Ohessa kopio TS:n (taas Turun Sanomat ; ) sunnuntain pääkirjoituksesta; kirjoittajana Ari Valjakka, vastaava päätoimittaja.
Pitkähkö, mutta KANNATTAA LUKEA!
Pääkirjoitus 12.6.2005 4:01:02
TS/
Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni: Sovinnon aika
ARI VALJAKKA
Myllykosken paperitehtaiden toimitusjohtaja/omistaja Carl C. Björnberg ei ole ainoa, jonka "sydäntä viiltää" Suomen paperitehtaiden seisominen. Ensimmäisen kerran historiassaan neljän paperiyrityksen johto toi tiistaina julki sellaisia vertailulukuja huippuosaamisemme helmenä pidetyn paperiteollisuuden kilpailutilanteesta, joiden luulisi paitsi viiltävän, myös kylmäävän jokaista suomalaisten työpaikoista kiinnostunutta kansalaista.
Järkyttävä lakko/sulkukamppailu sai yrityksen paljastamaan kahden identtisen tehtaan vertailukuja, jotka yleensä pidetään kilpailusyistä piilossa.
Lopputulema on, että täysin identtisillä tuotantolaitoksilla henkilöstökustannukset paperitonnia kohden ovat Suomessa 107 euroa Saksan 53 euroa vastaan. Ero muodostuu muun muassa poissaoloista: Suomen 9,8 prosenttia Saksan 3,8 prosenttia vastaan; työntekijöiden palkkakustannusten osuudesta liikevaihdosta: Suomi 13,4 prosenttia, Saksa 6,9 jne. Siivoojia Myllykoskella on 38, Lang Papierilla kolme, sillä saksalainen miehistö siivoaa itse työalueensa.
Järkiperusteet eivät avaa lakkojen ja työsulun jo viideksi viikoksi hiljentäneiden tehtaiden portteja. Puolin ja toisin on otettava uusi asenne. Työnantajien on ymmärrettävä muutoksen rajuus, jota nyt tarjotaan "saavutettuihin etuihin" vuosikymmenten ajan tottuneille työntekijöille. Globalisaatio on mennyt paperiliitonkin ohi, ilman että sen seurauksia kentällä on todella tajuttu. Suomalaisen paperiteollisuuden tuotannosta jo yli puolet syntyy maamme rajojen ulkopuolella. Uusinvestoinnit suuntautuvat molempiin Amerikkoihin ja Aasiaan, sinne missä on nopeasti uusiutuvaa raaka-ainetta ja markkinat lähellä.
Tämä maailma pakottaa työnantajapuolen hakemaan kovillakin ampuen uusia ratkaisuja. Sdp:n uusi puheenjohtaja Eero Heinäluoma ja ay-johto kyllä tietävät mistä on kyse, mutta eivät ole tohtineet ainakaan vielä uudistuksiin tehtaiden kilpailukyvyn ja oman väkensä työllisyyden ylläpitämiseksi. Sovinnonhaluisena pidetty Jouko Ahonen sen voi tahtoessaan uudelleenvalintansa jälkeen tehdä liittokokouksensa poliittista jyrinää käytäntöön soveltaen.
Hänen edeltäjänsä, ay-liikkeen lobbariksi Brysselin lihapatojen ääreen siirtynyt Jarmo Lähteenmäki, edusti kovaa sarvikuonolinjaa parantaessamme vajaat 10 vuotta sitten maailmaa Enson Saxen Papierin tehtaan vihkiäisissä Saksassa
Kun esitin huoleni suomalaisten työpaikkojen ulosvalumisesta ja kuvailin työmarkkinoiden jäykkyyksien Suomessa johtavan vähitellen paperityöntekijöiden työpaikkojen romahtamiseen silloisesta 40 000:sta jopa 10 000:een, ei Jarmo siitä hätkähtänyt. "Pääasia on, että jäsentemme saavutetut edut säilyvät vaikka porukan määrä pienenisi mihin tahansa", oli liittojohtajan linja.
Vuoden 2000 neuvotteluissa Lähteenmäki kauhistelikin jo jäsenkuntansa hupenemista 1 000 miehen vuosivauhdilla kymmenettä vuotta peräkkäin.
Veikko Ahtolan ja Lauri Olkinuoran toisiaan kuuntelevan neuvottelukulttuurin jälkeen paperissa pudottiin 1980-luvulla takaisin asennehautoihin. Niihin kuului pahan hakeminen työnantajan jokaisesta liikkeestä ja vastaavasti työnantajan nurkkahuoneista harjoitettu psykologinen kuurupiilo ay-johdon kanssa. Neuvotteluihin mennään negatiivisista lähtökohdista, toisessa osapuolessa nähdään pahuutta sielläkin missä sitä ei ole.
Tilanteeseen ovat vaikuttaneet monet tekijät, ei vähiten siirtyminen yhä enemmän kasvottomaan omistajuuteen, jonka päätösten takana on Lontoon Cityn ja Nykin Wall Streetin ajattelumalli.
Tehtaanjohdon ja luottamusmiesten välille ei synny enää pitkäaikaisia suhteita, kun pörssiyhtiöiden tehtaanjohtajat kulkevat valistamassa pörssimeklareita "road-showssa" pitkin maailmaa tai vaihtuvat toinen toisensa perään joko halusta tai pakosta.
Nämä asiat olisi pidettävä mielessä, kun taistelun osapuolet kokoontuvat huomenna valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen johdolla aukaisemaan Gordionin solmua. Sopu on löydettävä kolmessa asiassa, seisokkikorvauksissa, alihankinnoissa ja lomautuksia koskevien väärinkäsitysten korjailussa.
Jos ratkaisua ei nyt synny, tehtaat seisovat yli juhannuksen. Silloin voimistuvat äänet lainsäädännön terävöittämiseksi Norjan ja Tanskan malliin. Molemmissa maissa on vakiintunut käytäntö, jonka mukaan työntekijät voidaan määrätä poikkeuslailla heti töihin, jos työtaistelu alkaa vaarantaa yhteiskunnan elämää.
Hyvän tahdon eleenä tehtaiden savu, vaikkei sitä nykyään enää näykään, voisi nousta piipuista vanhat pykälät syrjäyttäen jo juhannuksena.
Julkaistu 12.6.2005 4:01:02
). Siirtyminen ei varmaankaan tapahdu 5-10 vuodessa, mutta keskivertopakkislaisen elinaikana todennäköisesti.
