Amerikkalaisen professorin James K. Galbraithin mukaan työvoiman joustavuus ei takaa työllisyyttä. Sen tekee valtio.Vierustoveri suputtaa minulle, että tällaista tilaisuutta ei voida järjestää kuin siellä, missä se nyt pidetään – Helsingin työväentalon kellarissa.
Aiheena on täystyöllisyys. Se arkisesta perin eriskummalliseksi muuttunut tilanne, joka Suomessa vallitsi kai viimeksi yli 20 vuotta sitten.
Amerikkalaiset professorit James G. Galbraith ja L. Randall Wray luennoivat suomalaisen sosialidemokratian päämajassa siitä, että valtion roolia pitäisi kasvattaa.
Käy selväksi, että nyt viestin nuotti poikkeaa valtiosihteeri Raimo Sailaksen (sd) näkemyksestä. Hänen säästeliääseen talousnäkemykseensä Suomi ja sdp ovat tottuneet luottamaan.
Kalevi Sorsa -säätiön järjestämä seminaari kerää Helsingin työväentalon betonisen tilan täyteen väkeä. Ihmisistä aistii, että heitä innostaa paluu hyvinvoinnin juurille, valtion työlinjalle.
USA:ssa täystyöllisyys oli ohjenuorana Franklin Delano Rooseveltin 1930-luvun New Deal -lamaelvytyksestä lähtien 1970-luvun loppuun saakka.
Sitten valtaan tuli Ronald Reagan ja markkinat saivat vallan.
Samanlainen kehitys nähtiin myös Euroopassa ja Suomessa. Presidentti Urho Kekkonen runnasi vuonna 1975 hätätilahallituksen kasaan, kun työttömien määrä kipusi yli 50 000:n.
Nyt työttömien määrä keikkuu 200 000:ssa, eikä kukaan kummastele. Nuorista joka viides on työtön, vaikka työvoimapulasta on puhuttu jo pari vuosikymmentä.
Työstä tuli pysyvä pula Suomessa.
Teksasin yliopistossa taloustieteen professorina työskentelevä Galbraith ja Kansasin Missourin yliopiston professori L. Randall Wray ovat sitä mieltä, että täystyöllisyys voisi yhä olla mahdollista, sillä työllistämisen viimeinen lukko on valtio.
Galbraith irvailee ”työvoiman joustavuudelle”, jonka eurooppalaiset kopioivat Yhdysvalloista.
Ajatuksena oli se, että palkkojen ja työehtosopimusten joustavuus takaisi työllisyyden. Professorin mukaan Suomessakin usein kuullulle käsitykselle ei löydy perustetta.
– Työttömyyttä ei ratkaista yksityisen sektorin avulla tai laskemalla palkkoja ja eläkkeitä. Siihen tarvitaan julkisia varoja, Galbraith sanoo Alma Median toimitukselle.
Liikkumavaraa pienentää Galbraithin mukaan olennaisesti se seikka, että Suomi on luopunut omasta valuutastaan.
– Pienet maat ovat luonnostaan haavoittuvampia kuin isot. Maat, jotka ovat luopuneet valuutastaan, ovat haavoittuvampia kuin ne, jotka eivät ole.
– Suomi on molempia.
Jos Suomessa kysyy asiantuntijoilta, miksi työttömyysaste pysyy sitkeästi kahdeksan prosentin tuntumassa, saa vastaukseksi ”kohtaanto-ongelman”.
Toisin sanoen, työttömät ovat toisaalla ja työpaikat muualla. Työpaikat syntyvät niille aloille, joille ei löydy tekijöitä ja osaajia.
Töitä on Wrayn mukaan luotava sinne, missä ihmisetkin ovat, jotta näiden ei tarvitsisi muuttaa pois kotoaan töiden vuoksi. Yksityinen sektori ei tähän pysty, joten tehtävä jää valtiolle.
Työntekijä on otettava sellaisena kuin hän on. Kurssit voivat odottaa, ja koulutus hoituu työn ohessa.
Valtion tulee Wrayn mukaan olla viimekätinen työllistäjä.
Työllistämistöitä riittää nyky-yhteiskunnassakin; tekemistä riittää niin terveydenhuollossa, katujen kunnossapidossa kuin yhdistyksissä.
Työttömyyden seurausten, kuten väkivallan, alkoholismin, avioerojen ja monien sairauksien, kustannukset ovat suuria. Työttömyyden kustannukset ovat moninkertaiset verrattuna siihen, paljonko valtiolle maksaa työttöminä olevien työllistäminen.
Galbraithia ja Wray’ta pidetään Yhdysvalloissa jälkikeynesiläisinä.
Maailman kuuluisimpiin taloustieteilijöihin kuulunut John Maynard Keynes korosti valtion roolia suhdanteiden tasoittamisessa vaikeina aikoina.
Samalla tavalla jälkikeynesläiset kasvattaisivat talouden alijäämää, jos töitä ei ole tarjolla.
Eläköityvän Raimo Sailaksen seuraajaksi veikatun Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajan Juhana Vartiaisen (sd) mielestä ajatus 1–2 prosentin täystyöllisyydestä on epärealistinen.
– Rakenteellisen työttömyyden rajoite tulee vastaan, kun palkkojen ja hintojen nousuvauhti kiihtyy eli noin kuudessa prosentissa.
Eli kuuden prosentin työttömien armeija on tarpeen, koska se pitää huolen siitä, että inflaatio ei nouse liiaksi?
– Monet luulevat, että voisimme saada pysyvästi alhaisemman työttömyyden hyväksymällä pysyvästi korkeamman inflaation. Mutta inflaatio ei ole tasainen, vaan kiihtyvä. Jos se kiihtyy, yhteiskunta romahtaa. Se on sitten Saksan 1920-luku tai Zimbabwe edessä, Vartiainen sanoo.
Tämä ei ole tarkoitettu miksikään piruiluksi eikä pilkunviilaukseksi.:piis: Mutta mihin aikoihin tehdään perjantain yövuoro, aamuvuoro ja iltavuoro jos työvuorokausi alkaa klo.6 aamulla?
