Mikä sai lykkäämään leikkausta, se että tilanne on "parantunut"? Itsekö olet ton jumppaohjelman tehnyt vai onko sulla ollut joku fyssari apuna? En ole kuullutkaan tuollaisesta McKenzie-punnerruksesta.
Mulla alkaa iskiasoireet helpottamaan ja reilun viikon päästä olis aika fyssarille minkä olis tarkoitus tehdä treeniohjelma millä jatketaan. Kyl täs ihan tarpeeksi on vielä kipuilua, mut on myös paljon helpottanut viimeisen vajaan kahden kuukauden aikana. Aika pitkä prosessi, kun lähetään kuntouttamalla tällaisia vaivoja parantamaan. Sinänsä leikkaus tuntuis oikotieltä, mutta eipä sekään houkuta. Eli jumppaamalla mennään vielä. Ens viikolla aika vielä fysiatrille. En olekaan odottanut sitä kun syyskuusta.
Kahden eri fyssarin ohjeita tuossa. Lisäsin itse noita pilatesliikkeitä jotka vahvistavat korsettia. Pyöräilystä eivät osanneet sanoa mitään, mutta eivät kieltänetkään jos ei pahenna tilannetta. Yleiskuntoa pakko pitää jotenkin yllä. Itse kunto-ohjelma ei aiheuta kipua ja sen jälkeen on yleensä selvästi parempi olla tunnin-pari. Ennen pilatesliikkeitä teen vielä ns. hermopumppauksia lattialla maaten.
Nuo
Mckenzie-punnerrukset siis ovat ihan tavallisia selän oikaisuja. Teen ne mahallaan lattialla maaten niin että munat pidetään maata vasten ja käsillä punnerretaan selkää ylöspäin mahd paljon. Eli ikäänkuin taakse päin kaarelle. Yläasennossa pakarat ihan löysiksi ja kaikki ilma puhalletaan keuhoista ulos. Sitten syvillä vatsoilla tukien laskua takaisin makuuasentoon. En osaa sanoa onko noista mitää apua. Pari ekaa liikettä ottaa vastaan jo tosi alhaalla, mutta lopuksi selkä menee kivuitta ihan ääriasentoon. Eilen kokeilin jäädä makaamaan mahalleen liikesarjan jälkeen ja kummallisinta oli että kivut olivat täysin poissa, mutta vain jos oli mahallaan. Kivut pysyivät tuntejakin poissa. Heti kun yritti nousta, tai mennä edes kyljelleen, niin alkoi kipu. Jos yritti tehdä liikkeitä uudestaan, ekat liikkeet olivat taas jäykkiä ja kipu tuli vastaan heti aikaisessa vaiheessa. Fyssari selitti että se välilevymömmö painuisi tuossa takaisin. En tiedä onko se edes mahdollista, mutta hetkellisen avun tuolla ainakin saa. Voi tehdä myös seisaaltaan, mutta ei onnistu oikein itseltäni.
Leikkauksen peruin useasta syystä. Tietyllä tavalla pyrin välttämään leikkausta viimeiseen ja vähän pelkäänkiin sitä. En itse leikkausta, sehän on nopea ja pieni operaatio, vaan sitä alkaako arpeutumisleikkauskierre. Lisäksi on tuntunut että ajoittain olisi ehkä jotain edistustä. Voi johtua siitäkin että tuo jumppaohjelma jeesaa hetkellisesti. Aamut siis pahimpia, ei auta burana tai panacod. Varovaisesti liikkuen ja hammasta purren pääsee töihin. Sitten päivän puoltaväliä kohden helpottaa ja saattaa olla jopa minuutin hetkiä kun seisominen, kävely tai istuminen ei särje minnekkään. Esim. eilen oli tuollainen päivä. Juosta ei tietenkään pysty, taivuttamaan selkää taakse tai hyppäämän, jne. Iltaa kohden sitten taas pahenee. Nukkumaan pystyn kummallakin kyljellä, mutta asennon vaihtaminen sattuu. Selällään ed. mainitun keinon mukaisesti pystyn nukkumaan ja jopa nyt vatsallaan, kun keksin että nuo Mckenzie-punnerrukset auttaa siihen. Lisäksi pelkään ettei mun pääkoppa kestä jumittaa yksin kakkosasunnolla koko sairaslomaa. Tai kestää, mutta pyrin välttämään tuon pitkän saikun ja kuntoutuksen. En ottaisi mitään riskiä sen suhteen.
Vaikka vaiva on yleinen eikä mikään kovin vakava, lamaannuttaa se kyllä pitkään kestäessään aika tehokkaasti. Fyysisen puolen lisäksi alkaa henkinenkin selkäranka taittumaan. Alan ymmärtämään (läheisiäkin) ihmisiä jotka ovat masentuneet tai joille on alkanut alkoholi maistumaan liikuntakyvyn heikkenemisen takia. Erityisesti ymmärrän sen ihmisillä, jotka ovat harrastaneet aktiivisesti liikuntaa ja joille se on ollut tärkeää. Ei tässä olla siis pullon tartuttu, mutta henkisesti on hyvin raskasta kun ei oikein pysty tekemään mitään kunnolla, ei pysty harrastamaan oikein mitään liikuntaa. Tänä talvena en ole päässyt kertaakaan lautailemaan, joka itsellä on ollut sellainen "valoa talven pimeyteen". Kyllä on pari kertaa käynyt mielessä että prkl jos tästä tuli pysyvä kierre tai vaiva. Neljäs pullistuma siis kyseessä, mutta aikaisemmat menivät nopeasti ohi.
Itsellä siis alkoi oireet muistaakseni heinäkuun alussa. Tein mavea salilla ja silloin tuntui äkillinen pieni kipu. Tein kuitenkin treenin normaalisti loppuun. Selkä oli ollut kipeä/jumissa jo aikaisemmin. Töissä oli surkea tuoli ja lisäksi lapion pihahommia aivan liikaa. Kipu on tuosta koko ajan pahentunut tätä hetkeä kohden. Tein tuolloin virheen, enkä tajunnut että kyseessä oli pullistuma. Jatkoin siis normaalia elämää ja treeniä. Tilanne paheni koko ajan salakavalasti ja syksyllä sitten oli joitain hetkiä, etten pystynyt kävelemään tai oikein nukkumaankaan. Kipu tuntui vain selässä tai lonkassa. Syys-lokakuun taitteessa tapahtui jotain mikä pahensi asiaa. Kipu siirtyi reiteen, pohkeeseen ja nilkkaan asti. Itse selässä tuntui kipu vain aamuisin. Aamut menivät kokonaisuutena hyvin vaikeiksi. Marrraskuun alussa meni olkapää, ilmeisesti sen takia että nukuin vain samalla kyljellä. Muistan heränneeni sirda-tokkurassa useamman kerran kipeän olkapään päältä ja se oli aivan tunnoton. Kortisoni auttoi siihen viikon verran. En pysty tekemään penkkiä edes pelkällä tangolla olkapään takia. Akillisjänteessä refleksiä ei tunnu, polvessa kylläkin. Vasen nilkka on hieman heikentenyt, en osaa sanoa koska edennyt siihen. Huomaa kun yrittää nousta yhdellä jalalla varpailleen hitaasti ja laskeutua hitaasti alas. Toinen fyssari huomasin saman kun veti ja työnsi jalkoja varpaista.
Sellaiset 7 kuukautta siis takana ja oikeastaan suunta ollut koko ajan vain huonompaan päin, tai ei ainakaan huomattavaa parannusta. Pahinta on, ettei enää edes muista millaista kipua pari kuukautta sitten oli. Vaikea siis sanoa mihin suuntaan mennään. Suurin osahan pullistumista menee tässä ajassa ohi. Luin kyllä netistä että on kestänyt vuosiakin, mutta en oikein saanut selvyyttä miten paha tilanne on ollut ja kauan tuo pahin vaihe on kestänyt. Leikkaava lääkäri sanoi kuvista, että tuo oma pullistuma ei ole suoraan ulospäin hermoa vasten, vaan jotenkin jossain välissä. Sen takia sellaista ääretöntä kipua ei ole, mutta heti kun liikkuu, pullistuma alkaa hankaamaan ja ärsyttämään hermoa.
Pelottas kyllä mennä selkäleikkaukseen kun ei oo koskaan ollut missään leikkauksissa. Pakkohan se kyllä mennä jos kivut on tosi kovat.
