Väitätkö ihan tosissas että sairaanhoitajan tai vaikka tarhan tätin duuni on jotan kevyttä ja lepposaa hommaa? Käypä joskus kokeilemassa niin tuut toisiin ajatuksiin.
Oon ollut tarhassa kesän duunissa 19-vuotiaana hoitamassa 3-6 -vuotiaita. Oli aivan hemmetin lepposaa, kun työpäivän haastavinta antia oli pitää lapsia silmällä, pukea ja käydä vessassa pienempien kanssa. Kyllä siinä hymyilytti kun sai olla tekemisissä niiden kanssa. Silloin ei muistaakseni ollut tuota max 7 penskaa per hoitaja-sääntöä. Palkka ei ollut päätä huimaava, mutta työhön nähden hyvä IMO. Jotkut lapset tietty vähän hankalampia kun toiset, mutta ei tuossa iässä nyt mitään umpikieroja voida olla
Että kyllä ne saa kuriin kun ei ala lepsuilemaan ja antaa pelisäännöt joita noudattaa.
Että mikäli saisin valita uudelleen, ryhtyisin opettajaksi. Sijaisuuksia yläasteella kokeiltu joitakin päiviä. Lepposaa hommaa myös, kun osaa asian mitä opettaa, esim matikka ja fyssa/kemia itelle todella helppoa ylä-aste/lukiotasolla. Ja opettaminen on itsessään helppoa IMO. Kurin pitäminen myös, ei tosiaan saa alkaa lepsuilemaan.
Toista se on mm.akateemisten erilaisissa projekteissa, kun selvitettävää on niin perkeleesti, ylitöitä kun dedikset pukkaa, ristiriitaisuuksia, tietokoneosaaminen eikä asiat todellakaan ole niin yksinkertaisia kun lastentarhan hoidossa tai perukoulun/lukion opettajilla jotka vetää ne samat kalvot vuodesta toiseen(yleisesti). Yliopistojen/AMK luennoitsijoilla on tietty haastavampi homma kun pitää koko ajan päivittää tietoja, tutkimuksia samalla, eikä kesälomat ole mitään lähes 4kk vuodessa ja opetusasian vaikeustaso hieman toista luokkaa.
Ja tohon kotiäidin hommaan semmoinen pakollinen huomautus, että SE EI OLE PAKOLLISTA. Tottakai aina on valitettavaa painostusta siihen, mutta mikäli ei penskoista tykkää, kannattaa miettiä. Ite jos/kun peskoja saa joskus, jäisin kyllä itse mieluusti hoitamaan niitä töiden sijaan 1-2 vuodeksi jos se kävisi toiselle osapuolelle. Minusta mikään ei ole niin tärkeää kun kiintyä ja oppia tuntemaan omia lapsiaan