Joo en mä sano, etteikö niitä ajan kanssa joku oppis, mutta tuo sun viimeinen lause tuon homman aika hyvin tiivistää. En mä siltoja silti takana halua polttaa. Jos vaihto tulisi eteen, niin perehdyttäisin sen mitä ehtisin ja pystyisin ja se olis sitten siinä.
Joo mun tyyli on aina ollut, että hoidan hommani kunnolla ja jos näen epäkohtia niin tuon ne esiin ja koetan kehittää toimintaa. Jos mikään ei muutu vaikka kuinka yrittää, niin sitten ei auta kuin itse lähteä.
Tuo tummennettu on se, miten asiaan pitäisi minusta suhtautuakin. Kuulostaa vaan, että sää haluat kantaa asioista sellaistakin vastuuta, joka ei sun harteille kuulu.
Huom. se ei ole minusta mitään uhkailua, jos sanot rehellisesti sen, että oot katsomassa muuta hommaa, kun tilanne on täällä mitä on.
Muuten samaa mieltä, mutta siinä voi olla helposti se loppuaika henkilökohtaista helvettiä. Mua ei kukaan savusta pihalle mistään, mutta en toisaalta viitsi keräillä turhaan tuollaista lisästressiä päälleni. Toki mä noi asiat sanoisin sitten kun on oikeasti paikka mihin mennä, ennakkoon taas en näe mitään etua lähteä siitä huutelemaan, kun muuten olen asioita yrittänyt monesti parantaa.
En minä oikein näe, että työnantaja sua alkaa tuosta hiillostamaan. Eikä tommoisia yleisesti missään kahvihuoneessa huudella, vaan sanotaan kahden kesken lähimmälle esimiehelle.
Kyllä siinä se riski on, että nyt kun oot kumminkin lähdössä niin putoaa se luotto meikäläisen tekemisiin nollaan. Ja joo en usko, että tuo paikka tuosta mihinkään muuttuu.
. Varsinkin jos edellisessä paikassa vähänkään asiat vituttaa.Sen asian voi muotoilla myös siellä kahdenkeskisessä keskustelussa esimiehen kanssa esimerkiksi "onko se ny oikeasti tosi, että tässä pitää alkaa kattelemaan muuta, ku ei täällä mikään tunnu muuttuvan?"
Kyllä mä noita epäkohtia olen monellakin tavalla esille tuonut ja muutos on maksimissaan muutamia viikkoja, kunnes palataan entiseen. Samalla ihmetellään kun ovi käy tasaiseen tahtiin
No sittehän sulla on vain tasan yksi vaihtoehto, eli turhaan täällä vatvotaan.Kyllä mä noita epäkohtia olen monellakin tavalla esille tuonut ja muutos on maksimissaan muutamia viikkoja, kunnes palataan entiseen. Samalla ihmetellään kun ovi käy tasaiseen tahtiin
Tuolla nimenomaisella lauseella saisin aikaan sen, että luotto minuun on 0. Toisin sanoen hyvästi etätyöt, omien asioiden hoitaminen liukumilla (senhän täytyy aina tarkoittaa työhaastattelua) ja luotto siihen, että hoidan työni (ei se tee kuitenkaan kunnolla, koska on lähdössä). Ja mitäs luulet kuinka tuo edistäisi mahdollisuutta saada koskaan lisäpalkkaa, jos se lähtö nyt venyisikin sopivaa paikkaa etsiessä?
Tuota, pari vuotta sitten meidän etätyö oli yhtä kuin etäkyttäys. Vai miltä kuulostaa, että sulta kysellään erikseen säätä heti kun näyt skypessä poistuneena? Ja joo ei oo ollu sen jälkeen Skype päällä, jos en oo tarvinnut.
Alkaa tulemaan jo vähän toistoa, mutta sitä suuremmalla syyllä kannattaa lähteä meneen, jos meininki on kuin sisäoppilaitoksessa :D Mää luulin, että teillä ois kuitenkin ollut edes osapuilleen tolkun paikka.
Joo kyllä tässä verkkoja vesille heitellään. Kyllähän korona varmasti näkyy avoimien paikkojen määrässä, mutta ei tässä mitään pahimpia kärsijöitä olla. Lisäksi paljon tekee jo oman pään sisällä se, kun tietää että koko ajan on yrittämässä ratkaista asiaa eikä homma vain junnaa paikallaan ilman toivoakaan muutoksesta.
Ihan helvetin tarkkaan sais olla kaikki korjaukset määriteltynä paperilla, että niihin voisi uskoa että ne myös pysyy. Silti en usko, että työnkuva olisi ikinä täysin sellainen mitä haluaa. Eikä tuota loppupeleissä edes paikata millään rahamäärällä.
Jotenkin uskon että se on liian vaikeaa. Se on nähty monesti että ollaan päätetty että jatkossa tehdään asiat tietyllä tavalla mutta ei mene kauaa ennen kuin ollaan takaisin lähtöruudussa.
Samaa veikkaan itsekin. Palkkaa pyytäisin lisäksi tuossa tilanteessa tonnin lisää, ihan siksi että käteen jäisi jotain muutakin kuin lupauksia. Samalla tiedän, että sitä ihmettä ei tulisi koskaan tapahtumaan.
