- Liittynyt
- 3.10.2002
- Viestejä
- 5 616
Jooh, taas on aika avautua.
Kyseessä jo ainakin neljäs uusi vuosi putkeen selvin päin ja suuremmin juhlimatta. Päätin sitten käydä h-hetkellä pihalla ihmettelemässä ihmisten riemua ja iloista juhlintaa. Totuus ilosta ja riemusta oli kuitenkin jotain ihan muuta...
Käveltyäni ensimmäiset 34 metriä ovesta pihalle tapasin kolme, arviolta 14v tyttöä hyvässä etukenossa, pullot kourassa toisiaan halaillen ja kännisellä äänellä "Vittu mää rakastan sua niin kauheesti" toitottaen. Jep, hyvin lähtee.
Seuraava bongaamani kummajainen oli rokkitukkainen hörhö, jälleen kerran järkyttävässä tuiskeessa. Askelkuvion viitatessa jotain polkan ja samban välimaastoon, hörhö steppaili jäätiköllä ja kaatui kahden koivun väliin päänsä lyöden. Kas kummaa, resurrection ja hörhö oli kohta pystyssä. Kolme askelta eteen, kaksi vasemmalle, neljä taakse ja vielä 2,5 vasemmalle ja KOPS, taas nutullaan ja pää jäätikössä. Toisen ylösnousemuksen jälkeen hörhö yritti kovasti kertoa minulle jotain elämää suurempaa tarinaa joka alkoi jotakuinkin näin: "Hei, kato jätkäh.. HEI.. ihmine kaatuu tääl.. vittu, jätkhä heih!". Tämän mölinän jälkeen sanaseppo ilmeisesti huomasi, että en ole vastaanottavassa olotilassa ja jatkoi matkaansa kohti lumipenkkaa...
Jatkoin "juhlinnan" seuraamista sivusta, jolloin bongasin mitäpä muutakaan, kuin perisuomalaisen perhetragedian (kuuluu jokaiseen juhlaan). Arviolta noin 44 vuotias mies kirmasi takki auki pitkin pihaa ja huusi kurkku suorana ja posket (alkoholin vaikutuksesta) punaisena "Vitun HUORA! Tuu tänne saatanan huora! Mitä vittua mäkin oon sulle tehny? Vitun huora tuu tänne ampuun...". Tämän jälkeen seurasi jonkun tuntemattomaksi jääneen naapurin selitys ilmeisesti miehen vaimolle... Ja kohta taas juostiin ja huudettin. Sitten juotiin vähän skumppa ja kato hei, pikkusen Jack Danielsia päälle, rehellisesti pullosuusta tietenkin... Episodi päättyi sitten siihen, että perheen tenava potki isukin skumppapullot nurin ja itkua tuhertaen heitteli raketinjämiä kipittäessään kohti kotia.. Vanhemmat seurasivat perässä, isä perkelettä hokien ja viskiä juoden... Taustamusiikkina kuuluivat hälytysajoneuvojen sireenit... Taas hieno osoitus suomalaisesta älykkyydestä, sisusta ja sinnikkyydestä, PERKELE!
Valtavan tragedian jälkeen, kolmannen maailmansodan jatkuessa, meinasin itsekkin joutua tämän rakettiterrorismin uhriksi. Kuin salama (tai raketti) kirkkaalta taivaalta, viereeni, noin neljän metrin päähän tipahti reilu metrin mittainen ja sentin paksuinen puukeppi. Huusin mielessäni "Suojaan! Parempaan suojaan!" ja syöksyin pientä katosta talon seinustalla. Jälleen kerran ihmettelin tätä järjettömyyttä... Sivusilmällä vilkuilin, kuinka aikuiset ihmiset opettivat lähes polvenkorkuisia tenaviaan ampumaan raketteja ja erilaisia poNmeja, varoetäisyyden ollessa toki alle viiden metrin luokkaa...
Tämä riitti, töppöstä toisen eteen ja pikamarssia kotiin....
----
Homman pointti on se, että onko vuoden vaihtuminen todellakin näin hullun hauska juhla? Alkuviikosta saadaan taas lukea noin miljoonasta palo/silmävammasta, muutamasta lumihankeen humalapäissään menehtyneestä ja lukuisista perheriidoista, pahoinpitelyistä ja muusta idiotismista. Todennäköisesti lehdet raportoivat juhlinnan tuottaneen viranomaisille ennätyksellisen määrän tehtäviä. Itse aion jatkossakin boikotoida tällaisia luukkukenkien kansallisia urpoilutapahtumia. Kutsukaa minua sitten vaikka ilonpilaajaksi tai tosikoksi.
Kyseessä jo ainakin neljäs uusi vuosi putkeen selvin päin ja suuremmin juhlimatta. Päätin sitten käydä h-hetkellä pihalla ihmettelemässä ihmisten riemua ja iloista juhlintaa. Totuus ilosta ja riemusta oli kuitenkin jotain ihan muuta...
Käveltyäni ensimmäiset 34 metriä ovesta pihalle tapasin kolme, arviolta 14v tyttöä hyvässä etukenossa, pullot kourassa toisiaan halaillen ja kännisellä äänellä "Vittu mää rakastan sua niin kauheesti" toitottaen. Jep, hyvin lähtee.
Seuraava bongaamani kummajainen oli rokkitukkainen hörhö, jälleen kerran järkyttävässä tuiskeessa. Askelkuvion viitatessa jotain polkan ja samban välimaastoon, hörhö steppaili jäätiköllä ja kaatui kahden koivun väliin päänsä lyöden. Kas kummaa, resurrection ja hörhö oli kohta pystyssä. Kolme askelta eteen, kaksi vasemmalle, neljä taakse ja vielä 2,5 vasemmalle ja KOPS, taas nutullaan ja pää jäätikössä. Toisen ylösnousemuksen jälkeen hörhö yritti kovasti kertoa minulle jotain elämää suurempaa tarinaa joka alkoi jotakuinkin näin: "Hei, kato jätkäh.. HEI.. ihmine kaatuu tääl.. vittu, jätkhä heih!". Tämän mölinän jälkeen sanaseppo ilmeisesti huomasi, että en ole vastaanottavassa olotilassa ja jatkoi matkaansa kohti lumipenkkaa...
Jatkoin "juhlinnan" seuraamista sivusta, jolloin bongasin mitäpä muutakaan, kuin perisuomalaisen perhetragedian (kuuluu jokaiseen juhlaan). Arviolta noin 44 vuotias mies kirmasi takki auki pitkin pihaa ja huusi kurkku suorana ja posket (alkoholin vaikutuksesta) punaisena "Vitun HUORA! Tuu tänne saatanan huora! Mitä vittua mäkin oon sulle tehny? Vitun huora tuu tänne ampuun...". Tämän jälkeen seurasi jonkun tuntemattomaksi jääneen naapurin selitys ilmeisesti miehen vaimolle... Ja kohta taas juostiin ja huudettin. Sitten juotiin vähän skumppa ja kato hei, pikkusen Jack Danielsia päälle, rehellisesti pullosuusta tietenkin... Episodi päättyi sitten siihen, että perheen tenava potki isukin skumppapullot nurin ja itkua tuhertaen heitteli raketinjämiä kipittäessään kohti kotia.. Vanhemmat seurasivat perässä, isä perkelettä hokien ja viskiä juoden... Taustamusiikkina kuuluivat hälytysajoneuvojen sireenit... Taas hieno osoitus suomalaisesta älykkyydestä, sisusta ja sinnikkyydestä, PERKELE!
Valtavan tragedian jälkeen, kolmannen maailmansodan jatkuessa, meinasin itsekkin joutua tämän rakettiterrorismin uhriksi. Kuin salama (tai raketti) kirkkaalta taivaalta, viereeni, noin neljän metrin päähän tipahti reilu metrin mittainen ja sentin paksuinen puukeppi. Huusin mielessäni "Suojaan! Parempaan suojaan!" ja syöksyin pientä katosta talon seinustalla. Jälleen kerran ihmettelin tätä järjettömyyttä... Sivusilmällä vilkuilin, kuinka aikuiset ihmiset opettivat lähes polvenkorkuisia tenaviaan ampumaan raketteja ja erilaisia poNmeja, varoetäisyyden ollessa toki alle viiden metrin luokkaa...
Tämä riitti, töppöstä toisen eteen ja pikamarssia kotiin....
----
Homman pointti on se, että onko vuoden vaihtuminen todellakin näin hullun hauska juhla? Alkuviikosta saadaan taas lukea noin miljoonasta palo/silmävammasta, muutamasta lumihankeen humalapäissään menehtyneestä ja lukuisista perheriidoista, pahoinpitelyistä ja muusta idiotismista. Todennäköisesti lehdet raportoivat juhlinnan tuottaneen viranomaisille ennätyksellisen määrän tehtäviä. Itse aion jatkossakin boikotoida tällaisia luukkukenkien kansallisia urpoilutapahtumia. Kutsukaa minua sitten vaikka ilonpilaajaksi tai tosikoksi.