Eiköhän oikeiston voitto ja vasemmiston tappio ole selitettävissä aikalailla yksinkertaisemmin kuin mitä ketjun aloittaja ehdottaa.
- Vasemmiston vaalimenestys lähes kaikissa länsimaisissa demokratioissa perustuu korkeaan äänestysaktiivisuuteen. Tämä johtuu siitä, että vasemmiston kannattajat eivät
keskimäärin ole kiinnostuneita politiikasta, jonka takia he jäävät usein nukkuvien puolueeseen.
- Oikeistolla samaa ongelmaa ei ole yhtä suuressa mittakaavassa, sillä oikeiston kannattajat ovat
keskimäärin poliittisesti aktiivisempia ja innokkaampia äänestämään (nämä seikat korreloivat mm. koulutustason ja yhteiskunnallisen aseman kanssa).
- Pitkään hallituksessa istuneet puolueet kärsivät aina suosion rapautumisesta, sillä kansa kyllästyy "samoihin naamoihin" sekä epäsuosittuihin poliittisiin päätöksiin (huom. myös näitä on pakko tehdä). Mitä pidempi puolueen hallitustaival on, sitä enemmän suosio yleensä laskee.
- Vastaavalla tavalla opposition suosio kasvaa oppositiokauden aikana, sillä oppositiopuolueet voivat esittää kunnianhimoisia tavoitteita ilman huolta niiden toteutuksesta. Lisäksi oppositio vie pisteet kotiin kaikista hallituksen tekemistä virheistä. (Näistä tekijöistä johtuu se ilmiö, että hallitus- ja oppositiopuolueet vaihtavat paikkoja syklinomaisesti).
Johtopäätökset: Kun sovellamme ylläolevia yleisluontoisia havaintoja näihin vaaleihin, alkaa kuva olemaan aika selvä. SDP on istunut pitkään hallituksessa ja kärsinyt suosion rapautumisesta. Kokoomus on taas käynyt oppositiossa kasvattamassa suosiotaan. Vaalien äänestysprosentti oli eduskuntavaaleiksi poikkeuksellisen alhainen (joidenkin tietojen mukaan alhaisin sitten vuoden -39), joka merkitsee sitä, että moni vasemmiston kannattaja jätti äänestämättä (myös vasemmistoliiton kannatus laski). Kokoomus puolestaan mobilisoi äänestäjänsä onnistuneesti (myös RKP lisäsi kannatustaan).
Kysymykseksi jää, miksi juuri SDP kärsi niin kovan tappion (-8 paikkaa) ja Keskusta vain lievän tappion (-4 paikkaa). Syitä voitaneen etsiä mm. epäonnistuneesta SAK-mainoskampanjasta, mitäänsanomattomasta puoluejohtajasta, jne. Jätän tämän kysymyksen kuitenkin itseäni viisaammille.
Summa summarum: Alhainen äänestysprosentti ja hallitus/oppositio-asetelma selittää pitkälti Kokoomuksen menestyksen ja SDP:n tappion. Alhaiseen äänestysprosenttiin voimme lähteä hakemaan syitä poikkeuksellisen tylsistä vaaleista (mm. Esko Ahon mukaan tylsimmät vaalit 30 vuoteen). Myös yleisesti ottaen vakaa yhteiskunnallinen tilanne ja kasvava talous johtivat siihen, ettei kadunmies kiinnitä suurempaa huomiota päivänpolitiikkaan (yleensä kaikkein korkeimmat äänestysprosentit löytyvät maista, joissa on meneillään jonkinlainen kriisi).
P.S. Pakkotoiston poliittisissa keskusteluissa vasemmisto onnistutaan aina leimaamaan Stalinismilta haiskahtavaksi taantumuksen pedoksi, kun taas oikeisto on uuden uljaan tulevaisuuden airut. Esimerkkinä kts. ketjun aloitus. Kirjoittajille toki suotakoon omat näkemyksensä, mutta voisikohan olla, että todellisuudessa kuva ei ole aivan näin yksioikoinen?