Tähän on nyt kommentoitava vaan sen verran, että valkokaulustyöt ovat nykyään myös fyysisesti ihan helvetin kuluttavia. Yliopistokoulutus tarkoittaa käytännössä sitä, että viiteen-kuuteen vuoteen ei nuku säännöllisesti tarpeeksi, vaan viikolla vedetään univajeessa ja viikonloput yritetään nukkua vajetta kiinni (huonolla menestyksellä). Sitten kun valmistuu, niin tätä rumbaa jatkuu monessa ammatissa jos meinaa pärjätä muihin saman koulutuksen omaaviin verrattuna. Jos tekee istumatyötä, se on täyttä myrkkyä kropalle, etenkin selälle. Rauhalliseen lounastaukoon ei monessa duunissa ole aikaa, välipaloista puhumattakaan. Työt seuraavat kotiin ja työn ja vapaa-ajan rajaa on vaikea vetää, jolloin ollaan jatkuvasti "stand-by:lla".
Lisäksi monen ihmisen psyyke ei sovellu jatkuvaan henkiseen paineeseen, mutta tästäkään ei tietty saa puhua koska mielenterveysongelmat ovat tabu. Ne ovat kuitenkin ihan yhtä oikeita sairauksia kuin fyysiset vaivat.
Jos asiaa tältä kantilta katsoo, niin kuka viitsisi paahtaa läpi tuota 5-6 vuoden rupeamaa ja sitten tehdä sitä palkatonta ylityötä uranluonnin eteen, ellei siitä tipu edes korkeampaa palkkaa?