Vituttaa niin ankarasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Klep
  • Aloitettu Aloitettu
Vituttaa kaikki. Semmonen yleisvitutus. Ei mitään sen kummempaa syytä. Vituttaa ja väsyttää. Yövuorojen jälkeinen rytminkääntöpäivä. Kaks reeniä koko viikolla, työt sotkee harrastustoiminnan, silti mitään ei jää tilistä käteen. Just muistin, että oon äitimuorille 200 auki. Vitsin hitsi. Äitin kuullen ei saa kiroilla, hitsi.

Kaikki vaan vituttaa. Miks lihaksenkasvatuskin on niin vitun hidasta hommaa? Vitut mä kasva ikinä. Vmp.
tsot tsot, muista Paavon kysymys.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ei nyt ankarasti, mutta ihan tarpeeksi.

Se, ettei töissä osata pitää paikkoja puhtaana. Omassa kodissas saat olla mun puolesta millainen sika hyvänsä, mutta töissä kaiken pitäisi olla viimeisen päälle ja järjestyksessä. Ja kun asiasta on sanottu parikin kertaa ja jopa kirjalliset ohjeet laadittu.

Osoittaa välinpitämättömyyttä ja on epäkunnioittavaa muita kohtaan.
 
Ihmiset. Vittu aina kun sopii jonkun kanssa jtn niin ei siitä tuu vittu mitään. Juttelin kolmen kaverin kanssa aikaisemmin viikolla ja kaikki olivat että juu juu lauantaina hengaillaan. Arvatkaa miten kävi, kahdesta ei oo kuulunut mitään ja kolmas leikkii auton kanssa ja on ehkä valmis joskus kymmeneltä. Vittu että vituttaa kun ite ajattelin pitää hauskaa ja nyt istun sitten yksin juomassa.
 
Ei nyt ankarasti, mutta ihan tarpeeksi.

Se, ettei töissä osata pitää paikkoja puhtaana. Omassa kodissas saat olla mun puolesta millainen sika hyvänsä, mutta töissä kaiken pitäisi olla viimeisen päälle ja järjestyksessä. Ja kun asiasta on sanottu parikin kertaa ja jopa kirjalliset ohjeet laadittu.

Osoittaa välinpitämättömyyttä ja on epäkunnioittavaa muita kohtaan.

Menee samaan kastiin kuin, että työpalaverissa sovitaan yhdessä pelisääntöjä, joista aletaan luistaa taas kaksi päivää myöhemmin. Niin tuttua.
 
Alle 2tkm uudella autolla ja tuulilasi halki kivellä kun joku Jooseppi kaahas satasta hiekkatiellä vastaan (itsellä 50). Ja tottakai kuskin puolelle ja juuri silmien eteen. Olis nyt edes menny toiselle puolelle niin ei olisi ihan niin vituttanut. Kotimatkalla näin sitten Lahdentiellä punaisen Audin lepäämässä ilman renkaita tiiliskivien päällä. Sen omistajaa saattanee vituttaa vielä enemmän.
 
Eilen olin lähössä heittelee fribagolffia ja kiireessä liukastuin kotona portaissa, kierien alas,nilkasta nivelsiteet, olkapää sijoiltaan ja kylkiluita paskaks, ei sit tarvii tehä mitään vähään aikaan, ja saikulla jussin yli, joka paikkaan sattuu, kävelemään ei pysty ilman keppiä ja keppien kanssa kävely sattuu vitusti. Hyvää vitun kesää.
 
Pahat, ilkeät, itsekkäät ihmiset. Heidän sanat ja teot. Pääsevät minunlaiseni herkän ihmisen ihon alle tosi helposti. Pitäisi osata olla välittämättä. Pitäisi osata kovettaa sydän ja tunteet tällaisten tyyppien sanojen kanssa. En vaan osaa. Mun päivän saa pilattua helposti, tai helposti ja helposti, mutta kyllä otan asiat monesti tosi raskaasti.

Onko tuttu juttu? Miten te käsittelelette tällaisia juttuja? Oletteko löytäneet konsteja olla välttämättä? Ei vaan välitä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - Ei toimi. Vedä turpaan, niin loppuu - en ole kokeillut.
 
@Japi huhhu, tsemppiä toipumiseen! Varmasti vituttaa. Mut mietit vaan et tuo ei kestä loppuelämää ja kesiä tulee vielä. Meikällä hoitovirheen takia polvi ikuisesti paskana ja tänään taas tappelemaan kirurgin kanssa asiasta :D JIBII. Jospa sais lähetten kipupolille tai jotain.

@Raid Mä oon samanlainen. Menee usein ihon alle sanomiset vaikken sitä välttämättä aina näytäkkään. Oonkin nykyään kohtuu erakoitunut eli en vaan ole ihmisten kanssa tekemisissä. Jos joudun sosialisoimaan ja tommosia tilanteita tulee, niin mä käsittelen asioita ei niin fiksuilla tavoilla. Eli en oo itekkään löytänyt mitään semmosta zen-meininkiä. Kun vituttaa, niin sit vituttaa ja vaikea rauhoittua. Terapiassakin oon ollut eikä siitäkään ollu mulle hyötyä. Ja masennuslääkkeet yms vaan turrutti kaiken. Mikään ei sit tuntunu miltään, eikä sekään ollu järin kivaa.
Että sitä pitää vaan tottua siihen että sitä on herkkä.
 
Onko tuttu juttu? Miten te käsittelelette tällaisia juttuja?
On. Muistan jumalauta edelleen asioita jostain 5-vuotiaasta asti, enkä taida ikinä unohtaa. Aina sanotaan että unohdat vaan ja jatkat etiäpäin reippahasti. Helposti sanottu, muttei tehty.
Käsittelen asioita, kun oikein alkaa vituttaa, menemällä autoon ja ajan johonkin hevonvitunperseeseen ja huudan ittekseni minkä keuhkoista lähtee. Se on vapauttavaa se, ainakin hetken.
Olen aika samoilla linjoilla kuin kvlt äsken kirjoitti, mutta terapiaa tai lääkkeitä en ole koskaan kokeillut, vaikka masennuslääkkeitä joskus tarjottiinkin.
Meditointia on kyllä aika hyvä opetella. Jalat ristiin, istut vaan hiljaa paikallasi ja yrität tyhjentää mielen keskittymällä hengittämiseen.
 
Sitten jos hyvää hyvyyttäsi yrität keskustella tallaisen ihmisen kanssa, niin se yleensä vain pahentaa tilannetta. On todella vaikeaa jutella ihmisen kanssa, joka on aivan eri aaltopituudella. Siksi pyrinkin sulkeman tällaiset tyypit pois elämästäni. Kaikkia ei toki voi sulkea ihan kokonaan, sukulaiset, työporukka tms. tai asiat mutkistuvat entisestään. Vmp.

Rupee oikein vituttamaan, kun mieleen tulee kaikkia vittupaskatapauksia. Pitää ruveta keksimään jotain kesäistä kivaa puuhaa.
 
Onko tuttu juttu? Miten te käsittelelette tällaisia juttuja? Oletteko löytäneet konsteja olla välttämättä? Ei vaan välitä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - Ei toimi. Vedä turpaan, niin loppuu - en ole kokeillut.

Ilkeät, joka asiasta valittavat, itsekkäät kaikista on kokemusta. Sanotaanko että mulla itellä palaa melko nopeasti hermot, mutta hyvin harvoin olen suuttunut kenellekään. Aina menee hetki kunnes olen leppynyt.

Ei mulla mitään oikotietä onneen ole koskaan ollut noissa tilanteissa, en jaksa keskittyä meditoimaan alan vaan tekemään jotakin muuta mikä vie ajatuksen pois siitä "kyrvästä ihmisestä" se on toiminut.

Elämässä tulee vastaan ihmisiä joiden kanssa ei natsaa, mutta samalla tavalla nekin ovat olleet elämässäni sen pienen hetken. Lähipiirissäni on vain lähimmät sukulaiseni ja pari lapsuuden kaverit ja oma puoliso.
 
Alle 2tkm uudella autolla ja tuulilasi halki kivellä kun joku Jooseppi kaahas satasta hiekkatiellä vastaan (itsellä 50). Ja tottakai kuskin puolelle ja juuri silmien eteen. Olis nyt edes menny toiselle puolelle niin ei olisi ihan niin vituttanut. Kotimatkalla näin sitten Lahdentiellä punaisen Audin lepäämässä ilman renkaita tiiliskivien päällä. Sen omistajaa saattanee vituttaa vielä enemmän.

Siis mitä? Oliko sinne väsätty Audi-takka vai kansallispukuiset poimineet renkaat talteen, ettei varkaat vie niitä?
 
Elämä on suhteellisesti kevyempää, ku ei kumarra ketään, ja on rehti vaan rehdeille.

Nöyryys on hyväksi, yritän olla olematta liian itsekäs ja itsepäinen. En minäkään varta vasten roiku ihmisten seurassa joiden varjossa tunnen oloni tukalaksi.

Ennemmin pidän yhteyttä henkilöihin joiden seurassa viihdyn aivan kokonaan en halua erakoitua. Työelämässä joutuu välillä sietämään itselleni epämieluisia henkilöitä ja myös koulussa tms... välillä pääsee helpommalla kun ei itse lähde heittää vettä kiukaaseen jos joku alkaa hyppimään silmille, välillä vaikeat ihmiset oikein huutavat sitä että joku kiinnittää huomiota.

Meitä on niin moneen junaan.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom