Nyt on pakko kysyä joltain neuvoa ja vinkkejä omaan tilanteeseen. En tiedä onko vaivani iskias, mutta jotkut oireet kuulostavat tutuilta. Viime kesänä alaselkäni kipeytyi
muuttoja tehdessä. Aluksi selkä ei vaivannut juuri ollenkaan se vain tuntui hieman jäykältä. Syksyllä kuitenkin
jalkaan alkoi tulla puutumisoireita, esim pitkän istumisen jälkeen. Suurin ongelma oli silloin jo pakaran ja alaselän
välisen kohdan kipu. Selällään makuulta jalka ei pahimmillaan noussut kuin ehkä kymmenen senttiä. Syksyllä menin lääkärin,
kuulemma vain hieman huono liikkuuvuus, ei mitään vakavaa. Seuraavaksi lähetteellä fysiolle. Muutama kuukausi fysiota, puutumisoireet
saatiin pois tekemällä vatsallaan makuulta taakse taivutusta. Tästä seurasi selän kovempi kipeytyminen, mutta fysion mukaan se kuuluu
asiaan. Lopulta mitään merkittävää parannusta ei saatu tapahtumaan, joten lääkärille uudestaan. Lannerangan röntgenissä ei näkynyt mitään,
lääkärin mielestä hyvä asia, saadaa suljettua pois mm. välilevyn pullistumaa ja muuta. Itse olin täysin eri mieltä, koska mitään tietoa en
vieläkään saanut mikä selässä/pakaroissa voisi olla. Nyt odotan aikaa fysiatrille todennäköisesti heinäkuussa pääsee. Tämän hetkinen tilanne:
Tuo alaselän ja pakaran väli on ollut mielettömän kipeä, tilanne on mennyt viime kuukauden aikana niin pahaksi, että lyhyetkin kävelymatkat saattavat
aiheuttaa hirveän tunteen tuohon. Myös kun tuolilta nousee istumaan on kipu tuossa kohdassa suunnaton. Takareidet ovat todella kireät ja olen koittanut
niitä venytellä, mutta ei tunnu auttavan. Jaloissa tuntuu myös ajoittaista muuta kipuilua, hermosärkyä ehkä? Kipulääkkeitä en ole joutunut vielä syömään, mutta nyt on ilmeisesti pakko aloittaa, koska kivut alkavat olla jo liikaa. Henkisesti tämä on jo todella raskasta, eikä urheilusta meinaa tulla mitään. Kävelylenkkejä koitan tehdä. Olen miettiny yksityiselle menoa, mutta
rahaa ei viitsisi käyttää, koska en tiedä osaavatko he sanoa mitään muuta/uutta kun edelliset lääkärit. En myöskään oikeen tiedä minkälaiselle ammattilaiselle minun kannattaisia edes hakeutua.
Toivoisin hieman vinkkejä ja kokemuksia ihmisiltä, joilla on ollut saman tyylisiä ongelmia. Foamrollin ja tennispallon avulla pakaroiden avaamista olen miettinyt, mutta en ole viela hankkinut.
Olen pahoillani mahdollisita kirjoitusvirheistä. Kiitos mahdollista vastauksista.
Kopioin omaa tekstiäni toisesta topicista, sillä selvisi että selässäni on yksi pullistuma ja yksi välilevytyrä. Ylläolevan tekstin jälkeen siis menin yksityiselle fysiatrille, josta magneettikuviin. Neurokirurgin kanssa sitten katseltiin kuvia ja sanoin aika suoraan, että leikataan. Kun kuulin, että leikataan olin aluksi aivan poissa tolaltani. Se, että 22-vuotiaana otat jo puukkoa selkään sai minut todella surulliseksi ja tuntemaan itseni heikoksi. Lääkäri kuitenkin kertoi hieman lisää leikkauksesta ja sanoi sen olevan riskitön. Pääsen jo samana päivänä kuulemma sairaalasta kotiin ja toipumiseen menee kuulemma 4-6 viikkoa. Heti leikkauksen jälkeen pystyn kuulemma istumaan ja kävelemään. Kuulemma mitään urheiluharrastusta en joudu leikkauksen takia hylkäämään. Nämä olivat helpottavia asioita kuulla. On surullista, että yhdessä viikossa sain selville minua lähes vuoden piinanneiden kipujen syyt. Kaikki se ravaaminen julkisella puolella oli vain ajanhukkaa ja hieman mietin, mitä olisi käynyt jos vain olisin osannut/älynnyt yksyiselle mennä suoraan. Leikkkaus siis suoritetaan noin parin viikon päästä ja se kyllä hieman jännittää vaikka minut todennäköisesti operoiva lääkäri vaikutti todella pätevältä. Jos kohtalon tovereita on niin hieman kokemuksia voisi kirjoitella, esim. leikkauksesta toipumisesta, treenamisesta leikkauksen ja muusta. Pitkän aikaa mieli on ollut todella maassa, koska kipuihin en ole mitään selitystä saanut. Nyt on pitkästä aikaa hyvä mieli, että asialle tehdään jotain ja pian voin alkaa kuntouttamaan itseäni ja pikku hiljaa palata harrastusten pariin. Tavoitteena on leikkauksen jälkeen vahvistaa keskivartalo parhaaseen kuntoon ikinä ja palata salitouhuihin, tietysti selän ehdoilla ja järki mukana. Tätä viimeistä vuotta en halua enää ikinä kokea. Hienosta elokuvasta vielä lause, joka antaa minulle tsemppiä. And why do we fall, Bruce? So we can learn to pick ourselves up. Tulipahan vuodatus.
