Vinkkejä syöpöttelykohtauksien vähentämiseen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja kossa
  • Aloitettu Aloitettu
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Dragofix sanoi:
Se että panostaa laatuun ei ole ortoreksiaa.... joku raja nyt näihin ortoreksiaheittoihinkin huooh... Poittini oli se että siirtyisi huonolaatuisesta ravinnosta parempilaatuiseen menettämättä sitä mistä pitää ja ongelma häviää itsestään kun ei tee mieli ahmia samoja määriä koska kylläisyys.
Click to expand...

Harvemmin psykologiset ongelmat tosta noin vain "häviävät".
 
treenityttö sanoi:
Joo, en tarkottanut sua, sori :) . Tuli vaan just sun perään toi viesti.
Click to expand...

Eikä siinä mitään vaikka olisitkin tarkoittanut, sillä oikeasti se ei tarkoitus ollut meikäläisellä. Sitä vaan itsellä ei se itsekuri tahdo riittää pysymään poissa herkuista.
 
treenityttö sanoi:
Se on kyllä semmonen juttu, että jos ihmisellä on syömishäiriö, niin siihen ei mikään itsekurin puute ole syynä. Ymmärrän hyvin, että kaikenlaisia syöpöttelyongelmia ei voi kuitata syömishäiriöllä, mutta valitettavaa on, että syömishäiriöt ovat nykyään tosi yleisiä. Jos et ole itse kokenut syömishäiriötä, et voi ymmärtää millainen helvetti se on. Ilmenemismuodosta riippumatta.

Ketjun aloittajalle sanoisin, että ammattiapua olisi tärkeä saada.
Itse olet jo tietoinen joistakin syistä, mistä ongelmasi voivat johtua, todennäköisesti niihin liittyy vielä muutakin juttuja, jotka avautuu sitten ammattiavun kautta.

Nimittäin tämä vaikuttaisi minusta jo aika selvältä syömishäiriöoireelta:
Click to expand...

Samanlainen helvetti se on myös päästä "juomishäiriöstä" tai "kokaiinihäiriöstä" tai "panemishäiriöstä", ylipäätään hetkellisistä mielihyvää tuottavista riippuvuuksista, mitkä häiritsee elämää ja tuhoaa terveyttä. Riippuvuuksia siinä missä muutkin, toisilla vaan on munaa päästä niistä irti itsekurilla ja toisilla ei. En mäkään muuten joisi bisseä aamusta iltaan ja vetäisi yöt viivoja nenään, mutta kun mulla vaan on toi bisse- ja kokaainihäiriö diagnoisoitu niin en mä sille itse mitään mahda.. ;)

Mietippä muuten sellaista "häiriötilaa", jossa asut kaatopaikalla ja sulla on ihan saatanallinen nälkä, mutta et koko päivänä löydä edes pakkausmuovia, jossa ois vähän pilaantuneen ruoan makua jolla tyydyttää nälkää huijaamalla kehoa luulemaan että saat jotain ravintoa. Kuullostaako ylimääräisen sokerin kroppaan tunkemisen lopettaminen vielä niin helvetiltä? Kaikki "helvetit" on tosiaan ihan suhteellisia käsitteitä, joillain on vaan elämä liian helppoa, niin pahalta kuin se kuullostaakin.
 
Ensimmainen askel on se, etta lakkaa ostamasta massya ja "naposteltavia". Mina en juuri koskaan osta massyja, koska tiedostan jo kaupassa karkki/suklaa/tms. himon yllattaessa pysahtya ja miettia tarvitsenko sita oikeasti. Toisinaan kavelen toiselle puolelle kauppaa ja kun palaan takaisin, olen tajunnut etten halua enka tarvitse herkkuja. Kun paasee kaupasta ulos kassi taynna terveellista ruokaa, on jo puoliksi voittanut.

Kuulostaa tosi huolestuttavalta kun sanot ettet pysty lopettamaan syomista, koska herkut vaan ovat niin hyvia. Ja myos se, etta syot herkkuja vaikka olisit taynna oikeaa ruokaa. Kannattaa miettia, mita niilla herkuilla yrittaa korvata. Miksi ne ovat niin kovin hyvia? Mihin herkuttelu auttaa?
Olen samoilla linjoilla niiden kanssa, jotka peraankuuluttivat itsekuria. Sitahan se valitettavasti vaatii, ainakin aluksi. Myos tapojen muuttaminen on useasti tarpeen, jotta paasee eroon siita ajatuksesta etta mukamas tarvitsee koko ajan napostella jotain. Mina vihaan koko "napostelu"-sanaa. Ihan helvetin typera ja turha kasite. Miksi pitaisi napostella? No ei miksikaan, jos syo oikeaa ja hyvaa ruokaa ruoka-aikoina.

Tapojen muuttaminen vie aikaa, mutta se on taysin mahdollista jos sita oikeasti haluaa. Kyse onkin loppupeleissa siita, haluaako tarpeeksi.
 
kossa sanoi:
kaipaisin vinkkejä ja neuvoja, miten päästä eroon ns. syöpöttelykohtauksista. aina välillä tulee sellaisin hetkiä, jolloin voi syödä tosi paljon ruokaa. tekee vain mieli ja sitä jatkaa, vaikka on kylläinen. olen yrittänyt ruokapäiväkirjaa, ruokasuunnittelua, ateriarytmin muuttamista, keinomakean käyttöä, uusi ruokia, viimeksi opettelin kahvinjuonnin. näyttää vähän siltä, että oikoteitä ei ole. pituus 162 cm ja paino 64 kg ja harrastan kestävyysurheilua. haaveilen toki 5 kg painonlaskusta. mutta nyt haluaisin päästä tästä huonosta tavasta eroon. siitä kärsii vatsa ja mieli. ongelma alkoi, yläasteiässä ja nyt olen jo 24 vuotias. välillä on pitkiä hyviä hetkiä, mutta pahe palaa aina välillä.
Click to expand...

onko kenelläkään tietoa ravitsemusterapeutin löytämisestä ja yhteydenpidon pitämisestä netin välityksellä? koska en ole tällä hetkellä kotimaassa.
 
TheRealA sanoi:
Samanlainen helvetti se on myös päästä "juomishäiriöstä" tai "kokaiinihäiriöstä" tai "panemishäiriöstä", ylipäätään hetkellisistä mielihyvää tuottavista riippuvuuksista, mitkä häiritsee elämää ja tuhoaa terveyttä. Riippuvuuksia siinä missä muutkin, toisilla vaan on munaa päästä niistä irti itsekurilla ja toisilla ei. En mäkään muuten joisi bisseä aamusta iltaan ja vetäisi yöt viivoja nenään, mutta kun mulla vaan on toi bisse- ja kokaainihäiriö diagnoisoitu niin en mä sille itse mitään mahda.. ;)

Mietippä muuten sellaista "häiriötilaa", jossa asut kaatopaikalla ja sulla on ihan saatanallinen nälkä, mutta et koko päivänä löydä edes pakkausmuovia, jossa ois vähän pilaantuneen ruoan makua jolla tyydyttää nälkää huijaamalla kehoa luulemaan että saat jotain ravintoa. Kuullostaako ylimääräisen sokerin kroppaan tunkemisen lopettaminen vielä niin helvetiltä? Kaikki "helvetit" on tosiaan ihan suhteellisia käsitteitä, joillain on vaan elämä liian helppoa, niin pahalta kuin se kuullostaakin.
Click to expand...

Jos sinulla ei ole omakohtaista kokemusta mistään mainitsemastasi "häiriötilasta", eli oikeimmin sanottuna sairaudesta, niin et edelleenkään voi ymmärtää millaista se on, ja että siitä paranemiseen ei riitä pelkkä itsekuri. Itse olen anoreksiaa sairastanut ja voin sanoa, että ei ole kyllä liian helppoa elämä koskaan ollut.
 
TheRealA sanoi:
Tästä voitaisiin helposti siirtyä aiheeseen: "Hyvinvointi-Suomen hulluudet". Jokaista riippuvuutta ja elämänhallinnan ongelmia perustellaan jollain hienolla termillä, kuten juuri "syömishäiriö". Ihmisistä tykätään tehdä passiivisia lampaita, joiden ei tarvitse edes yrittää muutta itse typerää toimintaansa, "koska he ovat vain sairaita". - -
Click to expand...

Et liene koskaan asunut juoppojen kanssa. Minä elin lapsuuteni sellaisessa seurassa. Kyllä heillä oli tieto siitä, että viina tappaa, ja välillä oli suunnitelmia olla juomatta. Kun riittävän moni suunnitelma oli kaatunut, loppui usko onnistumiseen.

Ja viinaa sentään voi olla kokonaan juomatta. Syömättä kun elää vielä vähemmän kuin liikaa syöden, on pakko hakea tasapaino.

Aloittajaa en taida osata auttaa. Mutta sanottakoon nyt, että kyllä niistä juopoistakin osa pääsi jaloilleen. Syömishäiriöistäkin on parannuttu.
 
treenityttö sanoi:
Jos sinulla ei ole omakohtaista kokemusta mistään mainitsemastasi "häiriötilasta", eli oikeimmin sanottuna sairaudesta, niin et edelleenkään voi ymmärtää millaista se on, ja että siitä paranemiseen ei riitä pelkkä itsekuri. Itse olen anoreksiaa sairastanut ja voin sanoa, että ei ole kyllä liian helppoa elämä koskaan ollut.
Click to expand...

:face:

Kyllä valitettavasti on ihan omakohtaista kokemusta tälläisistä esimerkkeinä käytetyistä "häiriötiloista". Nimenomaan oma vakaa päätös muuttaa tapojaan ja itsekuri on ainoita asioita joilla voi mun mielestä oikeasti tälläisiin asioihin vaikuttaa. Pitäis myös osata olla kylmä ja tajuta oma tyhmyys. Minkä takia leikin elintärkeällä asialla kuten ravinnolla, vaikka minulla olisi mahdollisuus pitää itsestäni huolta ja syödä erittäin hyvin? Samaan aikaan kuitenkin melkeen 10 miljoonaa ihmistä kuolee joka helvetin vuosi ravinnon puutteeseen, nälkään, heillä ei ole edes mitään mahdollisuutta itse valita kohtaloaan. Kyllä täällä kylmässä pohjolassa tai läskien luvatussa maassakin pitäisi osata ajatella pelkästään tän faktan perusteella persettään pidemmälle ja hiffata että kyllä se elämä vaan on hyvin helppoa meillä. Tietysti voi olla jo niin kasvanut pullaa mussutavaksi luovuttajaksi, että tämän kaltainen ajattelu on mahdotonta. Kumman elämä on liian helppoa, sen joka tietoisesti tappaa itsensä "koska ei voi muutta tapojaan, koska sairas", vai sen joka haluaisi syödä edes jotain, mutta hänellä ei ole siihen mahdollisuutta, koska maailma on epäreilu paikka? Sen jälkeen tilanne on tietysti toinen, jos aivoissa pystytään toteamaan joku rakenteellinen poikkeavuus, joka muuttaa käyttäytymisen suoraan syömään itsensä paskaksi. Jos tälläistä ei ole, kyseessä on opittu asia ja opittu asia voidaan omassa mielessä myös todeta vääräksi ja muuttaa tapojaan.
 
jorimantysalo sanoi:
Et liene koskaan asunut juoppojen kanssa. Minä elin lapsuuteni sellaisessa seurassa. Kyllä heillä oli tieto siitä, että viina tappaa, ja välillä oli suunnitelmia olla juomatta. Kun riittävän moni suunnitelma oli kaatunut, loppui usko onnistumiseen.

Ja viinaa sentään voi olla kokonaan juomatta. Syömättä kun elää vielä vähemmän kuin liikaa syöden, on pakko hakea tasapaino.

Aloittajaa en taida osata auttaa. Mutta sanottakoon nyt, että kyllä niistä juopoistakin osa pääsi jaloilleen. Syömishäiriöistäkin on parannuttu.
Click to expand...

Oon itseasiassa ollut hyvinkin paljon päihdeongelmaisten kanssa elämäni aikana tekemisissä. Kuten sanoit, osa juopoista pääsee jaloilleen, juuri se osa jolta se tarvittava itsekuri ja selkäranka siihen hommaan löytyy. Osa tietysti pääsee irti myös jeesusjuttujen tai AA-kerhon avulla, mutta ainakin jälkimmäisessä sitä omaa itsekuria painotetaan kanssa kovasti ja monilla myös päätös pysyy hyvin, koska ryhmäpaine tunnetusti tsemppaa tietynlaista ihmistyyppiä tehokkaasti.
 
TheRealA sanoi:
:face:

Kyllä valitettavasti on ihan omakohtaista kokemusta tälläisistä esimerkkeinä käytetyistä "häiriötiloista". Nimenomaan oma vakaa päätös muuttaa tapojaan ja itsekuri on ainoita asioita joilla voi mun mielestä oikeasti tälläisiin asioihin vaikuttaa. Pitäis myös osata olla kylmä ja tajuta oma tyhmyys. Minkä takia leikin elintärkeällä asialla kuten ravinnolla, vaikka minulla olisi mahdollisuus pitää itsestäni huolta ja syödä erittäin hyvin? Samaan aikaan kuitenkin melkeen 10 miljoonaa ihmistä kuolee joka helvetin vuosi ravinnon puutteeseen, nälkään, heillä ei ole edes mitään mahdollisuutta itse valita kohtaloaan. Kyllä täällä kylmässä pohjolassa tai läskien luvatussa maassakin pitäisi osata ajatella pelkästään tän faktan perusteella persettään pidemmälle ja hiffata että kyllä se elämä vaan on hyvin helppoa meillä. Tietysti voi olla jo niin kasvanut pullaa mussutavaksi luovuttajaksi, että tämän kaltainen ajattelu on mahdotonta. Kumman elämä on liian helppoa, sen joka tietoisesti tappaa itsensä "koska ei voi muutta tapojaan, koska sairas", vai sen joka haluaisi syödä edes jotain, mutta hänellä ei ole siihen mahdollisuutta, koska maailma on epäreilu paikka? Sen jälkeen tilanne on tietysti toinen, jos aivoissa pystytään toteamaan joku rakenteellinen poikkeavuus, joka muuttaa käyttäytymisen suoraan syömään itsensä paskaksi. Jos tälläistä ei ole, kyseessä on opittu asia ja opittu asia voidaan omassa mielessä myös todeta vääräksi ja muuttaa tapojaan.
Click to expand...

En vie tätä väittelyä pidemmälle. Ajattele ihan miten huvittaa. Mutta jos et ole sairastanut syömishäiriötä, niin älä myöskään esitä, että tiedät mistä on kyse.
 
treenityttö sanoi:
En vie tätä väittelyä pidemmälle. Ajattele ihan miten huvittaa. Mutta jos et ole sairastanut syömishäiriötä, niin älä myöskään esitä, että tiedät mistä on kyse.
Click to expand...

Oon nuorena doupannut ja myös onnistuneesti sen lopettanut. Saatan tietää jotain addiktioista, jollainen mun mielestä tämäkin on. ;) Jokainen voi itse päättää ollakko voittaja vai voivoitteleva lammas.
 
TheRealA sanoi:
Oon nuorena doupannut ja myös onnistuneesti sen lopettanut. Saatan tietää jotain addiktioista, jollainen mun mielestä tämäkin on. ;) Jokainen voi itse päättää ollakko voittaja vai voivoitteleva lammas.
Click to expand...

Selvä. Yksi juttu vaan: Ilman ruokaa ei voi kukaan elää, mikä tekee asioista oikeasti vaikeampaa.
 
Itelle on sapuska ollu aina sellasta että kun eteen saa ni ei säästellä. Eikä sitä koskaan ajatellu että onko tää liikaa vaa ei, söi vaa ku oli nii hyvää :D Yks melko hoocee keino varmasti monien mielestä minkä oon todennu toimivaks on syödä niin saatanan tulista ruokaa ku vaa uskaltaa. Tai oikeestaa tulisempaa ruokaa mitä uskaltaa. Pienetki määrät tekee tiukkaa ku habaneron annostelu karkaa vähän käsistä eikä tee mieli sen jälkeekään syödä mitään ja saattaa siinä olla samalla niin hölmö että huuhtoo suutaan vedellä, mitä ei missään nimessä chilien kanssa pitäis tehdä, ja on taas veden takia täydempi olo. Polte kun häviää pikku hiljaa ni syömisetkin unohtuu. Voi olla kyllä melko hankala toteuttaa jos ei pysty tulista sietämään ollenkaan.
 
Itse ainakin mässään vaan ihan huvin vuoksi. Se on mukavaa ja ei köyhällä oo varaa tehä muutakaan mikä ois yhtä lystiä. Tokihan mässäilynkin saa melko kalliiksi jopa kuukausitasollakin vuodesta puhumattakaan.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom