Vinkkejä syöpöttelykohtauksien vähentämiseen

[RapidAid]

Tästä voitaisiin helposti siirtyä aiheeseen: "Hyvinvointi-Suomen hulluudet". Jokaista riippuvuutta ja elämänhallinnan ongelmia perustellaan jollain hienolla termillä, kuten juuri "syömishäiriö". Ihmisistä tykätään tehdä passiivisia lampaita, joiden ei tarvitse edes yrittää muutta itse typerää toimintaansa, "koska he ovat vain sairaita". Se on varmaan sitä kun asiat on muuten liian hyvin, niin pitää keksiä jotain tällästä skeidaa. Taitais nämäkin häiriöt ja "sairaudet" aika monelta loppua, kun laitettas kylmästi asumaan sellasiin olosuhteisiin jossa näiden elämää tuhoavien mielitekojen toteuttaminen ei olisi mahdollista. Viikko tai pari pidettäis ilman safkaa, niin alkais varmaan hyvin maistumaan ihan normaalikin ruoka nuorelle mäkkiläskillekkin. Hoitoa jatkettaisiin syöttämällä normaalia ruokaa säännöllisin väliajoin parin kuukauden ajan ja näytettäis samalla dokumentteja jenkkejen läskeistä ja videoita niiden sydänleikkauksista ja rasvaimuista. Varmaan aika monen potilaan "sairaus" olisi kadonnut kuin pieru Saharaan. Toinen vaihtoehto ois sellanen yleissivistävä viikon tutustumismatka Pietarin katulasten elämään. Katsoo jonkun aikaa kun muksut vetää roskiksesta safkaa ja imppaa kenkälankkia, niin alkaa oma elämä ja selviytyminen arjesta ilman viittä kiloa sokeria päivässä tuntumaan aika helvetin helpolta.

Hmh, jos ei näitä asioita ymmärrä niin ei vain ymmärrä. Itsellä ei ole minkäänlaista ongelmaa olla ilman herkkuja ja dieetillä kaikki ylimääräiset siihen kuulumattomat ateriat suunnitellaan etukäteen. Mitään "lipsahduksia" sun muita ei tapahdu, koskaan. Jos tapahtuisi, olisi se ainoastaan omasta itsekuristani kiinni. Mutta syömishäiriö on sairaus, eikä mikään itsekuriongelma. Itse olen töissä psykiatrisella osastolla ja jos parikymppinen nainen vetää vaikka kukkamultaa ja muovikukkia niin paljon, että joutuu viikoiksi sairaalaan ja tekee tämän uudestaan mikäli on tarvis, niin kyse ei ole itsekurista vaan täysin pakonomaisesta tarpeesta. Jos se olisi siellä sun "paskoissa olosuhteissa" niin se söisi innoissaan ne roskiksen safkat ja muut roskat päälle. Esimerkkini on radikaali, enkä vertaa tätä tilannetta ketjun aloittajan tilanteeseen, koitin vain selventää sitä, että syömishäiriöinen ei ole passiivinen lammas vaan psyykkisesti sairas ihminen. Se, onko kyseessä psyykkinen sairaus vai itsekurin puute ovat kaksi täysin eri asiaa. Olen samaa mieltä monista argumenteistasi jos kyseessä on vain laiska, saamaton ihminen ilman itsekuria. Sitä voi oppia ja opettaa, vaikka väkisin. Mutta se, että syömishäiriöt ovat totta tuntuu olevan sinulle vieras käsite.

 

[Keke44]

Ei vaan yksinkertasesti osta/valmista paljon evästä!
Tottakai se himottaa syödä jos tarjolla on paljon ruokaa tai herkkuja on aina saatavilla jossain kaapissa.
Vesi enne ruokaa myös vähentää ruokahaluja ainakin itsellä jonkunverran.
Kyllä sen verran pitää olla itsekuria että pystyy omaa syömistään rajottamaan jos kerta haluaa laihduttaa...

 

[helekatti]

Ei voinut jäädä enää katselemaan vierestä vaan piti loggautua sisään ja ilmaista supporttini TheRealA:lle, asiaa puhut.

Toki on olemassa "aitoja" psyykkisiä ongelmia, mutta eiköhän nämä tapaukset ole suurimmaksi osaksi ihan peruslaiskojen ihmisten voivotteluja, jotka yrittävät naamioida omaa selkärangattomuuttaan näiden "sairauksien" taakse. Tällaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa on vaan niin helppoa olla tyhmä ja laiska, ja heittäytyä holhottavaksi... ja sitten syytellään ja haukutaan kaikkea muuta paitsi itseään. Ok, nyt lähti sivuuttamaan vähän aihetta mutta anyway.

Ainiin ja aiheeseen, itse olen todennut 0-toleranssin parhaaksi tavaksi hillitä syöpöttelyjä. Päätä etukäteen milloin mässäilet (esim. 1 päivä per vko) ja pysy siinä, nauti silloin äläkä kadu jälkikäteen!

 

[Archey]

Hmh, jos ei näitä asioita ymmärrä niin ei vain ymmärrä. Itsellä ei ole minkäänlaista ongelmaa olla ilman herkkuja ja dieetillä kaikki ylimääräiset siihen kuulumattomat ateriat suunnitellaan etukäteen. Mitään "lipsahduksia" sun muita ei tapahdu, koskaan. Jos tapahtuisi, olisi se ainoastaan omasta itsekuristani kiinni. Mutta syömishäiriö on sairaus, eikä mikään itsekuriongelma. Itse olen töissä psykiatrisella osastolla ja jos parikymppinen nainen vetää vaikka kukkamultaa ja muovikukkia niin paljon, että joutuu viikoiksi sairaalaan ja tekee tämän uudestaan mikäli on tarvis, niin kyse ei ole itsekurista vaan täysin pakonomaisesta tarpeesta. Jos se olisi siellä sun "paskoissa olosuhteissa" niin se söisi innoissaan ne roskiksen safkat ja muut roskat päälle. Esimerkkini on radikaali, enkä vertaa tätä tilannetta ketjun aloittajan tilanteeseen, koitin vain selventää sitä, että syömishäiriöinen ei ole passiivinen lammas vaan psyykkisesti sairas ihminen. Se, onko kyseessä psyykkinen sairaus vai itsekurin puute ovat kaksi täysin eri asiaa. Olen samaa mieltä monista argumenteistasi jos kyseessä on vain laiska, saamaton ihminen ilman itsekuria. Sitä voi oppia ja opettaa, vaikka väkisin. Mutta se, että syömishäiriöt ovat totta tuntuu olevan sinulle vieras käsite.

Toisaalta onhan ihan selvää että jos vetää itsensä 34,5 kiloiseksi ja on mielestään läski, vaikka vain luut törröttävät nahan läpi, niin on selvästi mieleltään sairas.
Eikä siinä saa sääliä tai "ymmärtää" tätä ihmistä, vaan toimia välittömästi hänen parhaakseen ilman hänen suostumustaan.
Tällaisessa tapauksessa väliintulo ja pakkohoito olisi oltava jo lakiperusteinen, enkä päästäisi hoidosta ennen kuin on todistettavasti parantunut.

Pikku veljeni on tämän tapaisessa tilanteessa en pysty tekemään mitään koska häntä ei ole todistettu syyntakeettomaksi, kyseessä ei ole anoreksia.
Veli on kuitenkin raunio ja kunto siinä pisteessä että jos ei kohta tapahdu jotain pääsee kantamaan arkkua.
Vittuun sääli ja pakkohoitoon kaikki itsensä vahingoittajat, haluan sen oikean veljeni takaisin, en edes pysty keskustelemaan tämän elävän kuolleen kanssa.

 

[RapidAid]

Toisaalta onhan ihan selvää että jos vetää itsensä 34,5 kiloiseksi ja on mielestään läski, vaikka vain luut törröttävät nahan läpi, niin on selvästi mieleltään sairas.
Eikä siinä saa sääliä tai "ymmärtää" tätä ihmistä, vaan toimia välittömästi hänen parhaakseen ilman hänen suostumustaan.
Tällaisessa tapauksessa väliintulo ja pakkohoito olisi oltava jo lakiperusteinen, enkä päästäisi hoidosta ennen kuin on todistettavasti parantunut.

Pikku veljeni on tämän tapaisessa tilanteessa en pysty tekemään mitään koska häntä ei ole todistettu syyntakeettomaksi, kyseessä ei ole anoreksia.
Veli on kuitenkin raunio ja kunto siinä pisteessä että jos ei kohta tapahdu jotain pääsee kantamaan arkkua.
Vittuun sääli ja pakkohoitoon kaikki itsensä vahingoittajat, haluan sen oikean veljeni takaisin, en edes pysty keskustelemaan tämän elävän kuolleen kanssa.

Ikävä kuulla veljestäsi. Mainitsemassani tapauksessa toki siis kyseessä pakkohoito ja todella pitkät eristykset, koska mahdotonta kontrolloida/pitää hengissä muuten.

 

[RapidAid]

Kyllä tässä siis selvennyksen vuoksi ollaan samoilla linjoilla siitä, että yleensä kyse on muusta kuin oikeasta psyykkisestä häiriöstä ja on helppoa yrittää naamioida omaa laiskuutta, saamattomuutta ja itsekurin puutetta joksikin muuksi. Mutta tilanne, jossa näin ei ole, ei tarvitse tuekseen näyttöä, jossa aivoissa pystyttäisiin toteamaan joku rakenteellinen poikkeavuus. Niitä tapoja(jos siis kyseessä sairaus) ei tuosta vaan itsekuria parantamalla muuteta. Jollain anorektikollahan voi olla ihan helvetin kova itsekuri.

 

[TheRealA]

Hmh, jos ei näitä asioita ymmärrä niin ei vain ymmärrä. Itsellä ei ole minkäänlaista ongelmaa olla ilman herkkuja ja dieetillä kaikki ylimääräiset siihen kuulumattomat ateriat suunnitellaan etukäteen. Mitään "lipsahduksia" sun muita ei tapahdu, koskaan. Jos tapahtuisi, olisi se ainoastaan omasta itsekuristani kiinni. Mutta syömishäiriö on sairaus, eikä mikään itsekuriongelma. Itse olen töissä psykiatrisella osastolla ja jos parikymppinen nainen vetää vaikka kukkamultaa ja muovikukkia niin paljon, että joutuu viikoiksi sairaalaan ja tekee tämän uudestaan mikäli on tarvis, niin kyse ei ole itsekurista vaan täysin pakonomaisesta tarpeesta. Jos se olisi siellä sun "paskoissa olosuhteissa" niin se söisi innoissaan ne roskiksen safkat ja muut roskat päälle. Esimerkkini on radikaali, enkä vertaa tätä tilannetta ketjun aloittajan tilanteeseen, koitin vain selventää sitä, että syömishäiriöinen ei ole passiivinen lammas vaan psyykkisesti sairas ihminen. Se, onko kyseessä psyykkinen sairaus vai itsekurin puute ovat kaksi täysin eri asiaa. Olen samaa mieltä monista argumenteistasi jos kyseessä on vain laiska, saamaton ihminen ilman itsekuria. Sitä voi oppia ja opettaa, vaikka väkisin. Mutta se, että syömishäiriöt ovat totta tuntuu olevan sinulle vieras käsite.

Uskon sen kyllä että tilanne on eri jos kyseessä oikeasti mieleltään sairas ihminen. Jos joku kuitenkin kysyy pakkikselta neuvoa omaan selkärangattomuuteen ja saa parin viestin perusteella 18-v tytöltä, jolla ei luultavasti ole minkäänlaista psykiatrian koulutusta, diagnoosin: "Syömishäiriö", on kyse ihan toisenlaisesta hulluudesta kuin varsinaisissa psyykkisissä sairauksissa. Hulluudella tässä tarkoitan ennemminkin puhdasta tyhmyyttä ja lammas-mentaliteettia. Muutenkin nykyään ilmeisen trendikästä etsiä netistä googlella tai jostain keskustelupalstalta itselleen diagnoosi ja perustella tekemisiään sillä itselleen ja parhaimmillaan myös muille. "Joo kyllä mä muuten kävisin duunissa ja koulussa, mut en mä vaan pysty kun mulla on varmaan toi ADD..."

 

[jorimantysalo]

Oon itseasiassa ollut hyvinkin paljon päihdeongelmaisten kanssa elämäni aikana tekemisissä. Kuten sanoit, osa juopoista pääsee jaloilleen, juuri se osa jolta se tarvittava itsekuri ja selkäranka siihen hommaan löytyy. - -

En kyllä edelleenkään näe kysymystä noin yksioikoisena. Johan nyt on kasvatettu juoppoja hiiriä ja ihmisiltäkin löydetty alkoholismiin korreloiva geeni. Ja jo esille tullut anoreksia on vielä selvempi esimerkki, koska siinä ainakaan ei tehdä liikaa mitään mukavaa kuten ahmita.

Löyhästi asiaa sivuten kirjavinkki: Hannu Lauerma, Pahuuden anatomia: Pahuus, hulluus, poikkeavuus. Tuossa on rajanvetoa geenien, ympäristön ja oman tahdon välillä.

 

[kossa]

Painat 64kg ja haaveilet 5kg:n painonlaskusta

oman olotilan vuoksi. se on psyykkisesti helpompi ku paino alkaa numerolla 5 kuin 6. tuo 5 kg on tullut, ku muutin ulkomaille. normaalipaino on pyörinyt 57-60 välillä. pääsen siihen kyllä suomessa, mutta toisessa maassa en pysty, koska mässään herkemmin kuin suomessa.

 

[stone-cold]

Jaa täällä on siirryttykki syöpöttelykohtauksien vähentemäisestä anoreksian ja muiden syömishäiriöiden anatomiaan. Itse en lähde tähän keskusteluun mukaan, koska tunnen lähes fyysistä kipua niin kovan halveksunnan takia näitä ''syömishäiriöisiä'' kohtaan. Suurin synti kaikista on tyhmyys.

oman olotilan vuoksi. se on psyykkisesti helpompi ku paino alkaa numerolla 5 kuin 6. tuo 5 kg on tullut, ku muutin ulkomaille. normaalipaino on pyörinyt 57-60 välillä. pääsen siihen kyllä suomessa, mutta toisessa maassa en pysty, koska mässään herkemmin kuin suomessa.

Eli kysymyksesi oli nyt siis lopulta et miten saat 5kg pois vaikka tykkäät saada ''mässäilykohtauksia'' eli siis syömällä yli kulutuksesi? Tää ei taida olla kovin helposti toteutettavissa yksinkertasin on varmaan sit rasvaimu (yeah, good luck with that). Lääkeaineista vois löytyä kans jotain apua, kilpirauhashormoneilla saat ainaki nostettua omaa kulutustas. Clenbuterol tai Efedrin tohon kylkeen ja sit sinne pitkänmatkan juoksulenkeilles ni luulis rasvan alkavan palaa. Amfetamiini (tai piripohjaset) auttaa hyvin pitämään nälän pois ja mielen virkeenä. Onnea vaan ihannepainon tavoitteluun, kohta on olotila varmaan taivaallinen ku on ''syöpöttelykohtauksista'' kärsivä kävelevä luuranko.

 

[kossa]

Jaa täällä on siirryttykki syöpöttelykohtauksien vähentemäisestä anoreksian ja muiden syömishäiriöiden anatomiaan. Itse en lähde tähän keskusteluun mukaan, koska tunnen lähes fyysistä kipua niin kovan halveksunnan takia näitä ''syömishäiriöisiä'' kohtaan. Suurin synti kaikista on tyhmyys.



Eli kysymyksesi oli nyt siis lopulta et miten saat 5kg pois vaikka tykkäät saada ''mässäilykohtauksia'' eli siis syömällä yli kulutuksesi? Tää ei taida olla kovin helposti toteutettavissa yksinkertasin on varmaan sit rasvaimu (yeah, good luck with that). Lääkeaineista vois löytyä kans jotain apua, kilpirauhashormoneilla saat ainaki nostettua omaa kulutustas. Clenbuterol tai Efedrin tohon kylkeen ja sit sinne pitkänmatkan juoksulenkeilles ni luulis rasvan alkavan palaa. Amfetamiini (tai piripohjaset) auttaa hyvin pitämään nälän pois ja mielen virkeenä. Onnea vaan ihannepainon tavoitteluun, kohta on olotila varmaan taivaallinen ku on ''syöpöttelykohtauksista'' kärsivä kävelevä luuranko.

kysymykseni oli alussa ja lopussa, miten päästä mässäilykohtauksista eroon. mun tapauksessa paino lähtee laskemaan, kun pääsen mässäyksistä eroon. ajattelin näin. kun pääsee mässäilystä eroon voi ottaa seuraavan askeleen. jos yritän laihduttaa tällä hetkellä, tulee epäonnistumisia mässäilyn vaikutuksesta ja elinmistö kärsiin.

 

[kossa]

Jaa täällä on siirryttykki syöpöttelykohtauksien vähentemäisestä anoreksian ja muiden syömishäiriöiden anatomiaan. Itse en lähde tähän keskusteluun mukaan, koska tunnen lähes fyysistä kipua niin kovan halveksunnan takia näitä ''syömishäiriöisiä'' kohtaan. Suurin synti kaikista on tyhmyys.



Eli kysymyksesi oli nyt siis lopulta et miten saat 5kg pois vaikka tykkäät saada ''mässäilykohtauksia'' eli siis syömällä yli kulutuksesi? Tää ei taida olla kovin helposti toteutettavissa yksinkertasin on varmaan sit rasvaimu (yeah, good luck with that). Lääkeaineista vois löytyä kans jotain apua, kilpirauhashormoneilla saat ainaki nostettua omaa kulutustas. Clenbuterol tai Efedrin tohon kylkeen ja sit sinne pitkänmatkan juoksulenkeilles ni luulis rasvan alkavan palaa. Amfetamiini (tai piripohjaset) auttaa hyvin pitämään nälän pois ja mielen virkeenä. Onnea vaan ihannepainon tavoitteluun, kohta on olotila varmaan taivaallinen ku on ''syöpöttelykohtauksista'' kärsivä kävelevä luuranko.

mielestäni ei ole ilmaissut asiaa, että tykkään saada mässäilykohtauksia. en tykkään saada niitä.

 

[stone-cold]

Juu tuli nyt heitettyä vaan vähä kärjistettynä. No itsekuri on se vastaus ja lisäks vinkkejä mässäilykohtausten välttämiseks on tullut hyvin helpottamaan hommaa. Tää asia on vaan sellainen, et kukaan ei sitä toisen puolesta voi tehdä.

 

[Archey]

En kyllä edelleenkään näe kysymystä noin yksioikoisena. Johan nyt on kasvatettu juoppoja hiiriä ja ihmisiltäkin löydetty alkoholismiin korreloiva geeni. Ja jo esille tullut anoreksia on vielä selvempi esimerkki, koska siinä ainakaan ei tehdä liikaa mitään mukavaa kuten ahmita.

Löyhästi asiaa sivuten kirjavinkki: Hannu Lauerma, Pahuuden anatomia: Pahuus, hulluus, poikkeavuus. Tuossa on rajanvetoa geenien, ympäristön ja oman tahdon välillä.

Mulla on kyllä tuo alkoholismi-geeni, molemmat sedät kuolivat viinan ansiosta, samoin isoisä ja tätikin on nyt pahassa jamassa, itsekkin olin nuorempana pers kännissä monta kertaa viikossa , töiden ohessa, kunnes tajusin perheeni kärsivän tästä ja lopetin. Ei se käynyt helpolla vaan vei vuosia, mutta nyt voin juoda lasillisen pari viiniä tai ottaa olutta laiva reissulla ja lopettaa ajoissa, eikä tarvinnut ruveta absolutistiksi kuin alkuun. Ennen juomiseni oli aina humalahakuista ja piti vetää lähes konttauskuntoon.

Samoin päätin aikoinaan lopettaa tupakoinnin, kaksi viikkoa nikotiini purkkaa ja se oli siinä 15 vuoden tupakoinnin jälkeen ja nyt jo 20 vuotta ilman.

Kun olin 123 kiloinen läski, jossain vaiheessa katsoin peiliin ja pudotin yli 30kg eikä ole vielä läski palanut takaisin, päin vastoin nyt metsästetään sixpackia.
Sokeria ja valkoisiajauhoja en ole syönyt kohta kolmeen vuoteen, joten siinä mielessä elän spartalaisesti, joskus saatan laittaa leivonnaisiin makeutus jauheen lisäksi muutaman teelusikan hunajaa, mutta valkoisten jauhojen sijaan aina speltti jauhoja tai muuta kokojyvää. karkkeja en syö koskaan, mutta saatan joskus vetää proteiinipatukan jossa sokeri on korvattu ja proteiinipitoisuus ylittää 40%.

Nämä ovat myös sokerittomia ja maistuvat ihan hyviltä ja sisältävät 42-48% kuitua..