Hmm... joo yliopistolla löytyy kyllä mielenkiintoisia ihmisiä. Se on kyllä fakta, että varmaankaan yliopistolla ei ole kovinkaan paljon imbesillejä, koska jotain taitoa osata pikkasen ajatella tarvitaan kyllä pääsykokeissakin. Toisaalta olen huomannut sellaisen mielenkiintoisen seikan, että monet ihmiset kytkevät pois tämän ajattelevan osuuden aivoistaan heti kun lähtevät pois luennolta tai lopettavat koulukirjan lukemisen.
Eräs hauskimmista tapauksista oli eräs tyyppi mun lukiossa, joka sai kyllä aina 9 matikasta (pitkä), mutta sitten kun tuli joku ongelma eteen jossain muussa aineessa kuten esim. biologiassa, joka vaati laskemista, niin vaikka tehtävä oli yläasteen matikkaa, niin kyseinen henkilö ei voinut käsittää mitä piti laskea.
Hauskimmat ovat kyllä sitten ihmiset, jotka omaavat näitä hienoja mielipiteitä siitä mikä on ympäristöystävällistä ja yrittävät elää "vihreästi". Eräs kaverini opiskelee ympäristötekniikkaa TKK:lla ja tietää ympäristöasioista aika paljon. Koska itse opiskelen TKK:n ohella myös yliopistolla, niin olen raahannut kyseisen henkilön mukaan yliopiston bileisiin joitakin kertoja. Ainakin yliopistolla tuntuu olevan aika tavallisia nämä vihreitä arvoja kunnioittavat ihmiset ja pari kertaa on saanut seurata mielenkiintoista keskustelua vieressä kun kaveri joutuu mukaan johonkin hienoon keskusteluun. Aika monet kyllä myöntävät olevansa väärässä, mutta sitten on nämä, jotka ovat kaveriporukassa joskus määritelleet, että tämä on luontoystävällistä ja sitten kun samassa porukassa on toitottanut tätä asiaa toisilleen, niin tämä aikanaan mutu-tieto muuttuu lujaksi faktaksi, jota sitten ei mitenkään enää voida todistaa vääräksi.
Taisi muuten olla viime hesarin NYT-liitteessä missä oli hauska Tuomas Nevanlinnan kolumni siitä miksi itse on aina oikeassa ja muut väärässä. Tuossa käsiteltiin juuri sitä, että kun liikkuu itsensä kaltaisten ihmisten kanssa, niin tuttavilla on samat mielipiteet, jotka sitten vahvistuvat ja muuttuvat ajan myötä faktoiksi. Ongelmia tulee sitten kun eri näkemyksiä omaavat ryhmät kohtaavat. Valitettavaa on kuitenkin se, että jos nämä mielipiteet kuuluvat eksaktien tieteiden joukkoon (no myönnetään, että matikka on ainoa täysin eksakti tiede ja senkään täydellisyyttä ei voida todistaa Gödelin lauseen nojalla...), niin mielipide on mahdollista todistaa vääräksi, mutta joillekin on sitten liian suuri askel myöntää olevansa väärässä.
Itse olen ainakin pyrkinyt aina siihen, että jos joku kysyy multa mielipidettä asiasta, niin en sano mitään ellen ole lähes varma, että mulla on riittävästi faktaa minkä pohjalta muodostaa mielipide. Toisaalta ihmisillä tuntuu olevan sellainen ihmeellinen tahto muodostaa mielipide kaikesta. Lukiossa eräs pälli toimittaja kävi haastattelemassa vaalien alla koulun oppilaita ja sitten kun se sattui kysymään multa kysymyksiä ja vastasin moneen kysymykseen, että en tiedä, niin kysyttyään kaikki kysymykset se alkoi inttää jotain vastausta niihin joihin en ollut vastannut (vaikka "en tiedä" pitäisi olla käypä vastaus). Vastasin sille, että miksi laukoisin täyttää paskaa aiheesta, josta en satu tietämään... ja toimittaja siirtyi heti närkästyneenä haastattelemaan yhtä lähellä olevaa tyttöä, joka sitten olikin valmis jauhamaan paljon paskaa asioista, joista heti kuuli, että se ei tiennyt mitään....
Miksi, oi miksi, ihmiset eivät osaa vastata "en tiedä"?