Vaatiiko koulutus suurta älykkyyttä?

[Mies847]

Toisessa ketjussa alkanutta keskustelua aiheesta voitaisiin jatkaa täällä.

Oma mielipiteeni aiheesta on, että ei vaadi. Suomessakin jossa jäädään alle Euroopan keskitason korkeakoulutettujen määrässä, 25-34 vuotiaista ihmisistä 41% omaa korkeakoulututkinnon. http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709122200388750_u0.shtml

Lopputyökin on monella alalla enemmän tai vähemmän teoriaan pohjaava kirjallinen katsaus, kuin mitään oikeasti uuden synnyttämistä vaativaa.

 

[tompo]

Riippuu alasta. En sanoisi, että suurta älykkyyttä vaatii ainakaan. Mutta ei se silti kaikilta luonnistu.

Yliopistotaso vaatii jo sitten vähän enemmän ja sanoisin, että sinne ei enää rahkeet suurella osalla riitä. Sitten, kun tohtori tasosta niin sanoisin, että siellä alkaa keskimäärin olla jo suht älykästä sakkia.

Eli riippuu pitkälti koulutuksen tasosta. Ylempikorkeakoulu tutkinto vaatii enemmän älykkyyttä kuin alempikorkeakoulututkinto, joka vaatii enemmän kuin toisenasteen tutkinto jne..

 

[Täysiii!]

Määrittele älykkyys. Yleisesti ottaen ei, ei vaadi suurta älykkyyttä vaan enemmänkin aitoa kiinnostusta ja motivaatiota.

 

[Mies847]

Riippuu alasta. En sanoisi, että suurta älykkyyttä vaatii ainakaan. Mutta ei se silti kaikilta luonnistu.

Yliopistotaso vaatii jo sitten vähän enemmän ja sanoisin, että sinne ei enää rahkeet suurella osalla riitä. Sitten, kun tohtori tasosta niin sanoisin, että siellä alkaa keskimäärin olla jo suht älykästä sakkia.

Eli riippuu pitkälti koulutuksen tasosta. Ylempikorkeakoulu tutkinto vaatii enemmän älykkyyttä kuin alempikorkeakoulututkinto, joka vaatii enemmän kuin toisenasteen tutkinto jne..

Ei onnistu kaikilta ei, niin kuin ei puusepän työt, piirtäminen, laulaminen jne. Eli tietyn tason älykkyys toki vaaditaan. Ehkä se lisääntyy keskimäärin koulutusportaittain, mene ja tiedä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujenkin vertailu on aika hankalaa. Tasoeroja löytyy ihan koulukohtaisestikin. Yliopisto painottaa enemmän teoriaa ja valinnanvapautta, amk käytäntöä. Kuitenkin työelämässä niin koneinsinööri (amk) kuin konetekniikan DI voivat tehdä täysin samoja tehtäviä täysin samalla palkkatasolla.

Määrittele älykkyys. Yleisesti ottaen ei, ei vaadi suurta älykkyyttä vaan enemmänkin aitoa kiinnostusta ja motivaatiota.

Kyky omaksua ja ymmärtää asioita, sekä soveltaa omaksumaansa tietoa.
Melkein tiivistäisin omat ajatukseni näin: Oletuksena keskimäärin korkeammin koulutettu voi olla hieman älykkäämpi, kuin matalammin koulutettu. Onko sitten menestyvää autokorjaamoa pyörittävä autoasentaja Pertti keskimäärin tyhmempi, kuin rivimiehenä työskentelevä suunnitteluinsinööri Jorma? Väittäisin ettei esimerkissä koulutustausta kerro asiasta yhtään mitään. Sama tilanne on monesti muutenkin. Jos 41% omaa korkeakoulututkinnon, en näe että tänä päivänä se olisi enää niin iso asia, kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten.

 

[Homo habilis]

Rakennussuunnittelijoilla ja arkkitehdeillä yms ei välttämättä ole taas käytännön työstä yhtään käryä. Eli periaatteessa vaikka joku +10 vuotta raksa duunari tietää paremmin miten työ suoritetaan käytännössä kuin se mahd. lukion kautta ponnistanut kaveri joka ei raksa hommia koskaan oo ees tehny.

Mutta heillä taas voi olla laajempi näkökanta kokonaisuudessaan ja ehkä teorian handlaavat paremmin. Ovat mahd. keskimääräisesti matematiikassa parempia ja muissa teorian aineissa.

Riippuu vähän miten älykkyyss määritellään, lasketaanko vankka kokemus työstä x älykkyydeksi? Vai matemaattisten ongelmien ratkaisu, hyvä päättelykyky jne?

Itsehän olen tymä kuin saapas.

 

[B-fitness]

Riippuu vähän miten älykkyyss määritellään, lasketaanko vankka kokemus työstä x älykkyydeksi? Vai matemaattisten ongelmien ratkaisu, hyvä päättelykyky jne?

Kokemus ei ole älykkyyttä. Älykkyys voisi olla raksalla sitä että pari vuotta hommia tehnyt tulee työmaalle ja 25vuotta alan kokemusta omaavat katsoo huuli pyöreenä että miten toi jätkä ton teki. Omaa persoonallisia tekotapoja, hahmottaa kokonaisuuksia. Ne on vähän kuin NHL taitopelaajia, artisteja. NHL hyvä esimerkki että kovalla duunilla pääsee kyllä todella pitkälle, Chris Nilan ja moni muu, eikä tarvinnut edes pelata.

Ja pysyn kannassani, perusterve (psyyke) saa ne paperit jos haluaa.

 

[manux]

Mun mielestä parempi kysymys olisi, vaatiiko menestyminen työtä vai onko taivaasta satanut manna geeniloton tulosta?

Fiksuuden voi käsittää jonkinlaisena uralla/elämässä etenemisenä. Joku voi vaikuttaa fiksulta, mutta osaaminen/ymmärtämys/taito on perua sairaasta määrästä työntekoa, joka sitten näyttäytyy "fiksuutena" vähän kuin jäävuoren huippu. Monestihan työnteosta saatu pohja kertautuu, kun siirrytään uusien asioiden pariin. Osa jo tehdystä työstä auttaa uuden asian oppimisessa ja tuo paljon työtä tehnyt saa asioista nopeammin kiinni. Kyse voi olla fiksuuden sijaan siitä kovasta työstä millä on tehty pohjia.

Sellaisenkin asian on tässä elämän varrella huomannut, että osa ihmisistä unohtaa kyvyn oppia uutta, koska juuttuvat toistamaan samoja wanhoja asioita. Sitten, jos maailma muuttuu niin on todella vaikea paikka edessä. Toisaalta ne jotka on pysyneet epämukavuusalueella niin pystyvät wanhempanakin omaksumaan uusia asioita.

Tietenkin jos on kovin huono tsägä geenilotossa käynyt niin mikään määrä työtä ei auta. Ei minusta olisi tullut huippukitaristia vaikka olisin aloittanut 2vuotiaana rämpyttämään. Toisaalta ehkä se pitää pystyä hyväksymään, että kannattaa satsata siihen mihin on luontaista intoa ja kyvykkyyttä.

 

[tompo]

Ei onnistu kaikilta ei, niin kuin ei puusepän työt, piirtäminen, laulaminen jne. Eli tietyn tason älykkyys toki vaaditaan. Ehkä se lisääntyy keskimäärin koulutusportaittain, mene ja tiedä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujenkin vertailu on aika hankalaa. Tasoeroja löytyy ihan koulukohtaisestikin. Yliopisto painottaa enemmän teoriaa ja valinnanvapautta, amk käytäntöä. Kuitenkin työelämässä niin koneinsinööri (amk) kuin konetekniikan DI voivat tehdä täysin samoja tehtäviä täysin samalla palkkatasolla.

Kyllä näkisin, että jotenkin on yhteiskunta koulutuksen väärin järjestänyt, jos ei älykkyys keskimäärin lisääntyisi koulutusportaittain. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö osa ammattikouluissa opiskelevista olisi myös älykkäitä jne., muta puhutaan keskimääräisestä älykkyydestä. Mitä tulee amk-inssiin ja DI:hin, niin kyllä se koulutus DI:llä on vaativampi ja vaatii nimenomaan älykkyyttä enemmän. Ne maisteritason kurssit sekä diplomityö on vaativuudelta tason ylempänä, ja niinhän sen pitääkin mennä, kun kyse on seuraavan tason koulutuksesta. Valmiudet molemmilla tosiaan on koulutuksen jälkeen tehdä samoja töitä, mutta DI:llä on valmiudet myös tehdä asteen vaativampia töitä. Ja tietenkin suuri osa amk-insseistä selviäisi myös DI-koulutuksesta, mutta se pieni osa sieltä heikoimmasta päästä ei.

Vielä ketjun kysymykseen, niin mielestäni kuitenkaan maisteritasonkaan koulutus ei vielä suurta älykkyyttä vaadi. Keskitason älykkyys kuitenkin pitää olla, mikä rajaa noin puolet porukasta pois. Tätä voi sitten kompensoida suurella määrällä työtä, mutta älykkäämpi pääsee helpommalla ja valmistuu usein paremmin paperein, vaikka työn määrä voi olla vähäisempi.

 

[Täysiii!]

Mä en näkisi että älykkyys ja menestyminen elämässä korreloi juuri lainkaan, ainakaan jos älykkyydestä käytetään jonkinlaista perinteistä määritelmää. Se, onko elämässä menestyminen ja onnellisuuden löytäminen jopa kaikista suurinta älykkyyttä on taas eri debatti, omasta mielestäni ei, kyseessä on enemmänkin viisautta/fiksuutta jonka erittelisin älykkyydestä mutta jota kuitenkin pitäisin jopa hienompana ominaisuutena.

Korkea g-factor on toki hyvä pohja asioiden laaja-alaiselle oppimiselle mutta on hyvä ymmärtää että hyvin harvat ihmiset ovat all-around lahjakkaita. Useimmiten poikkeuksellisen älykkäänä pidetty ihminen on hyvin lahjakas yhdellä tai jopa muutamalla älykkyyden seitsemästä (kahdeksasta kai nykyään, en ole perehtynyt asiaan vuosiin) osa-alueesta. Samalla he saattavat olla melkeinpä jälkeenjääneitä jollain toisella. Olettaisin kuitenkin, että ihmisillä joilla on korkea g-factor on myös luonnostaan enemmän kapasiteettia kehittyä älyllisesti, se miten tuota jalostaa on sitten eri asia. Omaa tuttavapiiriäni tarkastellessa huomaa että ne jotka ovat elämässä menestyneet parhaiten ovat ne jotka ovat poikkeuksellisen hyviä jossain tietyssä asiassa, esim matikassa tai ihmisten tulkitsemisessa. Tässä käytän nyt menestymisen määritelmänä pelkästään rahaa ja menestystä työelämässä joka omasta mielestäni on ihan paska määritelmä mutta johonkin tämä on rajattava. Näkisin myös että työelämässä vaaditaan entistä laajempaa osaamista ja että spesialistien aika alkaa olla ohi. Erikoistuminen ei tietenkään ole pahasta mutta se ei saa tapahtua kokonaisuuden kustannuksella.

Jotta tämä teksti ei olisi pelkkää ohi aiheen ampuvaa mindflowta yritän yhdistää ajatukseni threadin otsikkoon. Korkea koulutus ei vaadi SUURTA älykkyyttä. Keskiverto lahjakas ihminen pärjää yliopistotasolla vallan mainiosti mikäli hän aikaisempina kouluvuosinaan on kehittänyt itselleen toimivan opiskelutekniikan, järkevät rutiinit ja kohtalaisen työmoraalin. Tämä ei tietenkään tarkoita että kuka tahansa keskiverto lahjakas voi opiskella mitä vaan. Jos kirjoitat viidestä aineesta ylioppilaskirjoituksissa L:n lukematta juuri ollenkaan mutta lyhyestä matikasta napsahtaa A vaikka valmistauduit siihen kokeeseen eniten sun ei varmaan kannata hakea yliopistoon lukemaan matematiikkaa vaikka todennäköisesti pärjäisit esimerkiksi oikiksessa tai vaikka valtsikassa oikein hyvin.

Tuohon että keskimääräinen älykkyys olisi korkeampi lähestyttäessä tohtoritasoa en usko. Onhan se nyt aika selvää että opiskeltavasta aiheesta oppii enemmän mitä pidemmälle sitä opiskelee mutta ei sillä ole tekemistä älykkyyden kanssa, samat ihmiset siellä on, kaikki eivät vain jaksa/halua väitellä tohtoriksi varsinkaan jos eivät koe saavansa siitä mitään lisäarvoa. Tämä riippuu ehkä osittain alasta kylläkin.

Kuten joku näppärä saattaa huomata puhun pelkästään akateemisesta älykkyydestä tässä vaikka se mielestäni on todella kapeakatseinen tapa lähestyä aihetta mutta toisaalta otsikossa viitattiin koulutukseen. Pidän itseasiassa käytännönläheisempiä koulutuksia yhtä haastavina kuin teoreettisempia. Kaiken maailman teorialla kun ei tee juuri mitään jos ei sitä osaa soveltaa oikeaan elämään.

 

[sylvikki]

Suurta älykkyyttä ei. Terveisin maisteri

 

[B-fitness]

Tähän vois joku motivoitunut googlettaa älykkyyden lajeja. Älykkyyshän on vähän niinkuin se next level jonka avulla sää voit menestyä jossakin asiassa poikkeuksellisen hyvin. Se on kirjoitettu koodiin, sitä ei voi opetella.

Vois myös listata vaikka henkilöitä, vaikka professori joka on teidän mielestä älykäs, joku haastattelu vielä kylkeen.

Itteeni ei kiinnosta profeetat, pelkästään tekijät. Esimerkkinä Ewan dobson on mun mielestä älykäs omalla alueellaan, vaikka en juuri soittamisesta tiiä.

 

[Burrito]

Älykkyydelle on monia määritelmiä, kuten menestymisellekin. Mikään niistä ei ole ns. Oikea. Kannattaisi mielipiteessään määrittää nämä käsitteet, jotta muut voisivat tarkastella samasta kulmasta. Itselle tuli mieleen sellainen, että koulussa voi optimoida numerot ja yleisen koulumenestyksen tai sitten haastaa itsensä kunnolla niillä kiinnostavilla asioilla.

Nyt en muista lähdettä tai määritelmää menestykselle, mutta sen kanssa isointa roolia näyttelee urasuunnittelu.

 

[Mopsey]

Tieto lisää tuskaa ja älykkyys onnettomuutta

 

[Burrito]

Pidän tätä hiukan turhana kysymyksenä. Jos ei koulutusta itse hankkinut, niin miksi siitä pitäisi ajatella mitään sen vaatimuksista? Ne keitä koulutus kiinnostaa, niin ainoa oikea polku sen vaatimuksiin tutustumiseen on pääsykokeet.

 

[B-fitness]

Kaveri (DI) joskus tokas että venäjälläkin siellä pusikoissa asuu todella älykkäitä ihmisiä jotka ratkois vaikka minkälaisia laskukaavoja. Sinäänsä ihan nollatietoa ja täysin totta, mut särähti korvaan että ekanako tuli älykkyydestä mieleen laskeminen?!

Odotan sitä joka tulee kirjottamaan pitkän tekstin tutkimuslinkkien kera ja käyttää sellaista kieltä että 90% pakkotoiston käyttäjistä tarvitsee tulkin postauksen lukemiseen.

 

[Burrito]

Kaveri (DI) joskus tokas että venäjälläkin siellä pusikoissa asuu todella älykkäitä ihmisiä jotka ratkois vaikka minkälaisia laskukaavoja. Sinäänsä ihan nollatietoa ja täysin totta, mut särähti korvaan että ekanako tuli älykkyydestä mieleen laskeminen?!

Laskemistakin voi vielä ilmeisesti harjoitella. Kouluissakin niin tehdään. Näähh. Ehkä se on vaan sellanen mikä saadaan äidinmaidossa.

 

[B-fitness]

Toisessa ketjussa alkanutta keskustelua aiheesta voitaisiin jatkaa täällä.

Oma mielipiteeni aiheesta on, että ei vaadi. Suomessakin jossa jäädään alle Euroopan keskitason korkeakoulutettujen määrässä, 25-34 vuotiaista ihmisistä 41% omaa korkeakoulututkinnon. http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709122200388750_u0.shtml

Lopputyökin on monella alalla enemmän tai vähemmän teoriaan pohjaava kirjallinen katsaus, kuin mitään oikeasti uuden synnyttämistä vaativaa.

Toi on mun mielestä aika korkea prosentti, onko opiskelu noin suosittua? jos nyt olis pitänyt arvata niin oisin heittänyt jonkun 10%

 

[Homo habilis]

Odotan sitä joka tulee kirjottamaan pitkän tekstin tutkimuslinkkien kera ja käyttää sellaista kieltä että 90% pakkotoiston käyttäjistä tarvitsee tulkin postauksen lukemiseen.

Vai lasketaanko jos itekään ei ymmärrä kirjoittamaansa? :D

 

[B-fitness]

Vai lasketaanko jos itekään ei ymmärrä kirjoittamaansa? :D

Mulla se tulee joskus viiveellä, parin päivän päästä kun lukee omia juttujaan niin eihän niissä ollu mitään tolkkua, hirveen flown vallassa vaan painanu menee.

 

[Deleted member 96894]

Pidän tätä hiukan turhana kysymyksenä. Jos ei koulutusta itse hankkinut, niin miksi siitä pitäisi ajatella mitään sen vaatimuksista?

Koska on mukavampaa ajatella että "kyllä minäkin, jos olisin vain viitsinyt" eikä "no musta ei ois ikinä ollu tohon".

Ajattelen itse samaa naisurheilijoista kun katson kisoja. Olisin itse mukana jos oisin viitsinyt.