Jännä, että on olemassa vieläkin joitakin naisia, jotka painavat toisia naisia alas viittamalla sihteerin töihin sinä alimpana, keveimpänä ja turhimpana työnä
Okei, otan tämän henk.koht, koska olen, yllätys yllätys, sihteeri. Kunnioitan ja ihailenkin saavutuksiasi, joista nyt en paljon tiedä, mutta ilmeisesti olet päässyt "korkeaan" asemaan ja ilmeisesti se on sinulle tärkeää. Mutta tästä iänikuisesta sihteeriläpästä, kaikissa työpaikoissani olen huomannut, että sihteeri on se, joka pitää yrityksen piuhat yhdessä ja kasassa. Toimii tukena, välittäjänä ja myös aktiivisena toimijana. Voihan toki olla yrityksiä, joissa sihteerit voivat vain keitellä kahvia ja lakata kynsiä.. mutta tulepa vilkaisemaan minun työpöytääni, minä tukehdun paperiin ja vaatimuksiin. Joudun painimaan monien ongelmien kanssa, yllättävän haastavienkin, koska esimiehet antavat paljon töitä luotetuille sihteereille. Kyllä, myös omia töitään.
Ja se on ok, koska haluan haasteita, vaikka olen vain sihteeri.
Mutta jostain syystä tuo yllä kuultava asenne on juurtunut minuunkin, ja olen jo päättänyt, että korkeampi tutkinto on hankittava. Välillä vain mietin, teenkö sen vain sen takia, että voin sanoa kaikille muille minulla tuon tutkinnon/hienon tittelin olevan. Vaikka nautin sihteerin töistä, tunnen niistä ikuista alemmuuskompleksia. Ja taatusti paiskin töitä yhtä paljon kuin miehet, mutta toki vastuualueeni ovat hieman eri kuin suuryrityksen keskijohtoon kuuluvalla.