Juu kyllä, tilastotieteily on ihmeellistä. Puhun nyt bodaamalla hankituista lihaksista, enkä ruumillista työtä tehneiden keskimääräisistä voimista, joita ei katuvasta voinut havaita millään tavoin. Mutta jotta voisit ymmärtää näkökulmani, niin sun pitäisi ensin tehdä aikamatka vaikka 70-luvun alkuun ja siirtyä sieltä 80-luvun alkuun ja lopuksi tähän päivään. Huomaisit kyllä eron. Silloin ensimmäinen kysymys olisi, missä kaikki ovat? Siis ne lihaksikkaat ja vahvat? Heitäkin toki oli, mutta piti käydä todella hyvää tuuri jos ketään koskaan näki. Toinen kysymys, missä bodysalit? Niitäkin oli pk-seudulla sillon 2 tai 3 salia, riippuu mistä asti lasketaan ja jokunen tuntematon kellarisali siellä täällä, mutta eipä niistäkään mitään tiennyt ellei joku sattumalta kertonut. Montako 200kg penkkaaja oli Suomessa 60-luvulla? Ei varmasti montaa: Jorma Rädyn tietojen mukaan Pepe Salonen oli ensimmäinen, jonka hän tiesi nostaneen 200kg. Vielä 70-luvun puolessa välissä Pepe oli niitä harvoja, jotka nostivat 200kg penkissä. Nykyisin jotkut junnutkin nostavat 200kg ja miesten puolella alkaa olemaan lähes ylitarjontaa, kuten myös bodatuista koululaisista ja junnuista. Mutta sillon ennen eli 50 - 80-luvun välisenä aikana - voisi sanoa - että maa oli tyhjä lihaksikaista ja vahvoista.
Vanhan liiton (treenaamattomista) emännistä ja ukoista sen verran, että olen heitäkin tavannut. Ruumiillinen työ toki vaikuttaa laskennallisesti positiivisesti, mutta eivät he keskimäärin mitään ylivertaisia ole olleet. Mikään 50-luvun keskimääräinen 100/50 kg penkki harjoittelemattomalla ihmisellä ei voi pitää paikkansa. Olisin varmasti tavannut heitä. Ylivertaiset ovat taas friikkejä tai erityisen lahjakkaita voiman tai voimakestävyyden tuottoon. Niitä on ollut kaikkina aikoina. Näitä on ollut myös omissa työ -ja tuttavapiireissä. Mitä tulee bodaukseen, niin voidaan sanoa että buumit ovat menneet sykleittäin. 1900 luvun alussa lihaskuntoharjoittelu oli maailmalla erittäin suosittua, kuten myös Suomessa oli kiinsotusta asiaan. Merkittävin katalysaattori oli Eugen Sandow ja hänen miljoonapainoksina myydyt bodailuoppaansa. Amerikassa buumi käynnistyi taas uudelleen 60 -luvun puolivälin jälkeen ja Suomessa vastaavasti 80-luvun vaihteessa.
Aika kyllä usein muistoja kultaa, mutta kyllä se näin siihen aikaan oli. Nimiä en kehtaa luetella, mutta Suomen kärki"voimamiehiäkin" samalla salilla treenasi. Korjaa toki, jos ihan räikeitä valheita suollan, mutta tuskin.
Aivan totta! Siis tarkoitin tietysti jokatoisella vastaantulijalla siellä salilla vastaantulleita. Mutta kyllä näihin "mörköihin" törmäsi toki muuallakin.