CBB Utti Hulkki Hietala

Miesten keskiarvojen kehityksestä voi saada viitettä vaikka armeijan testitulosten perusteella. Lihaskunto näyttää laskeneen. Sitä voi kurkkia vaikka tuolta: https://puolustusvoimat.fi/document...4-9e4d-7c53c7c6028b/VM+kuntotilastot+2019.pdf

Omassa viestissä en pohtinut niinkään keskiarvoja, vaan että onko vahvaa ja lihaksikasta porukkaa nykyisin enemmän kuin ennen. Uskon, että naisissa on, mutta miehistä en tiedä.

Kumpuniemet on kovia!
Armeijaan mennään siinä 18-19 vuotiaana yleensä ja saliharrastus varmasti monella alkaa vasta tuon jälkeen, joten ei varmasti kerro ihan koko totuutta sen tuomasta muutoksesta. Liikunta/ulkoilu yms. lapsuudessa/nuoruudessa on kuitenkin vähentynyt dramaattisesti, mikä vaikuttaa noihin tuloksiin varmasti paljon enemmän.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mietippä nyt hetki mitä sanot, jos ajatellaan että aktiivi salilla kävijöitä on nykyään max 5% väestöstä.
Otetaan olettama että näistä kaikki miehet penkkaa 150kg ja naiset 80kg (molemmat luvut yläkanttiin.
Loppu väestö 95% on todella heikkoja.
Miehet penkkaa ehkä keskimäärin max 60kg
Ja naiset 30kg

50 luvulla ei ehkä ollut kun muutama ihminen jotka penkkas 150kg
Mutta valta osa väestöstä=tavalliset salilla käymättömät ihmiset oli paljon vahvempia
Ehkä miehet keskimäärin 100kg ja naiset 50kg penkkaavia jos sellaista olisivat joskus tehnyt.

Tästä päästään siihen että kyllä ennen oltiin KESKIMÄÄRIN vahvempia kuin nykyään.


Ja loppuun vielä oletko tavannut semmosta vanhan liiton maatalon emäntää?
Vaikka ei ikinä oo salilla käyny ni voimat on selvästi kovemmat kun nykypäivän fitnes pimpulalla.

Juu kyllä, tilastotieteily on ihmeellistä. Puhun nyt bodaamalla hankituista lihaksista, enkä ruumillista työtä tehneiden keskimääräisistä voimista, joita ei katuvasta voinut havaita millään tavoin. Mutta jotta voisit ymmärtää näkökulmani, niin sun pitäisi ensin tehdä aikamatka vaikka 70-luvun alkuun ja siirtyä sieltä 80-luvun alkuun ja lopuksi tähän päivään. Huomaisit kyllä eron. Silloin ensimmäinen kysymys olisi, missä kaikki ovat? Siis ne lihaksikkaat ja vahvat? Heitäkin toki oli, mutta piti käydä todella hyvää tuuri jos ketään koskaan näki. Toinen kysymys, missä bodysalit? Niitäkin oli pk-seudulla sillon 2 tai 3 salia, riippuu mistä asti lasketaan ja jokunen tuntematon kellarisali siellä täällä, mutta eipä niistäkään mitään tiennyt ellei joku sattumalta kertonut. Montako 200kg penkkaaja oli Suomessa 60-luvulla? Ei varmasti montaa: Jorma Rädyn tietojen mukaan Pepe Salonen oli ensimmäinen, jonka hän tiesi nostaneen 200kg. Vielä 70-luvun puolessa välissä Pepe oli niitä harvoja, jotka nostivat 200kg penkissä. Nykyisin jotkut junnutkin nostavat 200kg ja miesten puolella alkaa olemaan lähes ylitarjontaa, kuten myös bodatuista koululaisista ja junnuista. Mutta sillon ennen eli 50 - 80-luvun välisenä aikana - voisi sanoa - että maa oli tyhjä lihaksikaista ja vahvoista.

Vanhan liiton (treenaamattomista) emännistä ja ukoista sen verran, että olen heitäkin tavannut. Ruumiillinen työ toki vaikuttaa laskennallisesti positiivisesti, mutta eivät he keskimäärin mitään ylivertaisia ole olleet. Mikään 50-luvun keskimääräinen 100/50 kg penkki harjoittelemattomalla ihmisellä ei voi pitää paikkansa. Olisin varmasti tavannut heitä. Ylivertaiset ovat taas friikkejä tai erityisen lahjakkaita voiman tai voimakestävyyden tuottoon. Niitä on ollut kaikkina aikoina. Näitä on ollut myös omissa työ -ja tuttavapiireissä. Mitä tulee bodaukseen, niin voidaan sanoa että buumit ovat menneet sykleittäin. 1900 luvun alussa lihaskuntoharjoittelu oli maailmalla erittäin suosittua, kuten myös Suomessa oli kiinsotusta asiaan. Merkittävin katalysaattori oli Eugen Sandow ja hänen miljoonapainoksina myydyt bodailuoppaansa. Amerikassa buumi käynnistyi taas uudelleen 60 -luvun puolivälin jälkeen ja Suomessa vastaavasti 80-luvun vaihteessa.
 
On muuten harvinaisen asiallisena pysynyt tämä keskustelu! Kiitos siitä, kuitenkin taisin aloittaa tämän pohdinnan muutama päivä sitten. Tuo Kumpuniemen mave on kyllä legendaarinen.
Tuossa ajatuksessa että paljonko jotkut esim. maajussit ja emännät olisivat penkanneet ei mielestäni ole sinänsä järkeä. Arkielämässä kun penkkivoimilla ei ole paljon käyttöä. Paljon todellisempi olisi pohtia paljonko ne raskaita "oikeita" töitä tehneet metsurit jne nostaisivat maasta tai kantaisivat taakkaa tms. Hyvä esimerkki on tietenkin Jaakko Pessinen. Ei salijannut pärjäisi alkuunkaan entisaikojen työmiehiä vastaan. Se onko tällaisella vertailulla mitään hyötyä kun nykyään elannon saa niin helpolla, on sitten kokonaan eri asia.
 
Nykyajan urheilijat pesee mennen tullen kaikki entisaikojen urheilijat.Tuntuu todella kummalliselta ajatukselta että nykypäivän salijamppa joka treenaa hyvällä ohjelmalla asianmukaisella salilla ei pärjäis voimissa jollekkin 8 tuntia kuutena päivänä viikossa tukkia tai tiiliä kantaneelle tyypille.Siinä olis kyllä nykyvalmentajilla nolo tilanne.
 
Ja jos vaikkapa 50-luvusta puhutaan, niin ruoka oli ihan toisenlaista, kuin nykypäivän ihmisillä. Ei silloin todellakaan joka päivä vedetty plussakaloreilla proteiinipitoista kana- tai jauheliha-annoksia. Ja varmasti kestävyyslajit olivat tuolloin niitä, mitä silloin harrastettiiin.
 
Kyllä, voimaa ja lihaksia - miehillä ja junnuilla - on nyt enemmän, kuin ennen. Silloin kun itse aloitin bodytreenit oikealla salilla, niin junnut tai ylipäätänsä kovaa treenaavat junnut olivat harvinaisuuksia. Nykypäivän mittapuilla pienemmätkin lihakset herättivät huomiota ja kyselyjä, kunhan vain näki, että oli lihaksia. 200kg penkkaajat (aikamiehiä) olivat myös harvassa, jotakin Jumalasta seuraavaa. Naisia ei myöskään silloin salilla näkynyt. Bodysalit olivat vain miehiä varten. Tosin julkisilla saleilla treenasi myös naisurheilijoita, mutta vai itse lajiaan silmällä pitäen. Buumi alkoi vasta Kike Elomaan Ms. Olympia voiton myötä...
Noin se menee. 80-luvulla vielä jotain pari vuotta treenannutta jannua jolla paino 90kg olisi jo ihmetelty, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla. Nykyään tuollaiselta moni kysyis että treenaatko sinä edes? Toki lapsen silmien kautta tulee omat muistelut.

Sitten sapuskasta oli kai jotain puhetta alempana. 70-luvulla ja varmaan aikaisemminkin liha oli hiton kallista suhteessa tulotasoon. Ihmiset söi yleensä sen 3 kertaa päivässä. Lenkkiä, nakkia, perunaa ja makaroonia. Voinu monessa perheessä olla kunnon lihaa malliin kerran pari viikossa.
Lapsilla saatto olla sellanen kuri että ruoka aikojen ulkopuolella ei naposteltu mitään, luunappi ottaan jos jääkaappia meni lääppimään. Ruokapöydässä jos ei maistunu sai olla ilman.
Lapsille ja aikuisille oli monessa perheessä eri sapuskat. Lenkkiä ja makaroonia lapsille, pihviä ja pottua aikusille.

Varmaan nykyiseen ylipaino epidemiaan vaikuttaa hitosti tuo ruokatottumusten muuttuminen, eikä pelkästään työn kuormittavuuden väheneminen.
 
Nykyajan urheilijat pesee mennen tullen kaikki entisaikojen urheilijat.Tuntuu todella kummalliselta ajatukselta että nykypäivän salijamppa joka treenaa hyvällä ohjelmalla asianmukaisella salilla ei pärjäis voimissa jollekkin 8 tuntia kuutena päivänä viikossa tukkia tai tiiliä kantaneelle tyypille.Siinä olis kyllä nykyvalmentajilla nolo tilanne.
Millähän tuotakin perustelet. Meillä on esim. paljon todella vanhoja Suomen ennätyksiä yleisurheilussa. Mitä tulee penkkaamiseen, niin minuakin vanhemmat papparaiset ovat kertoneet, että aikanaan penkkaajia pidettiin hieman yksinkertaisia. Se, että ei ollut kovia penkkaajia aikaisemmin johtui siitä, ettei se ollut niin isossa roolissa. Olympianostot oli se juttu, tempaus työntö, punnerrus. Kyllä nuo 6-70 luvun painonnostajat olisivat kovia penkkejä tehneet jos olisivat siihen keskittyneet. Mutta entinen painonnostaja Taito Haara teki kyllä erittäin kovia voimanostotuloksia jo 70-luvulla.
Voimaakin on monenlaista, on maksimivoimaa, nopeusvoimaa ja kestävyysvoimaa. Iso bodari ei ole vahva pitkäaikaista työskentelyä vaativassa hommassa, koska isot lihakset vievät myös paljon happea. Ennen juuri kukaan ei myös syömällä syönyt itselleen painoa lisää. Onko jääkiekkoilija heikko? Monella ei ole kummoiseltakaan näyttäviä käsivarsia, voimaa on silti. Siis, se "salijamppa", joka työskentelee tietokoneen kanssa ei kyllä pärjää kovaan fyysiseen työhön tottuneelle. Ei pärjää myöskään kontaktilajeissa, jos ei ole niihin tottunut. Meinaatko, että "vahva" bodari pärjää sulkavan souduissa?
Nykyisin oikeasti fyysisesti raskaita hommia on vähän. Siksi normijantteri tarvitsee lihaskuntoharjoittelua. Aikaisemmin siihen ei ollut tarvetta jos ei välttämättä halunnut. Ei koske puntteja, mutta muistan kun olin juoksulenkillä kotikylällä joskus 80-luvulla, niin eräs vanhaisäntä ajoi ohi, eikä niin vanhakaan, ja tarjosi kyytiä. Oli hämmästyneen ja loukkaantuneen näköinen kun kyyti ei kelvannut. Tämä kertoo, että oli paljon niitä jotka pitivät kuntoilua hullun hommana, jos ei ollut kilpaurheilija.
 
Nykyajan urheilijat pesee mennen tullen kaikki entisaikojen urheilijat.Tuntuu todella kummalliselta ajatukselta että nykypäivän salijamppa joka treenaa hyvällä ohjelmalla asianmukaisella salilla ei pärjäis voimissa jollekkin 8 tuntia kuutena päivänä viikossa tukkia tai tiiliä kantaneelle tyypille.Siinä olis kyllä nykyvalmentajilla nolo tilanne.
Muuten samaa mieltä, mutta luulenpa, että se fyysiseen rasitukseen jo lapsesta pitäen tottunut entisaikojen urheilija pärjäisi paremmin nykymetodeilla, kuin suurin osa nykyajan salijampoista, jotka ovat viettäneet lapsuutensa ja nuoruutensa tietokoneella pelaillen. Se lapsena luotu pohja on aika merkittävä tulevaisuudessa.
 
Juu kyllä, tilastotieteily on ihmeellistä. Puhun nyt bodaamalla hankituista lihaksista, enkä ruumillista työtä tehneiden keskimääräisistä voimista, joita ei katuvasta voinut havaita millään tavoin. Mutta jotta voisit ymmärtää näkökulmani, niin sun pitäisi ensin tehdä aikamatka vaikka 70-luvun alkuun ja siirtyä sieltä 80-luvun alkuun ja lopuksi tähän päivään. Huomaisit kyllä eron. Silloin ensimmäinen kysymys olisi, missä kaikki ovat? Siis ne lihaksikkaat ja vahvat? Heitäkin toki oli, mutta piti käydä todella hyvää tuuri jos ketään koskaan näki. Toinen kysymys, missä bodysalit? Niitäkin oli pk-seudulla sillon 2 tai 3 salia, riippuu mistä asti lasketaan ja jokunen tuntematon kellarisali siellä täällä, mutta eipä niistäkään mitään tiennyt ellei joku sattumalta kertonut. Montako 200kg penkkaaja oli Suomessa 60-luvulla? Ei varmasti montaa: Jorma Rädyn tietojen mukaan Pepe Salonen oli ensimmäinen, jonka hän tiesi nostaneen 200kg. Vielä 70-luvun puolessa välissä Pepe oli niitä harvoja, jotka nostivat 200kg penkissä. Nykyisin jotkut junnutkin nostavat 200kg ja miesten puolella alkaa olemaan lähes ylitarjontaa, kuten myös bodatuista koululaisista ja junnuista. Mutta sillon ennen eli 50 - 80-luvun välisenä aikana - voisi sanoa - että maa oli tyhjä lihaksikaista ja vahvoista.

Vanhan liiton (treenaamattomista) emännistä ja ukoista sen verran, että olen heitäkin tavannut. Ruumiillinen työ toki vaikuttaa laskennallisesti positiivisesti, mutta eivät he keskimäärin mitään ylivertaisia ole olleet. Mikään 50-luvun keskimääräinen 100/50 kg penkki harjoittelemattomalla ihmisellä ei voi pitää paikkansa. Olisin varmasti tavannut heitä. Ylivertaiset ovat taas friikkejä tai erityisen lahjakkaita voiman tai voimakestävyyden tuottoon. Niitä on ollut kaikkina aikoina. Näitä on ollut myös omissa työ -ja tuttavapiireissä. Mitä tulee bodaukseen, niin voidaan sanoa että buumit ovat menneet sykleittäin. 1900 luvun alussa lihaskuntoharjoittelu oli maailmalla erittäin suosittua, kuten myös Suomessa oli kiinsotusta asiaan. Merkittävin katalysaattori oli Eugen Sandow ja hänen miljoonapainoksina myydyt bodailuoppaansa. Amerikassa buumi käynnistyi taas uudelleen 60 -luvun puolivälin jälkeen ja Suomessa vastaavasti 80-luvun vaihteessa.
Nyt on melkein pakko kysyä, että missä hitossa sä asut? Itse olen nyt 8 vuotta töiden puolesta kolunnut eteläsuomen suurimpien kaupunkien ydinkeskustoja, enkä ole lihaksikasta miestä vielä nähnyt!

Asustelin 90-luvulla Paimio nimisessä tuppukylässä, jossa oli uimahallin salin lisäksi yksi kaupallinen pieni sali. Siellä joka toinen vastaantulija oli kuin bodauslehden kannesta!! Toki siellä pyöri SM-tasolla hyvin pärjänneet, jopa voittoja napsineet kaverit, mutta niitä oli paljon. Kyseisen salin omistaja esim. otti nyrkkeilyottelun "boogie" Mustosta vastaan paimion motellilla järjestetyssä ottelussa(tyrmäysvoitto tietysti paimioon). Boogie oli uransa huipulla, mutta melkein 10kg vastustajaansa kevyempänä ja palikat näkyi kyllä molemmmilla...

Tämän kaltaisia ukkoja näki n.10 000 hengen kaupungissa päivittäin. Tosiaan tämän 8 vuoden aikana Turku, Tampere, Helsinki. Ei ainuttakaan...

Ja mitä tulee noihin aikaisempiin kirjoituksiin siitä, että kuntosaliharjoittelu olisi marginaalilaji, on aivan täyttä paskaa... Ihan suosituimpien lajien joukossa on.
 
Itse olen nyt 8 vuotta töiden puolesta kolunnut eteläsuomen suurimpien kaupunkien ydinkeskustoja, enkä ole lihaksikasta miestä vielä nähnyt!

Asustelin 90-luvulla Paimio nimisessä tuppukylässä, jossa oli uimahallin salin lisäksi yksi kaupallinen pieni sali. Siellä joka toinen vastaantulija oli kuin bodauslehden kannesta!! Toki siellä pyöri SM-tasolla hyvin pärjänneet, jopa voittoja napsineet kaverit, mutta niitä oli paljon.

No nyt on käytetty vahvasti värikynää, tai sitten aika kyllä kultaa muistot.
 
No nyt on käytetty vahvasti värikynää, tai sitten aika kyllä kultaa muistot.
:ROFLMAO:Aika kyllä usein muistoja kultaa, mutta kyllä se näin siihen aikaan oli. Nimiä en kehtaa luetella, mutta Suomen kärki"voimamiehiäkin" samalla salilla treenasi. Korjaa toki, jos ihan räikeitä valheita suollan, mutta tuskin.
 
No ehkäpä sentään mestareiden nimet voi sanoa, eli Pasi Tuominen alle 90kg ja "kas kas"-sarjan(nykyisin noviisi)Voitto alle 90kg Tommi Niskanen. Suomen vahvinmies-kisojen finalisti Kari Pötrönen. Hyvin pärjänneitä lukuisia mm. Kalliokulju hätyytteli raskaansarjan karkeä, sijoitusta(ksia) en muista ja sitte näiden treenikavereita, jotka about saman kokoisia kuin kisaajat. Kyllä siinä pikkukylään oli aika paljon bodareita. Aikoinaan kuulemma haukkuivatkin Paimiota Asterix-kyläksi:david:
 
:ROFLMAO:Aika kyllä usein muistoja kultaa, mutta kyllä se näin siihen aikaan oli. Nimiä en kehtaa luetella, mutta Suomen kärki"voimamiehiäkin" samalla salilla treenasi. Korjaa toki, jos ihan räikeitä valheita suollan, mutta tuskin.

Vahvasti jaksan epäillä, että joka toinenkymmeneskään vastaantulija 90-luvun Paimiossa oli, kuin bodauslehden kannesta.
Muistan itsekin ajan, kun perus kasikympin bodari näytti vähintään Markus Rühliltä.
"Tavalliselle tallaajalle" taas joku takavuosien syltty Stallone saattaa näyttää täysin surrealistisen isolta jättiläiseltä.
Niin se vain tapa katsoakin muuttuu ajan saatossa.
 
Vahvasti jaksan epäillä, että joka toinenkymmeneskään vastaantulija 90-luvun Paimiossa oli, kuin bodauslehden kannesta.
Muistan itsekin ajan, kun perus kasikympin bodari näytti vähintään Markus Rühliltä.
"Tavalliselle tallaajalle" taas joku takavuosien syltty Stallone saattaa näyttää täysin surrealistisen isolta jättiläiseltä.
Niin se vain tapa katsoakin muuttuu ajan saatossa.
:giggle:Aivan totta! Siis tarkoitin tietysti jokatoisella vastaantulijalla siellä salilla vastaantulleita. Mutta kyllä näihin "mörköihin" törmäsi toki muuallakin.
 
Muutenkin tuo "perus >80kg kisaaja näyttää Ruhlilta voi pitää paikkansa. Itse kun on lyhkäisen puoleinen yli 110kg ollut pitkään, niin ehkei kaikki enää näytä ihan HE-MAN ukkeleilta, mutta esim. tämä nyrkkeilyottelu mistä aiemmin kirjoitin, niin punnitus oli paikallisella K-kaupalla. Boogie 110kg/ haastaja 122kg, joka oli siis Tommi Niskanen. Eikä Tommi ollut suinkaan Paimion suurin bodari, että kyllä ne kohtuu isoja ukkoja oli. Nykyään on vaan niin vitun muotia olla kireä siima... Kalastustermein ilmaistuna
 
Ja mitä tulee noihin aikaisempiin kirjoituksiin siitä, että kuntosaliharjoittelu olisi marginaalilaji, on aivan täyttä paskaa... Ihan suosituimpien lajien joukossa on.

Käyttäisin mieluummin sanaa kuntoilu/liikuntamuoto lajin sijaan, kun kyse on kuntosaliharjoittelusta yleensä. Sitten jos treenaa esim. voimanostoa kuntosalilla, treenataan lajia. No joo, saivarteluahan tämä on.

Tämä vajaa kymmenisen vuotta sitten alkanut salibuumi on mielenkiintoinen ilmiö. Asuin parikymmentä vuotta Espoon Leppävaarassa, jossa oli 90-luvulla kolme pientä kaupungin salia ja pari pientä kaupallista salia. Nyt en enää tiedä, kuinka monta salia kauppakeskus Sellon läheisyydessä on, mutta niitä on monta. Eikä PTV-gym ole kaukana myöskään.

Olen jutellut paljon aiheesta 80- ja 90-luvulla paljon saleja treenanneen tutun kanssa, ja hänestä on ihmeellistä, että erinäisten liikuntavillitysten jälkeen lihasten kasvattamiseen keskittyvästä salitreenistä tuli taas jopa hieman muotia. Toki osa hurahtaa CrossFittiin tai muuhun ns. toiminnalliseen harjoitteluun, mutta uskoisin varsinkin bikini fitness -buumin ja miesten puolella shortsisarjan lisänneen salitreenaamisen suosiota. Ja ehkäpä nykyaikaan sopii bodaustyyppinen harjoittelu, eikä pelkästään ulkonäköihanteiden vinkkelistä. Monelle saliharjoittelu sopii siksi, että sitä voi tehdä kun itselleen parhaiten sopii, eikä ole sidottu mihinkään seurojen harjoitusvuoroihin. Ja väitän myös, että osittain syynä on mukavuudenhalu - onhan monesta mukavampi treenata ilmastoidulla salilla kuin ähkiä lenkillä räntäsateessa.

Negatiivisimmat lieveilmiöt tämän kuntosaliharjoittelubuumin ympärillä liittyvät siihen, miten asiaa tuodaan ilmi somessa. Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta onhan se huvittavaa, että tavalliset treenaajat huutelevat Instagramissa esim. "Jos tämä olisi helppoa, niin kaikki tekisivät tätä." Tuollaisilla lauseilla korostetaan oman harrastuksen vaativuutta naurettavuuteen asti. Sitten on nämä #girlswhosquat-, #girlswholift-, #fitmom- sun muut hashtagit. Onhan se kivaa, että naiset treenaavat, mutta kuinka paljon sitä tarvitsee korostaa? Ei se kenestäkään niin erityistä tee.
 
Lapsilla saatto olla sellanen kuri että ruoka aikojen ulkopuolella ei naposteltu mitään, luunappi ottaan jos jääkaappia meni lääppimään. Ruokapöydässä jos ei maistunu sai olla ilman.

Kyllä ainakin meillä on ihan edelleen sellainen tilanne että lapsille on ruoka tarjolla ruoka aikaan 4-5 päivässä (vähän päivästä riippuen), ja muina aikoina ei todellakaan napostella mitään, tai oteta leipää kun nyt tekee mieli. Jos ruoka ei ruoka aikaan maistu niin seuraavan kerran on ruokaa tarjolla seuraavalla aterialla.
Luunappeja ei kyllä tule jaettua.
Juuri nykyajan napostelu kulttuuri ja se että ei syödä säännöllisesti on syynä todella monen aikuisen lihavuuteen. Ja kun lapsena oppii fiksun ruokailu rytmin sitä osaa noudattaa myös aikuisena.
 
Ja mitä tulee noihin aikaisempiin kirjoituksiin siitä, että kuntosaliharjoittelu olisi marginaalilaji, on aivan täyttä paskaa... Ihan suosituimpien lajien joukossa on.

Vai ei ole marginaali laji.

Bodauksessa kisaa vuosittain 50-100 suomalaista, voiman noston kilpailija määristä en tiedä mutta tuskin paljon enempää on kilpailijoita, vahva mies kisoihin osallistuu vielä pienempi määrä. Jos mukaan lasketaan vielä cbb myös reilu 50 kilpailijaa vuodessa.
Eli yhteensä ollaan varmaan jossain max 300-500 kilpailijaa vuoden aikana.
Jos mukaan otetaan vielä naisten lajit niin saatetaan oikeen hyvänä vuonna päästä lähelle tuhatta kilpailijaa.

Jos verrataan kilpailija määrää esim.
Jääkiekko 73000
Jalkapallo 140000

Niin aika pirun pienestä lajista puhutaan.
 
Vai ei ole marginaali laji.

Bodauksessa kisaa vuosittain 50-100 suomalaista, voiman noston kilpailija määristä en tiedä mutta tuskin paljon enempää on kilpailijoita, vahva mies kisoihin osallistuu vielä pienempi määrä. Jos mukaan lasketaan vielä cbb myös reilu 50 kilpailijaa vuodessa.
Eli yhteensä ollaan varmaan jossain max 300-500 kilpailijaa vuoden aikana.
Jos mukaan otetaan vielä naisten lajit niin saatetaan oikeen hyvänä vuonna päästä lähelle tuhatta kilpailijaa.

Jos verrataan kilpailija määrää esim.
Jääkiekko 73000
Jalkapallo 140000

Niin aika pirun pienestä lajista puhutaan.
@Tukko sanoi, että kuntosaliharjoittelu ei ole marginaalilaji, eli tässä ei puhuttu bodauksesta mitään. Lähes kaikissa urheilulajeissa käydään oheisharjoitteluna kuntosalilla, ja kuntosali treenaaminen on todella isossa roolissa nykypäivän ammattiurheilijoillakin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom