Ei tärppää, ei nappaa eikä pääse edes haastatteluun. Menikö amk-opiskelut nyt hukkaan kun ei pääse edes duunarihommiin haastateltavaksi. Parempiin hommiin ei ole työkokemusta tai sitten se on vääränlaista. Mistä ihmeestä voi tyhjästä taikoa työnjohto- tai suunnittelukokemusta. Tuntuu että kolme vuotta valmistumisen jälkeen on yhä siinä samassa lähtöpisteessä. Mistään ei meinaa löytyä sitä viisasten kiveä jolla pääsisi edes vähän eteenpäin. Kuseeko työhakemus? Onko CV liian hieno/vaatimaton? Eikö vain suhteet riitä? Enkö tosiaankaan osaa mitään?
Minkä alan hommia haet? Olen aikoinani ollut ihan samassa tilateessa eikä tämä nykyinenkään mitenkään erikoisen hääppöinen ole. Kovasti koitan uutta duunia hakea. Tein hypyn tuntemattomaan ja se ei nyt tällä kertaa kannattanut. Enpä muista koska olen viimeksi ollut näin tyytymätön ja stressaantunut töistä. Vituttaa niin paljon, että eteen ei näe. Sentään haastattelukutsuja tulee suurinpiirtein suhteessa 5 hakemusta 1 haastattelu. Hopeamitaleja haastatteluista sen sijaan onkin varmaan ennätysmäärä.
Tuostakin toki pitäisi löytää positiivinen puoli, että on se toinen joka on päässyt loppuvaiheeseen toisen hakijan kanssa, mutta eipä sitä hirveen kivalle tunnut saada se kiitos, mutta ei kiitos palaute puhelimitse.
Työnjohtotehtäviin nyt ei varmaan kannata suoraan koittaa, jos ei ole sen suurempia näyttöjä. Koulut (varsinkin amk:t) kyllä kertoo kauniita tarinoita siitä mihin valmistunut sitten sijoittuu työelämässä. Todellisuus on sitten hiukan eri tasolla.
Kuseeko hakemus. Todennäköisesti kyllä. Pyydä jotain frendiä tarkastamaan sun hakemukset. Siis ulkopuolisen silmin. Mä tein näin ja yllättävän paljon sieltä löytyi sellaisia juttuja jotka ei ole tullut itselle mieleen. Sitä ikäänkuin kertoo itsestään tavalla jossa olettaa vastaanottajan tietävän jotain omia taustoja. Näinhän ei tietenkään ole.
CV:stä samat jorinat. Mielellään joku pikkupomo tai vaikka isompi selaamaan se läpi ja kertomaan mitä muutetaan. Tämäkin on tullut kantapään kautta itselle.
Suhteet. Niin, ne on kultaakin kalliimpia ekoissa oikeissa oman alan työpaikoissa. Suosittelija tai pari on kova sana. Mun kaikissa "oikeissa" duunipaikoissa on soitettu suosittelijat läpi. Siitä on ollut suuri apu jatkoon pääsyn kannalta.
Harvapa se heti osaa kamalasti mitään. Asenne siinä ratkaisee, mitä on valmis tekemään. Se on vaan valitettava tosiasia, että se näyttöpaikka on monasti kiven alla. Jokaisessa duunpaikassa (veikkaan, että ala kuin ala) on omat kommervenkkinsä mitä ei vaan voi koulussa oppia. Koulu antaa pohjatiedot johon sitten pitää osaamista alkaa rakentamaan.
E: ei niitä jokaista hakemusta tietenkään tarvitse luetuttaa ulkopuolisilla. Teet pari hyvää hakemusta, jotka sitten muokkaat jokaiseen työpaikkaan sopivaksi. Kyllä siitä hakemuksesta pitää näkyä, että se on tehty juuri siihen paikkaan. Bulkkihakemuksien spämmäys ei omien kokemusten perusteella pitkälle vie.
Isoimmille firmoille tulee koko ajan lappua siihen malliin ettei kaikkiin vaan pysty vastaamaan. Varsinki jos ei oo ollu edes mitään virallista hakua päällä. Silloin kun on yleinen haku päällä niin yleensä ilmoituksessa sanotaan miten jatkossa tulee viestiä, joko kaikille tulee ilmo tai sit vaan ilmoitetaan että jatkoon päässeille ilmoitetaan päivään x mennessä.
