Tässä nyt vielä ihan noilta sivuilta löytyvää perustelua, miksi juuri naisten kokemaa lähisuhdeväkivaltaa vastaan on lähdetty taistelemaan (ks. alla).
Julkinen pahoinpitely tms., joihin tässä keskustelussa aiemmin viitattiin on sekä miesten että naisten kokema väkivallan muoto - enemmän varmasti miesten. Se ei kuitenkaan ole tabu. Siihen ei useimmiten liity ristiriitaisia intressejä rikollisen/väkivallan tekijän rankaisemisen ja kiinni jäämisen suhteen. Ja se on useimmiten kertaluontoista. Väkivaltaisissa perheissä/suhteissa elävät naiset (ja miehet, jotka taasen tässä väkivallan lajissa ovat kokijoina marginaalissa) kokevat väkivaltaa jatkuvasti. Heillä ei myöskään ole keinoja riistäytyä tilanteesta irti ja tilanteen tunnustaminen ulkopuoliselle avun saamiseksi voi olla hyvin vaikeaa - usein sen takia, että läheiselle ei haluta pahaa, vaikka se läheinen väkivaltaa tekisikin. Kotona harvoin on myöskään todistajia, eikä väkivaltaa voi välttää esim. pitäytymällä poissa Kaisaniemen puistosta tms. vaarallisesta paikasta. Lähisuhdeväkivallan välttäminen on siis huomattavasti konstikkaampaa kuin tavallisen (julkisen) väkivallan.
Myös raiskaukset kuuluvat lähinnä naisiin kohdistettuun väkivaltaan. Ne kuuluvat myös vetoomuksen vastustamiin väkivallan muotoihin.
"Lähisuhdeväkivalta
Euroopan neuvosto on todennut, että lähisuhdeväkivalta on merkittävin syy 16–44-vuotiaiden naisten kuolemiin tai
vammautumisiin Euroopassa. Se aiheuttaa tässä ikäryhmässä enemmän kuolemia ja vammautumisia kuin syöpä tai liikenneonnettomuudet.
(Euroopan Neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, naisiin kohdistuva väkivalta, suositus 1582. Hyväksytty 27 syyskuuta 2002.) "
"Naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on Suomen suurimpia ihmisoikeusongelmia.
Yhteiskunnalliset rakenteet, jotka ylläpitävät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ovat syvälle juurtuneita. Naisiin kohdistuva väkivalta ole pelkästään ilmiö, joka tapahtuu muualla ja joka ei kosketa suomalaisia. Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa vielä tabu, josta ei puhuta ja joka tulkitaan helposti jokaisen omaksi henkilökohtaiseksi ongelmaksi.
Vuonna 1997 Suomen hallitus hyväksyi tasa-arvo-ohjelman, jonka yhteydessä toteutettiin viisivuotinen väkivallan ehkäisyprojekti. Suomessa ensimmäinen laajempi lähisuhdeväkivaltaa kartoittava tutkimus ilmestyi vasta vuonna 1998. Tutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut miehen fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhan kohteeksi ja Suomessa kuolee vuosittain 20-30 naista kotona tapahtuvan väkivallan uhreina.
Nykyisen puolison tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi on joutunut 22 prosenttia tällä hetkellä parisuhteessa elävistä 18-74-vuotiaista naisista.
Jos lähisuhdeväkivaltaa tarkastelee yhteiskunnan näkökulmasta, on kyse myös kustannuskysymyksestä. Vuonna 2000 tehdyn tutkimuksen "Väkivallan hinta" mukaan naisiin kohdistuvan väkivallan välittömät yhteiskunnalle koituvat kustannukset olivat Suomessa vuonna 1998 noin 300 miljoonaa markkaa. Tutkimuksessa kustannukset jakaantuivat terveys-, oikeus- ja sosiaalisektoreille. Todellisuudessa naisiin kohdistuvan väkivallan kustannukset ovat kuitenkin vielä suuremmat, sillä vain neljäsosa naisista hakee apua virallista kautta."
? :lol2: ? 
?
