Mikä vuosikymmen on sulle ennen? vielä 50-luvulla moni maatila oli aika alkeellinen ja vaati hartiapankkia. Ns. vanhan liiton maatalon emäntiä on vielä vaikka näitä alkeellisia maatiloja alkaa olemaan suhteellisen vähän jäljellä.
Mulle "ennen" oli 60-luvun puoliväli ja siitä eteenpäin. Itse kasvoin sellaisessa ympäristössä, jossa oli vuosien ajan mahdollisuus päästä seuraamaan huippu-urheilijoiden elämää ja harjoittelua, sekä kesäisin myös ruumiillisen työntekijöitä. Niiltä ajoilta en muista kuin kaksi duunaria, joilla oli vähän reilummin lihaa päällä, toinen oli bodari ja toinen painonnostaja. On toki määrättyjä duuneja joissa joutuu ympäri vuoden tekemään fyysisesti raskasta työtä, kuten esim. metsurin ja jotkin varastotyöt. Näissä homissa ei pärjää lusmuilulla, vaan se vaatii motivaatioita ja näkyy myös lihasten jämäkkyydessä kehityksessä määrättyyn rajaan saakka. Myös omassa tuttavapiirissä on tällaisia henkilöitä. Metsätöitä luukuunottamatta olen nuorempana tehnyt monipuolisesti melko raskaitakin ruumiillisia töitä, mutta kehityksen kannalta niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä haittaa. Muita haittoja ovat myös mm. kulumat, rasitusvammat ja joskus aika suuret ja vakavat loukkaantumiskit.
Tämän keskustelun kannalta pitää kuitenkin tässä vaiheessa erottaa kaksi asiaa, maaseutumiljöö ja kaupunkimiljöö. Niiden välillä on aikanaan ollut suuri ero tiedon ja käytännön kannalta. Kilpaurheilun ja vapaa-ajan liikunnan kannalta parhaat mahdollisuuden olivat niillä, jotka asuivat kaupungeissa tai niiden lähistöillä. Nimittäin jo 1900 -luvun alussa kehonmuokkaus eli bodybuilding rantautui myös Suomeen. SVUL perustettiin 1906 ja TUL 1919. Toiminta oli vireätä ja tavoitteena oli fyysisen kunnon ohella suomalaisen nuorison kavattaminen kelpo kansalaisiksi, mutta vasta 1980-luvulla bodatut vartalot alkoivat erottumaan katukuvassa. Tuhon aikaan (1900 -luvusta eteenpäin) Saksa oli lääketieteen ja urheilulääketieteen johtava maa maailmassa, jonka yksi kruunjalokivistä olikin Teston syntetisoiminen 1935. Saksasta haettiin sitten oppeja myös muihin maihin. Myös Eugen Sandow oli saksalainen, joka vaikutus näkyi myös Suomessa. Maaseudun isännille, emännille tai tukkijätkille näillä tiedoilla tai hullutuksilla ei kuitenkaan ollut mitään merkitystä eikä mielenkiintoa.
Maaseudulla asuvien tilastollisesti kovemmat voimatasot perustuivat vältämättättömyyden pakkoon, eikä siinä ollut mitään tavoitteellisuutta fyysinen kunnon kannalta. Väitän että ruumiillinen työ, oli se sitten mitä tahansa - metsätöitä, maatilan töitä, raksatöitä - ei koskaan ole optimaalisin tapa kehittää fyysistä (perus)kuntoa. Parhaimmillaan se kuitenkin voi kehitää pohjat tulevalle urheilu-uralle ja tottumuksen kovaan työntekoon. On myös turha ottaa esimerkeiksi hyvin lahjakkaita poikkkeusyksilöitä kuten Pessiä, Kumpuniemeä tai Leinoa. Pahimmillaan pääsee taas varhaiselle sairaseläkkeelle, kuten monelle onkin käynyt.
Tässä kannattaa myös huomata, että vaikka maaseudulla tai ruumillisen työn tekijöillä on teoriassa työnsä puolesta paremmat edellytykset pohjakunnon rakentamiseksi (riskien kera) kuin urbaanilla veljellään tain sisarellaan, joka ei mitään fyysistä työtä tee, niin moderni tieteellinen tieto huippukunnon - voima, nopeus, kestävyys, lihasmassa - saavuutamiseksi ei kuitenkaan ole jäänyt sinne heinäpaalien ja pokasahojen pariin, vaan on kehittynyt 1900-luvun alusta saakka vaiheittain aina tähän päivään saakka. Itse asiassa tuloskehityksen kannalta ruumiillisen työn, metsurien tai maatalonisäntien ihannointi kannattaisi lopettaa saman tien, koska todellinen esikuva on antiikin painija Milon krontolaisessa ja
progessiivisessa vastuksen lisäämisessä. Kesti kuitenkin pitkään ennen kuin Milon periaatteita alettiin paremmin ymmärtämään urheilun parissa. Milon myös söi paljon ruokaa, joka oli kaiken kehityksen pohja. Kuinka rakentaa, jos ei ole rakennusaineita? Vasta 1950 alkaen päästiin Milon oppeja hyödyntämään täydellä teholla, koska silloin vasta tapahtui lisäravinnevallankumous, lähtien Jenkeistä, samalla kun oppittiin syömään riittävästi myös kiinteää ruokaa (ts. bulkkaamaan). Frank Zane on myös puhunut tätä murrosta edeltävästä ajanjaksosta, joilloin kyllä treenattiin, mutta ei osattu syödä eikä ymmärretty ravinnon suurta merkitystä. Hyvin pian tämän jälkeen seurasi sitten steroidivallankumous, joka tarkoitti käytännössä sitä, että treeni, ravinto ja kemia oli saatu globaalisti siistiin pakettiin. Mutta ei siitä sen enempää.
