Kai tää jotenkin liittyy tähän aiheeseen vaikka meneeki hieman offtopic, mutta mulla on vähän sellanen mielikuva ollut, että nyt kun on saatu jo pois se mielikuva suurimman osan päästä, että se mahd iso paino ei vältttämättä ole se fiksuin tie eikä korreloi sen lihaskavun kanssa, niin on sitten vähän samalla egon kiillotuksella päästy siihen, että kuka treenaa koviten ja kuka "tuhoaa" sen lihaksen eniten ja on eniten peräsuoli pitkälle ja oksentanu eniten vielä kaupan päälle.
Se ei välttämättä ole sekään se fiksuin tie siihen kehityksen vaikka kova treeni varmasti tuo sitä tulosta ainakin johonkin pisteeseen. Onhan noita Mr Olympioita ollut montakin jotka on treenannu käyttämättä tota metodia jossa lihas tuhotaan aivan täysin ja mielummin vielä hieman ylikin. Tulee mieleen Lee Haneyn ohje: “Stimulate, don’t annihilate.”. Ei se lihas välttämättä vaadi niitä "saatanallisia" ralleja kasvaakseen. Mä näkisin, että fiksummalla treenillä pääsee pidemmälle, kuin roiskimalla vaan fiilis pohjalta ja tehdään kaikki mahdollinen ja vähän ylikin.
Jos asiaa nyt miettis lähes minkä hyvänsä lajin kannalta niin tuleeko mieleen joku jossa toimintaan samalla tavalla?? Voin toki olla väärässä, mutta ei nyt tule mieleen, että 100m juoksijat painaisivat joka juostun satasen mahd kovaa tai hiihtäjät tai painonnostajat tai vaikka voimanostajat. Toki kaikissa noissakin on yhteistä se, että treenataan kovaa. Kova työ tuo aina tuloksia, mutta sen kovan treenin voi toteuttaa ihan hyvin ilman sitä lihaksen "täys tuhoa joka sarjassa" ja treenissä.
