Aika överiksi alkaa mennä lastensuojelu jos suvivirrestä menee elämä pilalle. Tässä
artikkelissa tuodaan esiin hyvin tätä nykytrendiä, jossa kaikki pitää kieltää, ettei vaan vahingossakaan satu mitään.
Muuten olen sitä mieltä, että koulua voisi muuttaa suuntaan, jossa käsityöt, kuvaamataito, musiikki, liikunta ja uskonto poistettaisiin pakollisesta opetusohjelmasta. Näiden sijaan voisi kehittää kerhotoimintaa, jolloin aiheesta kiinnostuneet voisivat koulun jälkeen harrastaa samanhenkisten seurassa. Minäkin saattaisin sietää jääkiekkoa, ellei minua olisi pienenä rimpulana liikuntatunnilla pakotettu luistelemaan ja pelaamaan sählyä kovisten kanssa. Vanhemmat jotka neuroottisesti pelkäävät, että lapsi vetää tasohöylällä sormeen tai alkaa uskoa jumalaan voisivat käskeä lapsen suoraan koulusta kotiin pelaamaan pleikkaria, ettei vaan satu mitään ikävää.
Minä olen kummisedän roolissa väittänyt lapselle mm. että riihessä asuu tonttuja, että olen ampunut viimeisen dinosauruksen ja kätkenyt ihan oikean merirosvoaarteen, jonka kartan muksulle annoin väittäen siepanneeni sen Kapteeni Mustaparralta. Minusta tämä on hauskaa ja niin on ollut lapsistakin. Osan jutuista ne uskoo ja osaa ei. Ainakin oma kummipoika on pirun taitava suodattamaan itselleen positiivisia juttuja negatiivisista.