Verenluovutuksesta

[Emilie]

Onneksi en ole piikkikammoinen, sillä eilen labrakokeissa saatiin verikoe vasta kahdeksannella yrittämällä ;-)

 

[Wendy]

Nostetaanpas vanha ketju ylös jos vaikka joku mimmi innostuis käymään luovuttamassa. Itse olen nykyään niin innoissani luovutuskelpoisuudestani, että kävin toissapäivänä taas luovuttamassa. Ei tullut yhtään heikko olo tai mitään, tosin kävin varmuuden vuoksi vain stretching-tunnilla luovutuksen jälkeen.

Vähän kyllä ihmetytti, kun mukaan annettiin "puoliväkisin" 2 kk rautakuuri. Hb oli 139 eli mielestäni ihan ok eikä olo ole lainkaan aneeminen. Kuulemma suosittelevat kaikille naisille, mulle oli eka kerta.

 

[OmppuO]

Haluavat kuulemma varmistaa luovutuskelpoisuuden jatkossakin, ettei käy niin että innokkaalla luovuttajalla laskee hb liian alas säännöllisten luovutusten takia. Ainakin niin mulle on sanottu, saan myös rautakuurin aina vaikka niitä ei sitten tule syötyä edes.

 

[boxing girl]

Töissä oli mahdollisuus verenluovutukseen ja vihdoin ja viimein uskalsin tähän hommaan ruveta niin johan toppas sitten sekin yritys siihen sairaanhoitajan kohalle olin ottanut kieleen lävistyksen 4kk aikaisemmin ei ollut asiaa luovuttamaan,mutta varo aika on vain 6kk lävistyksen ottamisesta eikä katsota missä on laittanut koskee yhtälailla virallisessa liikkeessä otettuun lävistykseen.

 

[Siekkari]

Olen käynyt ekan kerran luovuttamassa verta joskus 19-vuotiaana, Turussa. Sen jälkeen oli pitkähkö tauko. Yhteensä olen luovuttanut varmaan 20 kertaa, eli ei mitenkään taajaan tahtiin. Nyt on kulunut melkein vuosi, kun aina on ollut jokin flunssa tulossa tai menossa... Ajattelin ennen juhannusta käydä. Olen saanut rautakuurin vain kerran, kun hemoglobiini oli ensimmäisellä yrittämällä lähellä luovutuksen alarajaa. Tosin silloin oli helle ja se kuulemma kerää jotain nestettä pintakerroksiin tms. Joten verikoe otettiin uusiksi ja silloin tulos oli ok. Mielenkiintoista, saanko rautaa mukaani, kun seuraavan kerran menen.

 

[Naene]

Mä en kammoa piikkejä eikä muutakaan ongelmaa ole luovuttaa, Suomessa en tosin ole vielä kertaakaan niin tehnyt! Ulkomailla joo, hemoglobiiniarvoja en tiedä enkä edes veriryhmääni muista tosin heh... nyt mä saisin varmaan käydä pidempien kieltojen jälkeen ja maa edessäni onkin Suomi!

Ei kai noihin aikaa tarvi varailla senkun menee johki punaisen ristin mestaan ja työntää käden eteen ja sanoo että ottakaa? onkin tässä sopivasti aikaa ensi viikolla, hiano idea.

 

[Siekkari]

Ei kai noihin aikaa tarvi varailla senkun menee johki punaisen ristin mestaan ja työntää käden eteen ja sanoo että ottakaa? onkin tässä sopivasti aikaa ensi viikolla, hiano idea.

Ei tarvi tosiaan aikaa varailla. Ainakin täällä Tampereella saattaa olla joskus tungosta, jos menee niinä päivinä, kun veripalvelu on auki myöhempään illalla. Mutta aina niille luovuttajat kelpaa, jos täyttää kriteerit. Siellä pitää vastailla kaikenlaisiin kysymyksiin, verikokeen ottaja tsekkaa ja arvioi kelpaatko luovuttajaksi sillä kertaa vai et. Veripalvelun sivuilta löytyy tietoa aiheesta ainakin tästä tiedotteesta: http://www.veripalvelu.fi/asp/syste...803028398171&A=open:news:item:550&S=1&C=33253

 

[assis]

Mielenkiintoista, saanko rautaa mukaani, kun seuraavan kerran menen.

Nykyisin antavat rautaa ilmeisesti kaikille kelpoisille luovuttajille. Ja jos ei saa luovuttaa, ei saa rautaakaan että ihmiset oppisivat saamaan rautansa ruuasta eivätkä tableteista. Minäkin aika laiskasti olen rautaa syönyt, lahjoittanut suurimman osan tabuista kavereille joilla muutenkin huono hemoglobiini...

 

[reinhardt]

Nostetaanpas vanha ketju ylös jos vaikka joku mimmi innostuis käymään luovuttamassa. Itse olen nykyään niin innoissani luovutuskelpoisuudestani, että kävin toissapäivänä taas luovuttamassa. Ei tullut yhtään heikko olo tai mitään, tosin kävin varmuuden vuoksi vain stretching-tunnilla luovutuksen jälkeen.

Vähän kyllä ihmetytti, kun mukaan annettiin "puoliväkisin" 2 kk rautakuuri. Hb oli 139 eli mielestäni ihan ok eikä olo ole lainkaan aneeminen. Kuulemma suosittelevat kaikille naisille, mulle oli eka kerta.

Häh, ei mulle mitään rautaa vaan anneta, juuri viime viikolla kävin luovuttamassa. Tosin Hb oli 147 ja edellinen luovutus lokakuussa.

Minulla on muuten aina pari päivää luovutuksen jälkeen aika nuutunut olo ja sydän ottaa kierroksia ihan portaiden nousustakin, mites muilla? (jos aihetta on jo käsitelty niin sorry, en lukenut koko ketjua.)

 

[Siekkari]

Häh, ei mulle mitään rautaa vaan anneta, juuri viime viikolla kävin luovuttamassa. Tosin Hb oli 147 ja edellinen luovutus lokakuussa.

Minulla on muuten aina pari päivää luovutuksen jälkeen aika nuutunut olo ja sydän ottaa kierroksia ihan portaiden nousustakin, mites muilla? (jos aihetta on jo käsitelty niin sorry, en lukenut koko ketjua.)

Hmm... no en muista, että olisi ollut oireita paria päivää. Mutta kyllä se luovutuspäivänä selvästi vaikuttaa. Ja on se sen verran suuri määrä verta, että ei mikään ihme vaikka vaikuttaa pari päivääkin. Ei niitä minimivälejä luovutuksille ole turhaan laitettu.

Olen muuten ainakin kolme kertaa sairastunut flunssaan luovutuksen jälkeisenä päivänä, vaikka luovutuspäivänä ei ole ollut mitään oireita. Tai ei nyt varsinaiseen flunssaan, mutta nuha-kuumeeseen. Siksi ole aika varovainen, jos on jotain merkittävää ohjelmaa tiedossa ja sattuu olemaan flunssaa liikkeellä.

 

[assis]

Minulla on muuten aina pari päivää luovutuksen jälkeen aika nuutunut olo ja sydän ottaa kierroksia ihan portaiden nousustakin, mites muilla?

Kyllä mullakin tuntuu verenluovutuksen jälkeen jonkin aikaa sille kun olisin aivan rapakunnossa. Riippuu varmaan aika paljon siitäkin, minkäkokoinen luovuttaja on, koska pieniltä verta otetaan suhteessa tietysti enemmän. Onhan se eri asia, puuttuuko sulta 5% vai 10% verta elimistöstä.

 

[Ms Athletic]

Mä kans kannatan verenluovutusta!ite menin eka kertaa luovuttamaan, koska olin alkanut kuollakseni pelätä piikkejä (kerran verikoetta ottaessa sairaanhoitaja työnsi neulan päin vittua (no ei nyt kuitenkaan ihan sinne;)) ja sit ku piikki ei osunu kohdalleen, se heilutti ja hölskytti sitä ja se sattu ihan sikana!!) Eka kerralla itkin ku pelotti niin paljon, mut sit ku se neula oli laitettu paikoilleen täydellisen tarkasti, olo oli hyvä, melkeen euforinen Sen jälkeen oon käyny luovuttamassa aina kun mahdollista, viime kerralla en päässy, ku jostain syystä oli hemppariarvot tippunu aika paljon. Mut suosittelen kaikille, jotka terveytensä ja mahdollisuuksiensa mukaan voivat luovuttaa, että kannattaa käydä! Joskus voit olla sinä se, joka elämän eliksiiriä tarvitsee.

 

[selene]

Kävin tänään ensimmäistä kertaa luovuttamassa verta. Pari vuotta sitten hemoglobiinini oli noin 120, joten pelkäsin, että se olisi nyt samaa luokkaa, enkä saisi luovuttaa. Mutta se olikin 153 Ilmeisesti parin viime vuoden aikana tapahtunut elämäntaparemontti on tuottanut tulosta.

 

[KatiP]

Hb on korkea, päälle 160 normaalisti. Käskettiin aikoinaan käydä vaikka sen 60 pv välein ja minä törppö tottelin, kolmannella kerralla Hb oli "vain" 143 mutta sen jälkeen väsytti ja väsytti ja väsytti, parin viikon päästä tarkistettiin YTHS:llä ja oli 126 ja meni pitkään ennen kun arvo asettui taas normaaliksi. Eli meni elimistön rautavaranto aikas heikoksi.

Nyt on ollut pitkä tauko, eri sortin leikkauksia (verta saatukin) + pienet lapset. Aktivoitua voisi, piikkikammo kamala, sormenpää mennyt halki muutaman kerran ja selällään saa köllötellä tovin ja keskittyä siihen ettei niitä veripusseja nää. Ja kaffella ei pidä ajatella mitä tuli tehtyä tai saa pistää päätä polvien väliin :D . Verikokeet labrassa otetaan makuultaan etten tipu lattialle - äly hoi mutta näin on. Jos huippaa niin se joku verenpainetta nostava tippa mehulasiin on aika uskomaton. Sain kun kerran jostain syystä meinasin hyytyä, niin ei ole käynyt ennen eikä jälkeen. Sen kuulema saisi pyytää myös ennen luovutusta.

Luovutuspäivänä en koskaan ole treenannut, saunakin on epäsuositeltava. Ylihuomenna kunto on yleensä entisensä.

 

[Akikonomu]

Eilen 12. kerta. Ja niin uskomatonta kuin se onkin, Hb oli 131 raivokkaan pyöräretkeilyn jäljiltä - ilman lisärautaa. Olo on vaihteeksi varsin vaivaton, vaikka ottaahan pumppu herkemmin pientä ylikierrosta portaita ylös pinkoessa (sellainen hupaisa kala kuivalla maalla -fiilis). Huomenna raudan kimppuun taas pitkästä aikaa, kyllä tämä loppukesä/alkusyksy siitä käyntiin lähtee, kun on tätä maailmaa taas tullut parannettua yhden veripussin verran.

Mutta näin sivumennen sanoen, aikahelevatanmoinen "harrastus" tämä verenluovutus on piikkikammoiselle. Ei siihen ikinä totu, vaikka tietääkin ettei täti vetäise partakoneenterällä peukaloa halki (en sitten olekaan ainoa jolle niin on käynyt!) ja valuta siitä verta ämpäriin, vaan että asia hoidetaan paljon siistimmin ja tuskattomammn kuin ne legendaariset kouluverikokeet, joiden jälkeen ajatuskin verilätyistä oli ihan liikaa.

Niin, ja ne tarjoilut. Kaakaota ja kerrosvoileipää, mitä harvinaisia herkkuja!

 

[Sinttu]

Mäkin kovasti haluaisin lähtee luovuttamaan verta, mutta mulla on aivan uskomaton piikkikammo! Onkohan mitään keinoa päästä siitä eroon? Mä olen kyllä piikistä saanut elämäni aikana monen monituista kertaa, mutta se pelko on silti aivan kamala joka kerta:(

 

[OmppuO]

Mulla ei ole oikeastaan varsinaista piikkikammoa, en pelkää verikokeita tms. mutta ei tulisi mieleenkään katsoa, kun neulaa laitetaan käsivarteen. Mä kattelen aina toiseen suuntaan.

 

[~Ayla~]

Joo, taitaa olla niin, että mäkin voin pikkuhiljaa mennä taas luovuttamaan verta, kun otin tammikuun lopulla tauoinnin. Yleensä olen kääynyt about kerran vuodessa, nyt on pari vuotta jääny väliin kun olin viime vuoden Espanjassa ja sitä edellisenä vuotena muuten vaan laiska... :D

Mulla ei ole minkäälaista piikkikammoa, olen niin tottunut piikeihin kun jouduin pienenä viettämään paljon aikaa sairaalassa lonkkavian takia. Ja onneksi toi hemoglobiinikin on aina ollut huippuluokkaa!

 

[Akikonomu]

Tämä melkein jo kuuluisi vitutushreadiin, mutta kun aiheena on verenluovutus, niin sittenkin, .ja saattaahan tämä muitakin kiinnostaa.

Yritin äsken käydä, mutta kun ei rauta riittänyt - vain 124. Ei se mitään, rautaa nassuun ja uusi yritys vähän myöhemmin, tuumailin. Mutta täti olikin tiukkana ja sanoi seuraavan kerran tulevan vasta 3 kuukauden päästä. SIIS MITÄ V****A??? Ei ole reilua!! :curs:

Vaikka onkin hyvin perusteltua, että naisten luovutusväli on tästä lähtien 3 kuukautta (jaitsellenikin se varmaan on parempi kuin nykyinen 60 päivää), niin mitä tässä kuukausitolkulla panttaamaan??? Viimeksi tuntui ihan samalta silloin, kun penkkikisoissa viimeinen yritys nousi vain puoleen väliin. Että nyt mä sitten luovutan, ei tästä mitään tule.

Tai enhän mä nyt mitään luovuta, vasta 3 kuukauden päästä :D .

 

[Tiramisu]

Luovutan.

En minäkään piikeistä pidä, mutta pään voi kääntää muualle piikin laiton ajaksi ja hengityksen pidättämisen sijaan voi vähän puhallella niin ei oo niin paha juttu...

Luovutuksen jälkeen on kiva olo ja tunne, että on tehnyt jotain hyödyllistä.