Työnhaku! (vinkit, ohjeet ja mielipiteet)

[Red28]

Apua... Minut kutsuttiin työhaastatteluun... Tämä on IHME!!! Jeesus varmaan tulee seuraavaksi käymään kahvilla. Nyt pitäs vaan saada jostakin auto että pääsee sinne haastatteluun melkein Jumalan selän taakse. Julkisilla välineillä tekisi menopaluu yli 150€.

Onnittelut! Nyt ihan ensimmäisenä voittava asenne päälle. Olet selviytynyt jo vähintään 10 parhaan, todennäköisesti 5 parhaan joukkoon. Sen enempää harvoin on kenelläkään aikaa haastatella.

Seuraava asia on miettiä omat vahvuudet ja heikkoudet paperilla. Nämä on nimittäin toisella puolella tiedossa, ja niistä tullaan kysymään haastattelussa. Olennainen asia tässä on kuitenkin se, että jos kutsu haastatteluun on tullut, paperilla sulta ei puutu mitään, mikä estäisi paikan saamisen. Suomeksi sanottuna enemmänkin testi, miten esität papereissa olevat heikkoudet ja vahvuudet, kun niistä esitetään kysymyksiä. Jos hakemuksesta / cv:stä kävisi ilmi, että jotain tarvittavaa uupuu, ei kutsua olisi tullut.

Sen jälkeen funtsi, minkälaista kaveria ja minkälaisia ominaisuuksia halutaan. Tiimipelaajaa / itsenäistä tms. Ja käyttäytyminen haastattelussa tietysti sen mukaan.


Kun edelliset asiat on kunnossa ja mietitty, on jäljellä tärkein, eli se kuuluisa voittaminen, koska yleensä paikan saa vain yksi. Mieti, minkälaisia kavereita vastassasi todennäköisesti on, minkälaisilla taustoilla, koulutuksilla yms. ja eroaako ne omastasi jotenkin. Suomeksi sanottuna mieti, mitä sinulla on ja niillä muilla ei. Ja painotat sitä niin perkeleesti siellä haastattelussa siten että se huokuu koko olemuksestasi. Silloin ollaan hyvin vahvoilla. Toki siten ettei missään vaiheessa tuo sitä ilmi, että muilla ei sitä ole, vaan se että sinulla on. Muita dissaamalla häviää satavarmasti.



Onnea matkaan. Maaliviiva on hyvin lähellä. Työhaastattelu on vähän kuin rankkaria vetäisi. Kaikki avaimet voittoon on sulla, mutta vastassa on kova veskari ja hutiloimalla voi laukoa ohikin. Silti sä olet se, jonka ratkaisut ja teot määrittää lopputuloksen.

 

[Narkissos]

Apua... Minut kutsuttiin työhaastatteluun... Tämä on IHME!!! Jeesus varmaan tulee seuraavaksi käymään kahvilla. Nyt pitäs vaan saada jostakin auto että pääsee sinne haastatteluun melkein Jumalan selän taakse. Julkisilla välineillä tekisi menopaluu yli 150€.

Näyttäisi siltä, että oot saanut ainakin hakemuksen ja CVn kuntoon. Onnea haastatteluun!

 

[Hard Justice]

Tehtävään haemme jo kokemusta omaavaa esimerkiksi kone- tai paperi-insinööriä. Arvostamamme henkilökohtaiset ominaisuudet ovat yhteistyökyky, aktiivinen työtapa, neuvottelutaito ja paineensietokyky.

Työn hoitaminen edellyttää matkustamista ulkomailla ja hyvää englannin kielen taitoa. Muu kielitaito, esim. saksa tai venäjä, lasketaan eduksi.

Tarjoamme nuorekkaan työympäristön ja monipuoliset työtehtävät.

Uskaltauduin laittamaan osan ilmoituksesta näkyville kun tuo hakuaika on jo päättynyt ja haastattelut alkaa.
Huomenna olisi siis se haastattalu. Kääks... Pelkään eniten kahta kysymystä: Kerro meille itsestäsi. Miksi meidän pitäisi valita juuri sinut.
Katselin youtubesta vähän opetusvideoita ja yritän miettiä että mitä ihmettä noihin kahteen voisi vastata niin että ei menisi turhan vaatimattomaksi, mutta ei myöskään liian rehenteleväksi.

 

[manux]

Uskaltauduin laittamaan osan ilmoituksesta näkyville kun tuo hakuaika on jo päättynyt ja haastattelut alkaa.
Huomenna olisi siis se haastattalu. Kääks... Pelkään eniten kahta kysymystä: Kerro meille itsestäsi. Miksi meidän pitäisi valita juuri sinut.
Katselin youtubesta vähän opetusvideoita ja yritän miettiä että mitä ihmettä noihin kahteen voisi vastata niin että ei menisi turhan vaatimattomaksi, mutta ei myöskään liian rehenteleväksi.

Tää on tietty peruskauraa, mut uskoisin, että ton työnkuvan perusteella tulee hihasta pahimmalla hetkellä kysymys englanniksi mihin pitäis sitten ässänä vastata myös englanniksi. Kannattanee tuohon varautua sen verta ettei mene ihan puihin. Jos nyt jonku muun vinkin heittäisin niin ei kannata paskaa jauhaa edellisestä työnantajasta yms. Jos kysyvät miksi vaihtamassa niin jotain shaibaa joka on enempi positiivista. Vaikka jotain siitä, että haluaa isompia haasteita mitä ei nykypaikassa ole tarjolla.

 

[Herhi]

Varaudu myös siihen, että tuo firma voi kutsua sitten toiseen ja jopa kolmanteenkin haastatteluun. Tokalle rundille tyyliin 3-5 parasta, viimeisellä kierroksella miettivät enää ehkä kahden välillä. Tsemppiä!
Ja eiköhän ne pyydä sinua itsestäsi kertomaan. Voit toki toistaa samoja ominaisuuksia hieman tarkentaen kuin mitä olet jo hakemuksessa kertonut. Ja mieti tosiaan ne huonotkin puolet valmiiksi. Se että ite ne tiedostat kertoo siitä että olet kypsä ehkä tekemään niille jotain.

 

[LoftYokel]

Muista, että kaikkeen mitä vastaat, pitää olla perustelut. Eli jos ne kysyy millainen olet ja vastaat, että olet nopea oppimaan ja motivoitunut, niin sitten sun pitää osata kertoa miten nämä ilmenee. Ihan vaikka jos on jotain esimerkkejä koulusta, työstä, harrastuksista jne. Sama koskee hakupapereita. Sieltä ne voi kysyä myös jatkokysymyksiä.

 

[Sanze]

Apua... Minut kutsuttiin työhaastatteluun... Tämä on IHME!!! Jeesus varmaan tulee seuraavaksi käymään kahvilla. Nyt pitäs vaan saada jostakin auto että pääsee sinne haastatteluun melkein Jumalan selän taakse. Julkisilla välineillä tekisi menopaluu yli 150€.

Onnee Pidän sulle peukkuja.

Tääl on aika paljon sulle vinkkejä heitelty, mutta mä heittäsin vaan, että älä ressaa ja rentoudu. Kyllä ne siä haastattelussaki huomaa jos oot kaikkeen miettiny vastauksen etukäteen ja opetellu ulkoa, enkä usko, että sekään on niin kauheen hyvä juttu. Eipä noi haastattelut ikinä nii pelottavia tilanteita oo ollu, mitä on annettu ymmärtää.

E. Tottakai sun kannattaa miettiä vahvuuksia, kehittymistä, ym. etukäteen, mutta ei ottaa liikaa paineita asiasta.

 

[Red28]

Yksi asia minkä unohdin mainita on itsekriittisyys. Se on nimittäin sellainen asia jota arvostetaan, jos pystyy katsomaan omaa toimintaansa kriittisesti ja kehittämään sitä. Eli ensin kehut niin perkeleesti ja sitten kerrot oma-aloitteisesti mitkä on vuosien varrella osoittautunut omiksi kehityksen kohteiksi, ja miten olet ja aiot tulevaisuudessa kehittää niitä.

Antaa nimittäin helvetin rehellisen ja suoraselkäsen kuvan. Kaikki me ollaan ihmisiä, mutta harvalla on kanttia myöntää sitä.



Ja tosiaan ihan omana itsenä vaan sen kummemin murehtimatta, mutta helvetin kovalla itseluottamuksella. Turha stressaaminen veks.

 

[Ray Lewis]

Oonko jotenkin outo vai onko kyse vaan kokemuksesta, kun en oikeen osaa jännittää työhaastatteluissa, vaan odotan niitä innolla ja suorastaan tykkään, kun pääsen vakuuttamaan rekrytoijaa...? Vai johtuuko tämä vaan siitä, että kun olen B2B-myyntiin orientoitunut, niin olen luonnostaan tällainen showmies? No, oli miten oli, niin kyllä tuossa vuosi sitten nauratti, kun olin odottamassa erään yrityksen tiloissa haastattelua ja juuri taloon palkattu myyntiassistentti tuli viisastelemaan, kuinka hän tietää tunteeni, koska oli tuossa "tosijännittävässä tilanteessa kädet täristen" pari kuukautta sitten.

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Kai tuo jännitys voi johtua monesta asiasta. Tietenkin joku on enemmän jännittäjätyyppi kuin joku toinen jo ihan luonnostaankin.

Muita vaikuttavia asioita voivat olla:
-Haetun työtehtävän vaativuus omaan osaamiseen ja kokemukseen nähden,vaativampi=jännittää enemmän? Jos ihan läpihuutojuttu ja hirveällä ylikoulutuksella hakee ni tuskin paljon haastattelu jännittää.
-Tausta. Hakeeko jengi työttöminä töitä, onko osa-aikainen sopimus juuri loppumassa tai sitten toinen ääripää vakituinen työsopimus ja ei mitään "pakkoa" saada uusia töitä, "kunhan käy kokeilemassa".
-Positiiviset/negatiiviset kokemukset edellisistä haastatteluista. Ja monia muita.

Väitän että jokainen jännittää työhaastatteluja työtehtäviin, joihin haluaisi tosissaan päästä. Osa sen myöntää, osa ei. Onhan se nyt luonnollista jännittää elämänsä tilaisuutta. Tuskin kovin moni urheilijakaan pystyy olemaan jännittämättä olympialaisissa ennen omaa suoritustaan vaikka toisin väittäisikin.

 

[Ray Lewis]

Kai tuo jännitys voi johtua monesta asiasta. Tietenkin joku on enemmän jännittäjätyyppi kuin joku toinen jo ihan luonnostaankin.

Muita vaikuttavia asioita voivat olla:
-Haetun työtehtävän vaativuus omaan osaamiseen ja kokemukseen nähden,vaativampi=jännittää enemmän? Jos ihan läpihuutojuttu ja hirveällä ylikoulutuksella hakee ni tuskin paljon haastattelu jännittää.
-Tausta. Hakeeko jengi työttöminä töitä, onko osa-aikainen sopimus juuri loppumassa tai sitten toinen ääripää vakituinen työsopimus ja ei mitään "pakkoa" saada uusia töitä, "kunhan käy kokeilemassa".
-Positiiviset/negatiiviset kokemukset edellisistä haastatteluista. Ja monia muita.

Väitän että jokainen jännittää työhaastatteluja työtehtäviin, joihin haluaisi tosissaan päästä. Osa sen myöntää, osa ei. Onhan se nyt luonnollista jännittää elämänsä tilaisuutta. Tuskin kovin moni urheilijakaan pystyy olemaan jännittämättä olympialaisissa ennen omaa suoritustaan vaikka toisin väittäisikin.

Hyviä pointteja. Oon kyllä henk.koht. hakenu hyvin vaativia tehtäviä ja yleensä vieläpä sellaisia, joihin en kouluja käyneiden silmin varmaan sopisi (esim. en oo inssi enkä tradenomi, mutta oon ollu finaalikierroksella pariinkin myyntitehtävään, jossa tulisi hakijalla olla inssin paperit). Ehkäpä mulla sitä jännitystä laskee tietämykseni siitä, että osaava B2B-myyntimies työllistyy lähes tulkoon aina johonkin (lama-aikanakin töitä vaan riittää). Lisäksi se into päästä vakuuttamaan ja esiintymään rekrytilanteessa varmaan jotenkin sulkee sitä jännitystä alleen tms.

 

[Art2]

Hyvä, että joillakin on (ollut) kesätöitä. Mun kavereista kukaan ei ole päässyt oman alan hommiin viime vuonna eikä kyllä sitäkään ennen. Mikähän meijän "porukassa" mättää? Saanko kysyä, että minkälaisista yrityksistä sulle tarjottiin töitä? Ja opiskelitko siis Oulussa vai missäpäin? Itse siis Oulussa.

Yks syy miksi paikkoja ei oo aennut on ainakin se, että aikasemmin on haettu Oulun alueelle eli ei olla olut valmiita lähtemään muualle. Mutta nyt on toinen ääni kellossa.

Hain Ensolle, Outokummulle ja Eka chemicalsille. Ja joka paikkaan olisin päässyt töihin eri tehtäviin. Kavereita oli näiden lisäksi Raahen ja kittilän kaivoksella sekä ruukilla.

Sama opiskelupaikka meillä taitaa olla. Multa jopa kysyttiin, että tiedänkö edes ketään jolla ei olisi ollut töitä. No en tiennyt.

 

[Grandie]

OT. Alkaa olemaan vähän tällainen fiilis.

 

[Herhi]

Hyviä pointteja. Oon kyllä henk.koht. hakenu hyvin vaativia tehtäviä ja yleensä vieläpä sellaisia, joihin en kouluja käyneiden silmin varmaan sopisi (esim. en oo inssi enkä tradenomi, mutta oon ollu finaalikierroksella pariinkin myyntitehtävään, jossa tulisi hakijalla olla inssin paperit). Ehkäpä mulla sitä jännitystä laskee tietämykseni siitä, että osaava B2B-myyntimies työllistyy lähes tulkoon aina johonkin (lama-aikanakin töitä vaan riittää). Lisäksi se into päästä vakuuttamaan ja esiintymään rekrytilanteessa varmaan jotenkin sulkee sitä jännitystä alleen tms.

Oon sun kanssa vastaavissa hommissa enkä yleensä haistatteluita juuri myöskään jännäile (ne on yhtä jänniä kuin asiakastapaamiset, eli not). Mutta voisin kuvitella että JOS tilanne ois se, että ois PAKKO syystä tai toisesta saada se uusi duuni, vois mua jännittääkin. Esim just jo mainittu työttömyys voisi olla yksi, tai jokin jos mättäisi nykyisessä ja pahasti, halu muuttaa toiselle paikkakunnalle äkkiä.
Ja oikeastaan, loppurundilla mua yleensä vähän jännää (mutta kivalla tavalla lähinnä). Nykyiseenkin, kun tiesin että meitä oli jäljellä enää kaksi. Ja se että toki mä siinä vaiheessa tiesin että pakkohan sen toisenkin on olla hyvä, ei se muuten ois viimeisellä kierroksella.

 

[Ray Lewis]

Oon sun kanssa vastaavissa hommissa enkä yleensä haistatteluita juuri myöskään jännäile (ne on yhtä jänniä kuin asiakastapaamiset, eli not).

Veit sanat suustani! Työhaastattelu (tai sitten vaikka ensitreffit todella upean naisen kanssa :D), niin se suhtautuminen on aika pitkälti sama kun olis jollain vaativalla asiakaskäynnillä.

Mutta voisin kuvitella että JOS tilanne ois se, että ois PAKKO syystä tai toisesta saada se uusi duuni, vois mua jännittääkin. Esim just jo mainittu työttömyys voisi olla yksi, tai jokin jos mättäisi nykyisessä ja pahasti, halu muuttaa toiselle paikkakunnalle äkkiä.

No joo... kompensoisin tuollaisessa tilanteessa hakemalla töitä niin paljon, että tulisi sellainen olo, ettei ole yhden eikä kahdenkaan kortin varassa. Jos hakee vain yhtä työtä ja se on "pakko saada", niin voi alkaa helposti stressaamaan. Pingottaminen ja yliyrittäminen ei haastattelussa paljoa auta, joten sellainen tule pitää poissa.

Ja oikeastaan, loppurundilla mua yleensä vähän jännää (mutta kivalla tavalla lähinnä). Nykyiseenkin, kun tiesin että meitä oli jäljellä enää kaksi. Ja se että toki mä siinä vaiheessa tiesin että pakkohan sen toisenkin on olla hyvä, ei se muuten ois viimeisellä kierroksella.

Toisaalta on hyvä olo, jos on viimeisellä kierroksella ja se tuo lisäuskoa. Liikaa ei kannata muuttaa mitään edeltävien kierrosten linjasta, vaan laittaa vaan kaikki likoon. Ehkä se ainoa pelko viimeisellä kierroksella on henk.koht. se, että antaako riittävästi/kaikkensa? Sitä myöskin miettii, että mitä sillä toisella hakijalla on vahvuuksina jne.

 

[Hard Justice]

Yksi asia minkä unohdin mainita on itsekriittisyys. Se on nimittäin sellainen asia jota arvostetaan, jos pystyy katsomaan omaa toimintaansa kriittisesti ja kehittämään sitä. Eli ensin kehut niin perkeleesti ja sitten kerrot oma-aloitteisesti mitkä on vuosien varrella osoittautunut omiksi kehityksen kohteiksi, ja miten olet ja aiot tulevaisuudessa kehittää niitä.

Antaa nimittäin helvetin rehellisen ja suoraselkäsen kuvan. Kaikki me ollaan ihmisiä, mutta harvalla on kanttia myöntää sitä.



Ja tosiaan ihan omana itsenä vaan sen kummemin murehtimatta, mutta helvetin kovalla itseluottamuksella. Turha stressaaminen veks.

Tämä asia minulla oli mielessä jo ilman vinkkejäkin sillä ilman itsekriittisyyttä homma kusee töissä. Koska työnantajan asiakaskunta on tarkin ja herkin mahdollinen eli pienet lapset niin täytyy olla ihan pirun tarkka mitä linjalta menee läpi. Joskus se itsekriittisyys menee vähän överiksikin eli vahvuus meinaa kääntyä heikkoudeksi. Tämä haastatteluun pääseminenkin jo antoi sellaisen itseluottamus buustauksen että ei sinne häviämään lähdetä kun on sinne kerran päästy.

 

[func]

Itse vedän ton itsekriittisyyden kyllä ylikin aika reippaasti. Ja myös kriteerit joilla taitoja yleisesti arvioidaan. Esim. että kielissä sujuva tarkoittaa mulle että se kieli on sitten kans sujuva joka helvetin tilanteessa mihin vaan voi joutua tai vaikka että VBA-ohjelmointi kuuluu perus-Excelin käyttöön.

Tuon takia CV:stä tulee hiottua heti ne terävimmät kärjet pois. Tiedän että moneet eivät osaa puoliakaan, mutta kirjoittavat silti paljon repäisevämmät jutut papereihinsa. Samaten aina mietin että kaikki hommat vaatii jotain valtavaa osaamista.

 

[Pandakarhu]

Itse vedän ton itsekriittisyyden kyllä ylikin aika reippaasti. Ja myös kriteerit joilla taitoja yleisesti arvioidaan. Esim. että kielissä sujuva tarkoittaa mulle että se kieli on sitten kans sujuva joka helvetin tilanteessa mihin vaan voi joutua tai vaikka että VBA-ohjelmointi kuuluu perus-Excelin käyttöön.

Tuon takia CV:stä tulee hiottua heti ne terävimmät kärjet pois. Tiedän että moneet eivät osaa puoliakaan, mutta kirjoittavat silti paljon repäisevämmät jutut papereihinsa. Samaten aina mietin että kaikki hommat vaatii jotain valtavaa osaamista.

Jos tuon tiedostat niin miksi sitten teet niin? VBA ei todellakaan kuulu Excelin perusjuttuihin :D

 

[L18]

Onkos joku käynyt läpi tilannetta, että olet pienessä firmassa töissä ollut noin seitsemän vuotta, eli tuntee kaikki työntekijät ja tietty pomot hyvin.
Nyt on ruvennut tuntumaan, että siellä ei ole enää mitään saavutettavaa, seuraavana "arvoasteikolla" mun yläpuolella on firman omistajat. Muutenkin uuden oppiminen ei ole ikinä paha juttu.
Ongelmana on se, etten oikein tiedä miten toimia. Vaikka itse sanonkin, olen avainasemassa ja tärkeä työntekijä yritykselle, joten en viitsisi vain etsiä uutta paikkaa ja irtisanoutua. Kannattaisiko jutella pomomiesten kanssa ensin? Toisaalta se ei varmaan anna kovin mainetta, että haluan pois. :D

Toinen juttu on se, että miten hitossa voi "voittaa" muut työnhakijat, kun on töissä ja kuukauden irtisanomisaika? Muutamassa työhaastattelussa olen jo käynyt kokeilemassa kepillä jäätä, molemmissa kariuduin loppumetreillä kun vastapeluri pääsi aloittamaan aiemmin.

Tuntuu vähän että olisi jumissa...ei kuitenkaan ole oikein taloudellisesti mahdollista ottaa lopareita ensin, sitten vasta etsiä uutta työtä.

 

[Ray Lewis]

Onkos joku käynyt läpi tilannetta, että olet pienessä firmassa töissä ollut noin seitsemän vuotta, eli tuntee kaikki työntekijät ja tietty pomot hyvin.
Nyt on ruvennut tuntumaan, että siellä ei ole enää mitään saavutettavaa, seuraavana "arvoasteikolla" mun yläpuolella on firman omistajat. Muutenkin uuden oppiminen ei ole ikinä paha juttu.
Ongelmana on se, etten oikein tiedä miten toimia. Vaikka itse sanonkin, olen avainasemassa ja tärkeä työntekijä yritykselle, joten en viitsisi vain etsiä uutta paikkaa ja irtisanoutua. Kannattaisiko jutella pomomiesten kanssa ensin? Toisaalta se ei varmaan anna kovin mainetta, että haluan pois. :D

Toinen juttu on se, että miten hitossa voi "voittaa" muut työnhakijat, kun on töissä ja kuukauden irtisanomisaika? Muutamassa työhaastattelussa olen jo käynyt kokeilemassa kepillä jäätä, molemmissa kariuduin loppumetreillä kun vastapeluri pääsi aloittamaan aiemmin.

Tuntuu vähän että olisi jumissa...ei kuitenkaan ole oikein taloudellisesti mahdollista ottaa lopareita ensin, sitten vasta etsiä uutta työtä.

Todella erikoista. :wtf:Itse olen ollut B2B-myynnin parissa tekemisissä taas päinvastaisen linjan kanssa; millään ei ole mikään kiire. Prosessi kestää 2 kk ja sitten saa aloittaa vapaasti seuraavan 1,5 kk:n sisään.

Sulla on varmaan sekin probleema, ettei ole helppo lähteä, kun tuntee liian hyvin omistajat. Se on kinkkinen juttu. Jos haluat kuitenkin uralla eteenpäin, niin kannattaa hakea muita hommia ja katsoa miten käy. "Liian pitkään" pienessä firmassa voi olla CV:n kannalta niin ja näin.