Vituttaa niin ankarasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Klep
  • Aloitettu Aloitettu
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Marinaadi sanoi:
En nyt lähde sua sen enempää neuvomaan HeJoPel, tunnet itsesi varmasti parhaiten. Mutta itse esim. teen tällä hetkellä iltaisin/öisin 8h työvuoroa 3-4x viikossa, päivisin opiskelen koulussa. Salireeni tohon kylkeen mielestäni mahdollistaa moisessa rumpassa jaksamisen, tosin totta kai tarpeen mukaan täytyy välillä osata huilia ja palautellakin.
Click to expand...

Kyllä mäkin vielä viimetalvena painoin 40 tuntista kouluviikkoa ja viikonloppuyöt olin duunissa ovella, ja silti jaksoin käydä salilla koska koulupäivän ja salilla käynnin jälkeen oli vielä vapaa-aikaa tehdä jotain ja palautua. Nyt tää rytmi on syönyt kaikki mehut kun en vaan jaksa aamusin tehdä mitään eikä motivaationpuutteessa huvita kuluttaa viikon ainoita vapaatunteja salilla käyntiin, ja iltasin duunin jälkeen on liian myöhästä mennä salille/ tehdä jotain kavereiden kanssa.
Nyt tosin kun noi työtunnit putos ainakin hetkellisesti reippaammin, niin tulee varmaan käytyä aika aktiivisesti salilla, aamulla voi hyvin mielin istuu munasillaan koneella muutaman tunnin, lähtee siitä salille ja sen jälkeen touhuta jotain kavereiden kanssa, salille ehtii hyvin 4krt viikossa kun työpäiviä ei oo kun 3-4 viikossa.
 
miki sanoi:
Vituttaa niin ettei veri kierrä. Rahat taas loppu tililtä ja töitä ei löydy mistään. Päivät täyttyvät seinien tuijottamisesta, kun mitään tekemistä ei ole ja vapaa-ajalla taas ei ole varaa lähteä mihinkään, joten silloinkin tuijotetaan samoja seiniä. Yksin. Kaverit ovat kaikonneet eikä tämmönen työtön reppana uskalla naisia edes lähestyä. :(

Ja maili täyttyy työnantajien ilmoituksista pakeista. Myös ne paikat joissa on useamman kerran käynyt haastatteluissa kertovat joskus kolmannen haastettelun jälkeen että valitetavasti nyt ei hommia sitten olekaan. :(

Olo on semmonen että kaippa tää surkea elämä alkaa olemaan tässä. Vituiks meni. Köyttä ja jakkaraa etsimään...
Click to expand...

Toivottavasti on vaan hetken mielijohde, näitä ei oo mikään kiva lukee täältä pakkikselta kun kukaan meistä ei pysty oikeestaan auttamaan vaikka osa varmaan auttais mielellään miestä mäessä. Internetin välityksellä sanotut sanat ei nyt välttämättä tehoa tollaisiin ajatuksiin, mutta elä päivä kerrallaan ja pura huolias jollekin, ihan sama kelle.
Jos vanhempas on elossa ja välit on edes kohtalaiset, niin ota heihin yhteyttä. Tiedän muutaman itsemurhatapauksen, joissa poikien vanhemmilla ei ollut hajuakaan pojan ongelmista eikä ajatuksista, ja näinollen heille on jäänyt kova syyllisyydentunne kun eivät saaneet mahdollisuutta auttaa eivätkä tajunneet. Jos ei ole ketään kelle jutella, ota yhteyttä esimerkiksi seurakuntaan (nuoriso-ohjaajat on usein helvetin hyviä tyyppejä ja auttavat myös aikuisia vaikka olisit satanisti tai muslimi, eivät vetoa puheissaan jeesukseen ja pelastukseen) tai lääkäriin, mikä on hiukan kalliimpaa. Pääasia että pääsee purkamaan ongelmiaan ja oloaan jollekin, joka kuuntelee.
 
Eipä mua kiinnosta onko näitä muiden kiva lukea. Saavatpahan vähän perspektiiviä elämään, kun toisilla ei ole elämässään enää yhtään syytä nousta sängystä ylös aamuisin. Ei töitä, koulua, harrastuksia, ystäviä, parisuhdetta, perhettä, mitään. Jotkut valittaa asioita kun ne ovat huonolla tolalla, mutta entäs kun ei ole mitään. Kun on täysi hylkiö työmarkkinoilla, parisuhdemarkkinoilla ja ystäväpiireissä. Kun ketään ei kiinnosta edes pitää mitään yhteyttä. Voin olla viikkoja, ehkä jopa kuukausia ilman minkäännäköistä kontaktia ihmisiin. Ei tämä ole enää elämää. Tämä on kärsimystä, surua, alakuloa, vihaa ja tuskaa päivästä toiseen.

Lähinnä nyt miettii että mikä olisi paras keino lähtemiseen. Ilmeisesti lääkkeet ovatkin aika huono tapa. Tämän tosin totesin jo itsekin. Aseen hankkiminen on hankalaa. Junan alle hyppääminen jättää paljon sotkua, mutta on tehokas tapa. Toisaalta tämänkin voisi tehdä jossain ulkomailla, kaukana. Niin ettei kukaan tiedä mihin se yksi heppu hävisi. Olisi vain poissa. Hyljeksityn hiljaisen miehen hiljainen katoaminen. Ei jälkiä. Ei tietoa. Ei kaipaavia ihmisiä eikä kenelläkään syyllisyyttä. Täydellistä.
 
Miki oletko ajatellut jotain uutta alaa kokonaan jos nykyisellä ei tunnu töitä löytyvän. Olet vielä alle kolmekymppinen niin hyvin on aikaa vaikka minkäpituiseen opiskeluputkeen. Katot jonkun kivan ammatin ja opiskelet ittes siihen ja sit on taas työmarkkinatkin toisenlaiset. Opiskellessa vähän väkisinkin tutustuu uusiin ihmisiin ja jossainhan se sunkin kantes lymyää, täytyy vaan jostain löytää se.
 
Aaaaaaaargh! Helpottaa varmaan työstressiä kun ei saa mitään hommia valmiiksi ja kun se ei ole susta itsestä kiinni. Projekti-insinööri ei vastaa viesteihin, toinen ei ymmärrä mikä se ongelma nyt olikaan ja alihankkija ei saa suunnittelua valmiiksi. Opiskele insinööriksi, ne sanoi. Se on kivaa, ne sanoi. Vittu!
 
miki sanoi:
Niin ettei kukaan tiedä mihin se yksi heppu hävisi. Olisi vain poissa. Hyljeksityn hiljaisen miehen hiljainen katoaminen. Ei jälkiä. Ei tietoa. Ei kaipaavia ihmisiä eikä kenelläkään syyllisyyttä. Täydellistä.
Click to expand...

Ei toimi. Kun vähän mietit, paljonko sinulla sukulaisia ja läheisiä loppujen lopuksi on, niin onhan niitä. Se täydellinen katoaminen maailmalle ei ole ihan helppoa ja vaikka olisi, niin joku arvaa. Ja syyllisyys jää. Ja se syyllisyys on todella raskas. Se kaipauskin jää. Mieti, haluatko oikeasti jättää elinikäistä taakkaa vaikka vanhemmillesi? Kun erään puolitutun veli teki tuollaisen ratkaisun aikanaan, niin sen mummu tipahti siihen paikkaan, kun asiasta kuuli. Arvaa, mikä oli äidin vointi koko tämän tapahtumaketjun jälkeen? Älä pakene sen ajatuksen taakse, että voit vain hävitä ja kukaan ei huomaa vaan ota vaikka googlella selvää, millaista jälkeä tuollainen läheisiin tekee aina ja poikkeuksetta.

Noin muuten olet vielä niin nuori, että elämän ehtii kääntää ympäri vaikka tuhanteen kertaan. Ei kannata heittää sitä hukkaan. Eivät ne ongelmat tuossa vaiheessa elämää ole ylitsepääsemättömiä tai lopullisia, vaikka sitä ei itse näekään, kun tuijottaa vain mustaan kuiluun eikä näe niitä mahdollisuuksia ja elämän hyviä asioita ympärillä. Mikään tästä listasta "töitä, koulua, harrastuksia, ystäviä, parisuhdetta, perhettä" ei ole sellainen, jota ei vielä ehtisi saada ja vuosikymmenien ajaksi.

Jos ajattelet, että täälläkin huutelee joku spede, joka ei tiedä elämästä ja vaikeuksista mitään, niin sanonpa vain, että olen yksinäisyyttä ja muutakin pientä kokenut ihan kohtuumäärän ja sinun iässäsi mietin aika usein, mitä järkeä tässä missään on. Onneksi itselleni olen aina ollut luonne, jolle luovuttaminen tai paikalleen pysähtyminen ei ole optio ja nykyään minulla on parempi elämä kuin olisin silloin ikinä pystynyt uskomaan, vaikka tässä toki monenlaisia haasteita riittää edelleen. Tiedän myös sen, miltä tuntuu kun oma veli löytyy kuolleena parin rivin lappu viereltään ja tiedän, mitä se vaikuttaa sukulaisiin ja muihin, niihinkin jotka eivät kovin läheisiä olleet - en tavallaan minäkään ollut, mutta eipä sellaiseen mahdollisuutta annettu, vaikka vuosien varrella parhaani yritin. Oletko aivan varma, että sinunkin tapauksessasi muut ovat niitä, jotka pitävät etäisyyttä sinuun, eikä toisin päin?

Sanon vain: hae ammattiapua ajoissa, niin saat hoitoa todennäköiseen masennukseen ja tukea uuden suunnan löytämiseksi elämälle. Ja minulla on riittävästi perspektiiviä sen sanomiseen.

(Tuli taas kirjoitettua asioita, joita en lähtökohtaisesti haluaisi jauhaa netissä, mutta näiden tällaisten juttujen yhteydessä on joskus pakko reagoida, jos kerran elämässä joku näistä huutelijoista olisi tosissaan, mutta heräisi ajattelemaan ja ottaisi edes vähän onkeensa).
 
Word. no-body puhuu asiaa.

Mulla on monelta osin asiat aivan samoin kuin sulla, miki, mutta aion yrittää vielä oikeasti. Pyrin karistamaan sitä uhrimentaliteettia pois ja uskomaan, että mun on ihan mahdollista vaikka hakea uuteen kouluun vielä. Ihan ekana, mene lääkäriin.
 
makkarapötky96 sanoi:
Vitun hinttimulkut jotka tulee pitkät päällä vastaan kun ei ole katuvaloja. Ei vittu että vituttaa miten idioottia touhua. Ens kerralla käännyn perään, pysäytän ja isken rengasavaimella etuvalot paskaks mulkkujen autoista

Ja sitten nämä vajakit jotka roikkuu takapuskurissa kiinni. Ens kerralla jarrut pohjaan niin siitäpähän maksavat..
Click to expand...

Uusissa autoissa lähixenonit on niin kirkkaita, että häikäisee vitusti. Ei auta joskus ku pistää silmät kiinni.
 
Tuo on aina murheenkryyni kun ajetaan ne pitkät päällä saatana takakontissa kiinni. Ei voi käsittää. Pitää asentaa jotku boschin lisäpitkät hattuhyllylle niin voi vähän väläytellä.
 
Wilhelm Rommel sanoi:
Tuo on aina murheenkryyni kun ajetaan ne pitkät päällä saatana takakontissa kiinni. Ei voi käsittää. Pitää asentaa jotku boschin lisäpitkät hattuhyllylle niin voi vähän väläytellä.
Click to expand...

Tähän erittäin vahva sama. Tämä pätee myös vastaantulijoiden osalta jotka eivät tajua vaihtaa lyhyille. Itse yleensä maltan odottaa aika pitkään, että vastaantulija vaihtaisi lyhyille, mutta monesti tämä vaihto tapahtuu ehkä 3s ennen ohitusta. Siinä kun läväyttäisi lisäpitkät, niin oppis perkele olemaan.

Toki ymmärrän myös sen vitutuksen, kun kilometri ennen kohtaamista toinen vaihtaa lyhyille ja alkaa heti välkyttelemään, kun itse ei vaihda.
 
Perhanan paska niska vihloittelee jo neljättä päivää. Kaikenmaailman venytyksiä olen tehnyt ja ryhtiä kunnostanut sekä vähentänyt istumista, mutta tuo perkele se vaan jaksaa vihlotella. Nukkuakin pystyy vain oikealla kyljellä tai mahallaan.
 
no-body sanoi:
Sanon vain: hae ammattiapua ajoissa, niin saat hoitoa todennäköiseen masennukseen ja tukea uuden suunnan löytämiseksi elämälle. Ja minulla on riittävästi perspektiiviä sen sanomiseen.
Click to expand...

Apua hain kaksi vuotta sitten ja päätin vielä yrittää. Ei se luovuttaminen silloin vielä ollut vaihtoehto. Nyt kahden vuoden jälkeen tilanne on se että koulusta en ole valmistunut, työpaikka meni vuodenvaihteessa alta, kaverit ovat kadonneet täysin, sukulaisiin en pidä mitään yhteyttä ja parisuhdetta ei ole näkynyt sen enempää kuin aiemminkaan ja rahatilannekin päin helvettiä. Kesällä työttömyyden jatkuessa totesin että parempi lopettaa yrittäminen sen suhteen. Nyt olen vain ajatellut että lopetan yrittämisen myös kaiken muun suhteen. Apua en lääkkeistä tai terapiasta saanut. Ensin lopetin välittämisen. En käy missään tai ota kehenkään yhteyttä, koska olen täysi hylkiö. Nyt olen tajunnut että, jos ei ole elämää mitä elää niin turha olla hengissäkään.

no-body sanoi:
Ei toimi. Kun vähän mietit, paljonko sinulla sukulaisia ja läheisiä loppujen lopuksi on, niin onhan niitä. Se täydellinen katoaminen maailmalle ei ole ihan helppoa ja vaikka olisi, niin joku arvaa. Ja syyllisyys jää. Ja se syyllisyys on todella raskas. Se kaipauskin jää. Mieti, haluatko oikeasti jättää elinikäistä taakkaa vaikka vanhemmillesi? Kun erään puolitutun veli teki tuollaisen ratkaisun aikanaan, niin sen mummu tipahti siihen paikkaan, kun asiasta kuuli. Arvaa, mikä oli äidin vointi koko tämän tapahtumaketjun jälkeen? Älä pakene sen ajatuksen taakse, että voit vain hävitä ja kukaan ei huomaa vaan ota vaikka googlella selvää, millaista jälkeä tuollainen läheisiin tekee aina ja poikkeuksetta.
Click to expand...
Toisaalta ei mua kiinnosta muiden ajatukset itsemurhastani. Eikä se syyllisyys voi kovin raskas olla henkilöillä, joihin ei ole pitänyt mitään yhteyttä. Sukulaisista on lähes kaikki vanhemmat mullan alla enkä nuorempaan kaartiin ole pitänyt mitään yhteyttä. Miksi elää elämää, kun ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla on viha omaa elämää kohtaan. Eikö ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää omasta elämästään?
 
Luovuttaminenko on sitten se oikea ratkaisu?

Mitä jos tekisitkin itsellesi jotain ja tuonpuoleisessa saisitkin tietää et sun varalle oli suunnitteltu kaikenlaista? Oli vaan lievästi sanottuna "paska jakso" elämässä?

Jokaisella on ongelmansa. Toisilla ehdottomasti pienemmät kuin muilla, mutta ei ikinä saa lopettaa yrittämistä. Kyllä sullakin on vielä valoa tunnelin päässä.
 
Perhanan syksy!

Tulee kovasti > silmät rupeaa vuotamaan ja kirvelemään > tottakai niitä tulee sitten hangattua > nyt on sit jonkilainen silmätulehus meneillään = Hankauksen johdosta silmän ympärillä olevaa ihoa kirvelee niin perkeleesti ja silmät vuotavat!
 
Selkä pirun kipeänä ja maanantaina pitäisi vetää cooperia sekä lihaskuntotestiä Säkylässä. Perkele. No venyttelyä, kylmägeeliä ja huomiselle varattu hierojalle aika:jahas:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom