Lähde:
www.harjoittelu.net
Soturidieetti
Niinsanottu Warriour Diet on kasvattanut suosiotaan myös urhailijoiden parissa, vuosi vuodelta, erityisesti Yhdysvalloista. Soturidieetin perusteet porautuvat syvälle siihen surulliseen tosiseikkaan, että ihmiset syövät itsensä sairaiksi. Soturidieetti ottaa palan sieltä, palan täältä, ja muodostaa kokonaisuuden joka on vapaasti sovellettavissa yksilöllisten tarpeiden mukaan. Ravitsemusterapeuttien on turha vetää tätä dieettiä lokaan "uusia hömpsötyksiä...syö puuroa ja leipäää" virrellä, sillä Soturidieetin periaatteet juontavat juurensa tuhansien vuosie takaa.
Nykyinen käytäntö
Syö monta pientä ateriaa päivässä... kuulostaa meistä kaikista tutulta, terveelliseltä ja turvalliselta. Tätä mantraa on hoettu jo kyllästymiseen asti, eikä siinä ole enää mitään mielenkiintoista. Ei ole mitenkään epätavallista että nassutamme jotain 6, tai jopa 10 kertaa päivässä. Kuten sanottu, tämän pitäisi olla terveellistä. Ehkäpä niin, jos myös nauttimamme ruoka-aineet olisivat terveellisiä, emmekä sortusi kahviin, pullaan ja kekseihin, välipaloja hamutessamme....mutta, mutta...
Onko todellisuudessa kyse vain siitä mitä syömme, eikä lainkaan siitä kuinka usein syömme ?
Onko oikeasti vaarallista/epäterveellistä syödä paljon kerralla....mikä on liikaa?
Voiko siis huoletta syödä 6 "terveellistä" ateriaa päivässä, ja olettaa että juuri tämä tapa on elimistölleni se paras, ainoa oikea ?
Mitkä ruoat ovat oikeasti terveellisiä ?
Onko meidän todella syötävä säännöllisesti ?
Joka päivä yhtä monta kertaa, ja suunnilleen sama määrä kaikkea "hyvää" (kaloreita, vitamiineja..)
Mielestäni vastaukset eivät ole niin yksiselitteisiä kun yleisesti annataan ymmärtää. Pitäisi ajatella ravinnon vaikutuksia verensokeriin ja hormooneihin, sekä huomioida kokonaiskalorimäärää ja ravintoarvot. Kaikki tämä ateriaa, päivää ja viikkoa kohden. Tärkeää on myös huomioida yksilölliset ominaisuudet ja vaikutukset.
Yksi ja ainoa totuus ?
Vaikka meille hyvin mielellään tuputetaan"sitä yhtä ja ainoaa" totuus on, että kehon reagointitavat ovat hyvinkin yksilöllisiä. Jotkut väittävät että kyseesse on marginaalisista eroista, mutta nämä marginaalisetkin erot kasaantuvat merkittäviksi eroiksi pitkällä aikavälillä. Pelkästään ihmisiä katsomalla on suhteellisen helppo sanoa, että marginaalisista eroista on turha puhua. Se millä toinen lihoo ja sairastuu, pitää toisen solakkana ja toimintakykyisenä läpi elämän. Tunnen ihmisiä jotka, ihan oikeasti, syövät suhteellisen vähän ja elävät terveellisesti. Siitä huolimatta he ovat ylipainoisia. He eivät millään tahdo uskoa siihen, että ns. tavalliset konstit ja suositukset eivät yksinkertaisesti toimi heidän kohdallaan. Toisaalta tunnen myös niitä, jotka litkivät kolaa, litra tolkulla, ja syövät kaiken mikä on vähänkin syömäkelpoista. Tästä huolimatta nämä onnekkaat ( kansankielellä läpipaskot ) eivät tunnu lihovan kiloakaan. Kyse on pitkälti perimästämme ja siitä miten yksilöllinen biokemiamme reagoi erilaisiin aineisiin ja asioihin ( ravinto, saasteet, henkinen/fyysinen rasitus ja stressi jne.)
Jatkuva syöminen on sairasta...todella sairasta !
Käytännössä on suhteellisen rasittavaa ja työlästä huolehtia 6 "täyspainoisen"aterian puputtamisesta työn ja muun touhun lomassa. Nestemäisiä maltodekstriinimössöjä käyttämällä voidaan toki muodikkaasti korvata aterioita ja saada "energia" virtaamaan. Rumasti sanottuna elämä menee syömiseksi, paskomiseksi ja treenaamiseksi. Erityisen rasittavaa sen on siinä vaiheessa kun on totuttanut elimistönsä jatkuvaan puputtamiseen niin perusteellisesti, että kylmä hiki pukkaa otsalle ja päivä menee pilalle, jos joutuu olemaan 6-7 tuntia syömättä. Energia tuntuu olevan täysin lopussa ja treeni ilman energiajuomaa on kun juoksisi suolla rautakuula jalassa.
Se että syö periaatteessa terveellisiä, hiilihydraattipitoisian ruokia, pitkin päivää, takaa valitettavasti sen elimistö tottuu hiljalleen jatkuvaan "letkuruokintaan" . Letkuruokinta pitää verensokerin vakaana ja olon "rautaisena" niin kauan kun letku on kiinni ja "potilas" on ruokinnassa. Kun letku irroitetaan ja kaloreiden sekä hiilihydraattien saanti vähenee tai loppuu menee tälläinen mies/nais -potilas, puolessa päivässä, niin tahdottomaan kuntoo että tekee paahtoleivän siivusta syntejä arvaamattomia.
Potilaasta on siis kehittynyt ilmetty "sokerinarkomaani", jonka elimistön erittämän insuliinin teho kohdesoluihin on hiljalleen heikentynyt. Onnellinen yritys kohti terveyttä on päätynyt riippuvuuteen, joka hallitsee elämää. Uskon että tässä on yksi suuri syy länsimaiseen lihavuuteen ja 2-tyypin diabetekseen, joka jatkaa voittokulkuaan. Jatkuva syöminen tekee sairaaksi. Jatkuva hiilihydraattien puputtaminen tekee sairaaaksi ( tietysti myös liiallinen/ vääränlainen rasva).
Puffataan ja fuulataan...
Suurinta fuulaa, suorastaan valetta ovat ne hokemat joita meille opetettiin jo koulussa: aivot tarvitsevat...murrr...grammaa sokeria toimiakseen...sokeri on aivojen energiaa...aivot tarvitsevat hiilihydraatteja...böö...energia loppuu ilman hiilihydraatteja. Aivot käyttävät sokeria, kyllä, mutta meidän ei tarvitse syödä sokeria jotta aivomme toimisivat tehokkaasti. Ne toimivat itseasiasssa loistavasti vaikka emme söisi grammaakaan sokereita. Aivot toimivat ketoaineilla paremmin kun hyvin...
jos haluan syödä usein ja pysyä terveenä
Tiheä ateriointi voidaan toteuttaa, mikäli hiilihydraattien määrää rajoitetaan. Hiilihydraatit voidaan syödä vain yhdellä-kahdella aterialla päivässä. Tällöin 3-4ateriaa koostuu lähes kokonaan proteiineista ja rasvoista.
Miten sokerisairaudesta pääsee eroon ?
Oletetaan että olet aktiivinen kuntoilija, joka on tottunut kuuteen ateriaan + palautumisjuomaan ja yhteen ylimääräiseen energia/proteinidrinkkiin...huh.Tähän ylellisyyteen tottunut pullapoika/tyttö ei voi suoraan hypätä Soturin saappaisiin, ilman itkua. Niimpä etemenimen kannattaa tehdä niin että massajuomaa tai maltoa on vielä, varmuuden vuoksi, pussillinen kainalossa.
Vähännä aterioiden määrää kuudesta viiteen. Pidä kuitenkin ruokamäärä suunnilleen samana. Kahden - kolmen viikon jälkeen.... neljään...ja jälleen 2-3 viikon jälkeen kolmeen. Tunnustele kolmen aterian kokonasuutta parin viikon verran. Muista että kolmen aterian aikana tulisi nauttia suunnilleen sama määrä ruokaa kun ennenkin. Anna kuitenkin tunteen viedä sinua oikeaan suuntaan...älä tee mitään väkinäisesti. Jos olosi tuntuu hyvältä sirry kahteen ateriaan pvä. Kun olet syönyt 2 ateriaa pvä + palautumisjuoma 3-5 päivän ajan, tankkaa....Syö yhtenä päivänä niin usein ja paljon kun haluat. Jatka samaa kiertoa. Tee kierrosta pikemminkin luonnollinen kun pakollinen. Niinä päivinä kun tunnet että se sopii aikatauluusi parhaiten syö useimmin ja enemmän, toisinaan taas harvemmin.Kuuntele kehoasi. Onko sinun oikeasti nyt nälkä vai jano? Syö kuitenkin aina niin, että ensin menevät alas proteiinit ( esim. liha ), ja vihannekset, ja vasta lopuksi tärkkelys ( esim riisi ), jos tilaa on. Riippuen tavoitteistasi ja elämänrytmistä voit muuttaa kiertoa niin, että tankkaupäiviä on useimmin tai harvemmin. Tankkaupäivinä voit lisätä myös hiilihydraattien määrää.
Toisaalta voit siirtyä heti 2 - 3 x päivässä ateriointii. Tällöin ilta-aterian tulisi olla ruhtinallinen. Päivää voi siivittää olemalla seisovan pöydän kauhu, tai parilla pienellä välipalalla. Tapoja on monia. Idea on kuitenkin siinä että hiilihydraattien määrää rajoitetaan, ja jatkuva mussutus lopetetaan. Syödä saa muuten kuinka paljon tahansa. Rasvan määrästä ei kannata olla huolissaan, pikemminkin laadusta ( suosittelen kylmäpuristettua kookosrasvaa ja oliiviöljyä + kalanmaksaöljyä ). Kohtuu kuitenkin kaikessä. Kokonaiskalorimääränä rasvan osuus voi vaihdella 15 - 60% välillä ( keskimäärin 30-40% ) Ei siis tarvise punnita tai miettiä grammoja tai pisteitä, mikä on vapauttavaa. Välillä on hyvä muistuttaa itseään, että päivittäiset vaihtelut ovat luonnollisia.Ihmisrotua ja jääkaappia ei luotu semaan aikaan. Kuntoilijan/ urheilijan tulee lisäksi pitää huoli siitä, että valkuaisaineiden saanti pysyy 1,2 - 3.5g/kh/vrk haarukassa ( keskimäärin 2 g/vrk ) Tämäkin on sen verran boheemia kurinalaiduutta, että sen ei pitäisi aiheuttaa suorituspaineita, eikä vaivata laskupäätä.
Mitä soturi syö
Soturi syö paljon, paljon vihanneksia. Runsaasti kalaa, lihaa, kanaa...kaikka mikä vuotaa verta. Soturi syö myös marjoja ja pähkinöitä, ja kohtuudella hedelmiä. Maito ja maitotuotteet, erityisesti juustot sopivat myös hänen ruokavalioonsa. Maitotuotteiden kassa kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Sokeripitoiset "vellit" kannattaa jättää hyllyyn. Viljatuotteita ja juureksia soturi syö vähän ja valikoidusti. Valkoisista jauhoista valmistettuja tuotteita, suklaata, jäätelöa, valkoista riisiä ja makeisia soturi syö vain satunnaisesti, juhlatilaisuuksissa. Soturi ei siis kieltäydy mistään, mutta painottaa ruokavalionsa vahvasti vihanneksien, lihan, pähkinoiden, marjojen ja hedelmien suuntaan.
Soturin ruokavalio sisältää siis paljon sellaisa aineita jotka suojaavat elimistöä. Parhaimpia ovat parsakaali, sipulit ( valko, kelta, puna ), tomaatti, mustikka, vehnänoras ja pähkinät.
Lopuksi
Itseltäni homman sisäistäminen vei n. 5-6 kuukautta...(olin tuttunut letkuruokintaan, ja sain melkoisia päänsärkyjä ). Silloin kun lähdin tätä dieeettiä harjoittamaan varsinaista Soturidieettiä ei ollut vielä olemassa, mutta samat perusteet löytyivät Intialaisesta versiosta, jota kutsuin Veda-dieetiksi. Omat kokemukseni "soturidieetistä" ovat erittäin positiivisiä...en vaihtaisi. Parasta siinä on mielestäni se, että soturin lailla syöminen on mukavaa ja vapauttavaa. Se tarjoaa myös terveyttä ja suorityskykyä sekä syntivapaan tavan nauttia juustoja ja suklaata. Vaikeinta siinä on se, että vie oman aikansa löytää itselleen sopivin tapa. Vaikeaa oli myös se, että usko ei tahdonut aina riittää, ja kokeileminen vei veronsa. Tätä dieettiä tekisi mieli todella suitsuttaa, mutta tiedän että se ei välttämättä sovi kaikille, koska tälle vuorelle kiipeäminen voi olla välillä aika hankalaa. Se on kuitenkin todettava: kun huipulle pääsee ei sieltä enää halua pois.
Voima olkoon kanssasi,
Martti Nappari