotettaisiin.

Olisinpa aiemmin tajunnut kuinka hienoa on vaikka kalastus, tai muuten vaan luonnossa liikkuminen. Tai pyöräily. Tai painojen nostelu.
Mutta kun vanhempien mielestä ainoat vaihtoehdot taisi olla jalkapallo tai jääkiekko. Jos noi ei kelvannut, niin ei sitte. Toivoton tapaus, nykynuori.

Piti sitten itse "löytää" nämä harrastukset, n. 10 vuotta turhan myöhään. Mutta parempi myöhään kuin blaablaa..
 
Liikuntaan on sitten vaihtoehtojakin aikas paljon. Että jos vaikka se jääkiekko ei aidosti kiinnosta, niin sen pakottaminen ei kannata yhtään.

Itse inhosin joukkuelajeja lapsena, ja inhoan etelleenkin. Kun ei kinostele niin ei, vaikka kuinka pakotettaisiin.

Olisinpa aiemmin tajunnut kuinka hienoa on vaikka kalastus, tai muuten vaan luonnossa liikkuminen. Tai pyöräily. Tai painojen nostelu.
Mutta kun vanhempien mielestä ainoat vaihtoehdot taisi olla jalkapallo tai jääkiekko. Jos noi ei kelvannut, niin ei sitte. Toivoton tapaus, nykynuori.

Piti sitten itse "löytää" nämä harrastukset, n. 10 vuotta turhan myöhään. Mutta parempi myöhään kuin blaablaa..
On vaihtoehtoja mutta mikään muu ei kiinnosta kuin sisällä pleikan pelaaminen, siihen on toki syynsä ja kyse oli ihan vaan kahdestaan luistelusta mailat kädessä ja ois riittänyt se puoli tuntia.
Se vaan kun on ihan mikä vaan asia niin pitää ulista ja valittaa että onko pakko. Sitten ulistaan ja valitetaan ettei ole mitään tekemistä kotona jos ei saa pelata ja tuijottaa telkkaa.
 
On vaihtoehtoja mutta mikään muu ei kiinnosta kuin sisällä pleikan pelaaminen, siihen on toki syynsä ja kyse oli ihan vaan kahdestaan luistelusta mailat kädessä ja ois riittänyt se puoli tuntia.
Se vaan kun on ihan mikä vaan asia niin pitää ulista ja valittaa että onko pakko. Sitten ulistaan ja valitetaan ettei ole mitään tekemistä kotona jos ei saa pelata ja tuijottaa telkkaa.
Leka käteen, kuvaat kun pistät pleikan tuhannen pillun päreiksi ja juniorin reaktion. Postaat tänne, win-win.

Ja jos tulee liiallista ulinaa niin töllö seuraavaksi.
 
Leka käteen, kuvaat kun pistät pleikan tuhannen pillun päreiksi ja juniorin reaktion. Postaat tänne, win-win.

Ja jos tulee liiallista ulinaa niin töllö seuraavaksi.
 

Liitteet

  • leijonakuningas.jpg
    leijonakuningas.jpg
    102,6 KB · Katsottu: 203
Eikö tuossa iässä vois alkaa jo keksiä jotain kotihommia/pieniä töitä mitä vastaan saa sitä pleikkaa pelata 😁

Kohtahan se alkaa mopoiässä olla niin eiköhän ajanvietettä löydy sieltä maailmasta
 
Kaaduin viikko sitten tämän paskan koiven päälle niin että meni muutama päivä kainalosauvojen kanssa. Ihme kyllä selvisin tällä kertaa luumustelmalla ja venähdyksellä + joku pieni repeämä patellassa, mut ortopedi varotteli että koska on operoitu niin vitun moneen kertaan niin nää säryt (jotka on muutenkin läsnä 247) voi olla pahemmat nyt jopa muutaman kuukauden. Ja nyt tää särky on tosiaan paljon voimakkaampaa ja jäytävämpää. Ja just kun sain otettua vähän itteeni niskasta kiinni ja sain käytyä aamulenkeillä niin tulee tämmöstä turhaa paskaa. Koronan takia oo päässy käymään salilla moneen kuukauteen, nyt meni muutaman kuukauden budjetti lekuriin ton kaatumisen takia, syömishäiriö palannu takasin, kouluhommat kusee (koronan takia) niin kyllä tässä alkaa kuupassakin hiihtämään niin että hohhoijaa. Sit kun joutuu olemaan hyvin paljon nyt vaan himassa ja kuunnella kun naapurit ulisee niin jipii.
Oispa vielä lapsi.
 
Menee yksinpuheluksi tässä ketjussa mut menkööt; vituttaa kun on yrittäny päästää ihmisiä lähelle, koittanu hankkia semmosta kunnon ystävää jostain. Siis edes yks tyyppi johon vois luottaa, niin ei. Taas sai huomata et muhunpäin ollaan yhteydessä tasan sillon kun tarvitaan autokyytiä tai rahaa lainaksi tai muuta vastaavaa. Ollaan ensin hyvää kaveria ja sit kun on saatu kaikki hyöty ja hupi revittyä irti niin voidaan unohtaa. Mikä vittu siin on et kunnollisia luotettavia tyyppejä/aitoja ystäviä on niin vaikea löytää nykyään? Vai oonko mä oikeesti vaan niin perseestä?
Onko muilla samoja kokemuksia?
 
Vai oonko mä oikeesti vaan niin perseestä?
Onko muilla samoja kokemuksia?

Vuoden aikana olen puhunut kolmen ihmisen kanssa livenä, joiden nimen tiedän. Yksi näistäkin kun työkaveri tuli kaupassa vastaan.
 
Menee yksinpuheluksi tässä ketjussa mut menkööt; vituttaa kun on yrittäny päästää ihmisiä lähelle, koittanu hankkia semmosta kunnon ystävää jostain. Siis edes yks tyyppi johon vois luottaa, niin ei. Taas sai huomata et muhunpäin ollaan yhteydessä tasan sillon kun tarvitaan autokyytiä tai rahaa lainaksi tai muuta vastaavaa. Ollaan ensin hyvää kaveria ja sit kun on saatu kaikki hyöty ja hupi revittyä irti niin voidaan unohtaa. Mikä vittu siin on et kunnollisia luotettavia tyyppejä/aitoja ystäviä on niin vaikea löytää nykyään? Vai oonko mä oikeesti vaan niin perseestä?
Onko muilla samoja kokemuksia?
Ei mullakaan ole kavereita.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom