Vinkkejä syöpöttelykohtauksien vähentämiseen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja kossa
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
21.12.2008
Viestejä
74
kaipaisin vinkkejä ja neuvoja, miten päästä eroon ns. syöpöttelykohtauksista. aina välillä tulee sellaisin hetkiä, jolloin voi syödä tosi paljon ruokaa. tekee vain mieli ja sitä jatkaa, vaikka on kylläinen. olen yrittänyt ruokapäiväkirjaa, ruokasuunnittelua, ateriarytmin muuttamista, keinomakean käyttöä, uusi ruokia, viimeksi opettelin kahvinjuonnin. näyttää vähän siltä, että oikoteitä ei ole. pituus 162 cm ja paino 64 kg ja harrastan kestävyysurheilua. haaveilen toki 5 kg painonlaskusta. mutta nyt haluaisin päästä tästä huonosta tavasta eroon. siitä kärsii vatsa ja mieli. ongelma alkoi, yläasteiässä ja nyt olen jo 24 vuotias. välillä on pitkiä hyviä hetkiä, mutta pahe palaa aina välillä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Tuskin tuosta paheesta koskaan pääsee kokonaan eroon, itellä ja varmaan melko monella muullakin on sama ominaisuus, mutta eipä tuo ole niin haitannut... Saa sitä painoa pudotettua vaikka välillä syökin reilusti...
 
Jos koittaisit tietoisesti yhtenä päivänä viikossa syöpötellä niin paljon kuin napa vetää? Eikös se ole todettu hyväksi, ei tartu läskiä jne. jos yhtenä päivänä viikossa syö mitä sattuu.
 
Ei siitä eroon pääse jos ei itsekuria ole ollenkaan, lihavat ihmiset ahtaavat nötköttiä menemään minkä kerkeävät...
 
Kromi kuulemma auttaa vähentämään makeanhimoa.Kannattaa varmaan tosiaan pitää 1 päivä viikossa, kun saa syödä vapaammin..Itelle jos tulee dieetillä makeanhimo, ostan pari purkkia jotain makeutettua jugurttia (40kcal/100g) =)
 
Kannattaa yrittää siirtää noi mässäyshimot vaikka treenin jälkeiselle ajalle, jolloin reilulla kädellä nautitulla ruualla ei ole niin paljoa negatiivistä vaikutusta. Lisäksi itselle ei sovi tollanen joka bodarin/urheilija 3 tunnin välein syöminen. Syön kunnolla aamulla, treenin jälkeen ja illalla. Saa syödä itsensä täyteen, eikä tartte kokoajan sitä ruokaa miettiä. Lisäksi kannattaa aloittaa ruokailu esim. salaatilla / lese+marjasekoituksella ja juoda paljon vettä. Sen jälkeen vielä normiruoka niin luulis ettei heti tee mieli edes mitään mässyä.
 
kaipaisin vinkkejä ja neuvoja, miten päästä eroon ns. syöpöttelykohtauksista. aina välillä tulee sellaisin hetkiä, jolloin voi syödä tosi paljon ruokaa. tekee vain mieli ja sitä jatkaa, vaikka on kylläinen. olen yrittänyt ruokapäiväkirjaa, ruokasuunnittelua, ateriarytmin muuttamista, keinomakean käyttöä, uusi ruokia, viimeksi opettelin kahvinjuonnin. näyttää vähän siltä, että oikoteitä ei ole. pituus 162 cm ja paino 64 kg ja harrastan kestävyysurheilua. haaveilen toki 5 kg painonlaskusta. mutta nyt haluaisin päästä tästä huonosta tavasta eroon. siitä kärsii vatsa ja mieli. ongelma alkoi, yläasteiässä ja nyt olen jo 24 vuotias. välillä on pitkiä hyviä hetkiä, mutta pahe palaa aina välillä.

Noissa syömisongelmissa on aina eri syitä, tämänkin tekstin perusteella on vaikea päätellä, onko kyseessä ainoastaan itsekurin puuttuminen vai jonkintyyppinen syömishäiriö, joka vaatii lähes aina psykiatrista apua. Eli pelkästään "Itsekuri kuntoon!"-kommentit eivät välttämättä auta. Oksennatko joskus syömisen jälkeen? Millaisia määriä voit syödä kerralla? Meneekö aina yli jos tällaisen vapaan syömisen aloittaa?
 
Noissa syömisongelmissa on aina eri syitä, tämänkin tekstin perusteella on vaikea päätellä, onko kyseessä ainoastaan itsekurin puuttuminen vai jonkintyyppinen syömishäiriö, joka vaatii lähes aina psykiatrista apua. Eli pelkästään "Itsekuri kuntoon!"-kommentit eivät välttämättä auta. Oksennatko joskus syömisen jälkeen? Millaisia määriä voit syödä kerralla? Meneekö aina yli jos tällaisen vapaan syömisen aloittaa?

Näinpä juuri. Sanoit, että ongelma alkoi yläasteiässä. Olisiko taustalla jotain psyykkista ahdistusta / koulukiusaamista tms? "Syöpöttelystä" voi päästä eroon vasta kun sen syyt on ymmärretty ja käsitelty. Lisäksi siitä eroon pääsy ei ole helppoa, vaan sisältää luultavasti paljon takapakkeja, jotka hyväksymällä voi taas jatkaa pikku hiljaa eteenpäin ja myöhemmin sitten selvitä ilman syöpöttelyn tarvetta.
 
Noissa syömisongelmissa on aina eri syitä, tämänkin tekstin perusteella on vaikea päätellä, onko kyseessä ainoastaan itsekurin puuttuminen vai jonkintyyppinen syömishäiriö, joka vaatii lähes aina psykiatrista apua. Eli pelkästään "Itsekuri kuntoon!"-kommentit eivät välttämättä auta. Oksennatko joskus syömisen jälkeen? Millaisia määriä voit syödä kerralla? Meneekö aina yli jos tällaisen vapaan syömisen aloittaa?

Eiköhän se useimmiten ole siitä itsekurista kiinni.
 
Eiköhän se useimmiten ole siitä itsekurista kiinni.

Kyllä se on. Sokeripaskan kiskomista voi verrata vähän jonkin päihteen käyttämiseen. Hetkeksi tulee hyvä olo ja sitten myöhemmin vaan vituttaa ja on huono olo. Jos ei sitä itsekuria / selkärankaa itseensä saa, kannattais ainakin varmaan vetää sen täysin paskan elimistöä tuhoavan "ravinnon" sijasta jotain vähän terveellisempää. :whip:
 
Jos tarpeena on syödä vain makeaa, niin yrittäisin korvata sen vaikka esim sokerittomilla mehuilla tai limsoilla, ehkä purkalla, jos haluat jotain konkreettista pureskeltavaa. Ei nää toki mitään terveysjuomia ole, mutta eipähän tule kaloreita ainakaan.

Voisko insuliinitasapaino vaikuttaa jotenkin myös tähän, että jos olet ollut tyyliin koko päivän syömättä, niin silloin iskee "nyt kaikkea ja paljon" ?
 
Itsekuria vaan juu ainaki sen verran ettet ees osta mitään paskaa ja jos mieli tekee kunnolla mättää ni sit vähä terveellisimmistä lähteistä. Sit kans se et ei se sun painoos sen enemåää nosta vaikka kerralla kunnolla mättäiski, vuorokauden kokonaiskalorit sen päättää. Eli sit et syö enää muuna päivänä mitään. Ite kehitin joskus sellasen tavan et 1-2 viskiä ja reilusti röökiä mut eihän toikaan mikään terveysteko ole. Itsekuri paras ja palkitsevin.
 
Mä en tiedä toimiiks tää kenenkään muun kohalla, mutta huomasin hiljattain, et sellasen ärsyttävään pieneen makean mielitekoon auttaa tuoreiden basilikan lehtien syöminen :D
 
Se toimisi jos psyykkaisit itsesi etsimään terveellisesti ja laadullisesti parempaa ravintoa. Otat vaikkapa laadun tavoitteeksi ja rupeat panostamaan siihen. Jos ruoka on laadukasta, se on myös ravintotiheää joka tarkoittaa sitä että tulisit täyteen nopeammin eikä tee mieli syöpötellä liikaa kun tulet täyteen. Ravintoköyhässä ruuassa on se ongelmana että sitä voi kiskoo niin kauan kun tulee paha olo tai ei jaksa enää liikuttaa kättään. Luultavasti eka tulee nopeammin vastaan koska keho alkaa antamaan merkkejä siitä että jotain on liikaa ja mahdollisesti jostain on puutetta. Ahmimishäiriö yleensä viestii siitä että jostain ravintoaineesta on puutetta. Ensiksi lähtisin siitä että naposteltavaksi ostaa vaikkapa marjoja, pähkinöitä (ei suolattuja) tai siemeniä yms. Ne täyttää helposti etkä todennäköisesti pystyisi ahmimaan niitä liikaa. Voisit myös kertoa mitä ahmit niin voidaan miettiä voiko niistä siirtyä johonkin laadullisesti parempaan menettämättä sitä mistä pidät.
 
Se toimisi jos psyykkaisit itsesi etsimään terveellisesti ja laadullisesti parempaa ravintoa. Otat vaikkapa laadun tavoitteeksi ja rupeat panostamaan siihen. Jos ruoka on laadukasta, se on myös ravintotiheää joka tarkoittaa sitä että tulisit täyteen nopeammin eikä tee mieli syöpötellä liikaa kun tulet täyteen. Ravintoköyhässä ruuassa on se ongelmana että sitä voi kiskoo niin kauan kun tulee paha olo tai ei jaksa enää liikuttaa kättään. Luultavasti eka tulee nopeammin vastaan koska keho alkaa antamaan merkkejä siitä että jotain on liikaa ja mahdollisesti jostain on puutetta. Ahmimishäiriö yleensä viestii siitä että jostain ravintoaineesta on puutetta. Ensiksi lähtisin siitä että naposteltavaksi ostaa vaikkapa marjoja, pähkinöitä (ei suolattuja) tai siemeniä yms. Ne täyttää helposti etkä todennäköisesti pystyisi ahmimaan niitä liikaa. Voisit myös kertoa mitä ahmit niin voidaan miettiä voiko niistä siirtyä johonkin laadullisesti parempaan menettämättä sitä mistä pidät.

Eli sun mielestä on hyvä vaihtaa ahmimishäiriö ortoreksiaan? On hyvin todennäköistä jos on jonkinasteinen syömishäiriö niin se safkan laadun ja terveellisyyden tarkkailu ei ainakaan tule johtamaan minkäänlaiseen ratkaisuun.

Ehkä tärkeintä tässä asiassa olisi kuitenkin se että oppii syömään sellaisia asioita ensin joiden kanssa pystyy elämään eli kun syöt niin ei tule sitä fiilistä että olisi edelleen nälkä mutta et halua syödä koska se ei kuulu "suunnitelmaan". Pitää vaan ensiksi tietää mitkä ovat ne ruuat joita haluat syödä.
 
Eli sun mielestä on hyvä vaihtaa ahmimishäiriö ortoreksiaan? On hyvin todennäköistä jos on jonkinasteinen syömishäiriö niin se safkan laadun ja terveellisyyden tarkkailu ei ainakaan tule johtamaan minkäänlaiseen ratkaisuun.

Ehkä tärkeintä tässä asiassa olisi kuitenkin se että oppii syömään sellaisia asioita ensin joiden kanssa pystyy elämään eli kun syöt niin ei tule sitä fiilistä että olisi edelleen nälkä mutta et halua syödä koska se ei kuulu "suunnitelmaan". Pitää vaan ensiksi tietää mitkä ovat ne ruuat joita haluat syödä.

Se että panostaa laatuun ei ole ortoreksiaa.... joku raja nyt näihin ortoreksiaheittoihinkin huooh... Poittini oli se että siirtyisi huonolaatuisesta ravinnosta parempilaatuiseen menettämättä sitä mistä pitää ja ongelma häviää itsestään kun ei tee mieli ahmia samoja määriä koska kylläisyys.
 
hyvä, etten ole ainut possu.

Kromi kuulemma auttaa vähentämään makeanhimoa.Kannattaa varmaan tosiaan pitää 1 päivä viikossa, kun saa syödä vapaammin..Itelle jos tulee dieetillä makeanhimo, ostan pari purkkia jotain makeutettua jugurttia (40kcal/100g) =)

kiitos muistutuksesta, kromia mä jossain vaiheessa käytinkin. :) muistaakseni siitä oli vähän apua.

Se toimisi jos psyykkaisit itsesi etsimään terveellisesti ja laadullisesti parempaa ravintoa. Otat vaikkapa laadun tavoitteeksi ja rupeat panostamaan siihen. Jos ruoka on laadukasta, se on myös ravintotiheää joka tarkoittaa sitä että tulisit täyteen nopeammin eikä tee mieli syöpötellä liikaa kun tulet täyteen. Ravintoköyhässä ruuassa on se ongelmana että sitä voi kiskoo niin kauan kun tulee paha olo tai ei jaksa enää liikuttaa kättään. Luultavasti eka tulee nopeammin vastaan koska keho alkaa antamaan merkkejä siitä että jotain on liikaa ja mahdollisesti jostain on puutetta. Ahmimishäiriö yleensä viestii siitä että jostain ravintoaineesta on puutetta. Ensiksi lähtisin siitä että naposteltavaksi ostaa vaikkapa marjoja, pähkinöitä (ei suolattuja) tai siemeniä yms. Ne täyttää helposti etkä todennäköisesti pystyisi ahmimaan niitä liikaa. Voisit myös kertoa mitä ahmit niin voidaan miettiä voiko niistä siirtyä johonkin laadullisesti parempaan menettämättä sitä mistä pidät.

esimerkkejä viime ajoilta:

ajattelin, että napsin vähän pähkinä-hedelmä sekoitusta silleen hienostuneesti. olin ostanut niitä kaappiin suklaan tilalle. pussi sisälsi n. 500kca/100g. nooh siinä meni puolipussia. ennen tätä olin syönyt kolmen annoksen verran (kanapastaa). pastan syöminen harmitti, koska siitä piti riittää annoksia toisille päiville. pasta oli vaaa niin hyvä, että oli pakko syödä. harmittaa, että popsin ruokaa vaikka olin ihan kylläinen.

kerran. aloitin latte-kahvin juonnilla ja dippasin joukkoon vähän bulgarian jogurttia. lisäsin tuplamäärän jauhetta, koska se oli niin hyvää. kuuman juomisen jälkeen vaihdoin pelkkään bulgarian jogurttii. sitä meni melkien 1 kg, 130kcal/100g. suolatasapainoksi pussi poppareita.

toisinaan voin napsia 200g suklaata ja syödä sen jälkeen oikeaa ruokaa.

joskus menin ja ostin makkaraperunat ja hampurilaisen. nautin niitä, koska ne oli vaan niin namia. tasapainoksi söin karkkia.

harmittaa vaan, että en pysty lopettaa. herkut ovat välillä vaan niin hyviä.

Noissa syömisongelmissa on aina eri syitä, tämänkin tekstin perusteella on vaikea päätellä, onko kyseessä ainoastaan itsekurin puuttuminen vai jonkintyyppinen syömishäiriö, joka vaatii lähes aina psykiatrista apua. Eli pelkästään "Itsekuri kuntoon!"-kommentit eivät välttämättä auta. Oksennatko joskus syömisen jälkeen? Millaisia määriä voit syödä kerralla? Meneekö aina yli jos tällaisen vapaan syömisen aloittaa?

en ole koskaan oksentanut. en pysty siihen, joskus toki se olisi paikallaan ja tunnen huonoa oloa kun en pysty siihen. tiedän kyllä, että se ei ole oikea tie. en aijo opetalla sitä. jotain olen oppinut mummulta, koska hän sanoi, että vain lehmät tekevät niin.

aina ei mene yli. voisin sanoa, että mielen mukaan: hyvään tai pahaan oloon.

esimerkkejä viime ajoilta:

ajattelin, että napsin vähän pähkinä-hedelmä sekoitusta silleen hienostuneesti. olin ostanut niitä kaappiin suklaan tilalle. pussi sisälsi n. 500kca/100g. nooh siinä meni puolipussia. ennen tätä olin syönyt kolmen annoksen verran (kanapastaa). pastan syöminen harmitti, koska siitä piti riittää annoksia toisille päiville. pasta oli vaaa niin hyvä, että oli pakko syödä. harmittaa, että popsin ruokaa vaikka olin ihan kylläinen.

kerran. aloitin latte-kahvin juonnilla ja dippasin joukkoon vähän bulgarian jogurttia. lisäsin tuplamäärän jauhetta, koska se oli niin hyvää. kuuman juomisen jälkeen vaihdoin pelkkään bulgarian jogurttii. sitä meni melkien 1 kg, 130kcal/100g. suolatasapainoksi pussi poppareita.

toisinaan voin napsia 200g suklaata ja syödä sen jälkeen oikeaa ruokaa.

joskus menin ja ostin makkaraperunat ja hampurilaisen. nautin niitä, koska ne oli vaan niin namia. tasapainoksi söin karkkia.

harmittaa vaan, että en pysty lopettaa. herkut ovat välillä vaan niin hyviä.

Jos tarpeena on syödä vain makeaa, niin yrittäisin korvata sen vaikka esim sokerittomilla mehuilla tai limsoilla, ehkä purkalla, jos haluat jotain konkreettista pureskeltavaa. Ei nää toki mitään terveysjuomia ole, mutta eipähän tule kaloreita ainakaan.

Voisko insuliinitasapaino vaikuttaa jotenkin myös tähän, että jos olet ollut tyyliin koko päivän syömättä, niin silloin iskee "nyt kaikkea ja paljon" ?

toi insuliini vaikuttaa. jos on ollut liian kauan syömättä ja tulee suden nälkä, voi syödä ihan mitä vaan ja paljon. sen tunnistan ja yritän olla päästämättä itseä siihen tilaan. MUTTA napostelukohtauksia tulee myös normaalissa ruokailussa.

Näinpä juuri. Sanoit, että ongelma alkoi yläasteiässä. Olisiko taustalla jotain psyykkista ahdistusta / koulukiusaamista tms? "Syöpöttelystä" voi päästä eroon vasta kun sen syyt on ymmärretty ja käsitelty. Lisäksi siitä eroon pääsy ei ole helppoa, vaan sisältää luultavasti paljon takapakkeja, jotka hyväksymällä voi taas jatkaa pikku hiljaa eteenpäin ja myöhemmin sitten selvitä ilman syöpöttelyn tarvetta.

syy, jota epäilen. äitini aloitti ensimmäisen laihduskuuri minun yläasteaikoina. siitä sekoittui oma ruokailunikin. tuli halua yrittää laihduttaa, ja epäonnistumiset ajoivat herkutteluun. kotona pyöri kaalikeittokuureja ja painonvartioiden pistetaulukoita. pisteitä laskettiin välillä.
 
Noissa syömisongelmissa on aina eri syitä, tämänkin tekstin perusteella on vaikea päätellä, onko kyseessä ainoastaan itsekurin puuttuminen vai jonkintyyppinen syömishäiriö, joka vaatii lähes aina psykiatrista apua. Eli pelkästään "Itsekuri kuntoon!"-kommentit eivät välttämättä auta. Oksennatko joskus syömisen jälkeen? Millaisia määriä voit syödä kerralla? Meneekö aina yli jos tällaisen vapaan syömisen aloittaa?

Tästä voitaisiin helposti siirtyä aiheeseen: "Hyvinvointi-Suomen hulluudet". Jokaista riippuvuutta ja elämänhallinnan ongelmia perustellaan jollain hienolla termillä, kuten juuri "syömishäiriö". Ihmisistä tykätään tehdä passiivisia lampaita, joiden ei tarvitse edes yrittää muutta itse typerää toimintaansa, "koska he ovat vain sairaita". Se on varmaan sitä kun asiat on muuten liian hyvin, niin pitää keksiä jotain tällästä skeidaa. Taitais nämäkin häiriöt ja "sairaudet" aika monelta loppua, kun laitettas kylmästi asumaan sellasiin olosuhteisiin jossa näiden elämää tuhoavien mielitekojen toteuttaminen ei olisi mahdollista. Viikko tai pari pidettäis ilman safkaa, niin alkais varmaan hyvin maistumaan ihan normaalikin ruoka nuorelle mäkkiläskillekkin. Hoitoa jatkettaisiin syöttämällä normaalia ruokaa säännöllisin väliajoin parin kuukauden ajan ja näytettäis samalla dokumentteja jenkkejen läskeistä ja videoita niiden sydänleikkauksista ja rasvaimuista. Varmaan aika monen potilaan "sairaus" olisi kadonnut kuin pieru Saharaan. Toinen vaihtoehto ois sellanen yleissivistävä viikon tutustumismatka Pietarin katulasten elämään. Katsoo jonkun aikaa kun muksut vetää roskiksesta safkaa ja imppaa kenkälankkia, niin alkaa oma elämä ja selviytyminen arjesta ilman viittä kiloa sokeria päivässä tuntumaan aika helvetin helpolta.
 
Nuot makeanhimot on paskamaisia, itsekurin puutteesta ne itsellä johtuu! Eilen oli just tuollanen, teki mieli vetää karkkia ja suklaata naamaan vaikka on dieetillä ja takana just pääsiöisen mässäilyä vinkkuineen ja kaljoineen. Sitten vaan lähinnä vitutti jälkikäteen. Näitä vaan tulee joskus ja jos kotona on kaapissa jotain paskasafkaa ja herkkuja, niitä tulee vaan vedettyä kun on itsekuriton tapaus. Jos niitä ei ole, niin en todellakaan viitti lähteä kaupasta ostamaan, koska olen myös laiska. :D
 
Se on kyllä semmonen juttu, että jos ihmisellä on syömishäiriö, niin siihen ei mikään itsekurin puute ole syynä. Ymmärrän hyvin, että kaikenlaisia syöpöttelyongelmia ei voi kuitata syömishäiriöllä, mutta valitettavaa on, että syömishäiriöt ovat nykyään tosi yleisiä. Jos et ole itse kokenut syömishäiriötä, et voi ymmärtää millainen helvetti se on. Ilmenemismuodosta riippumatta.

Ketjun aloittajalle sanoisin, että ammattiapua olisi tärkeä saada.
äitini aloitti ensimmäisen laihduskuuri minun yläasteaikoina. siitä sekoittui oma ruokailunikin. tuli halua yrittää laihduttaa, ja epäonnistumiset ajoivat herkutteluun. kotona pyöri kaalikeittokuureja ja painonvartioiden pistetaulukoita. pisteitä laskettiin välillä.
Itse olet jo tietoinen joistakin syistä, mistä ongelmasi voivat johtua, todennäköisesti niihin liittyy vielä muutakin juttuja, jotka avautuu sitten ammattiavun kautta.

Nimittäin tämä vaikuttaisi minusta jo aika selvältä syömishäiriöoireelta:
kerran. aloitin latte-kahvin juonnilla ja dippasin joukkoon vähän bulgarian jogurttia. lisäsin tuplamäärän jauhetta, koska se oli niin hyvää. kuuman juomisen jälkeen vaihdoin pelkkään bulgarian jogurttii. sitä meni melkien 1 kg, 130kcal/100g. suolatasapainoksi pussi poppareita.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom