Tuli mieleen, että mulla on aika voimakas tunnesuhde tohon puntilla käymiseen... toisaalta RAKASTAN sitä sydämestäni ja odotan aina seuraavaa treenipäivää, mutta jalkapäivät :curs: Meen jalkapäivänä(kin) salille innoissani, mutta kyykkyjä tehdessä mulle nousee valtava vihan tunne pintaan. Vituttaa, ärsyttää, kiukuttaa ja tekis mieli muksia joku (ei kirjaimellisesti)... Ton äärimmäisen tunnekuohun voimalla saan sitten kyykyt ja askelkyykyt suoritettua kunnialla loppuun asti. Tiedän ton tunnekuohun johtuvan yksinkertaisesti siitä, että kyykyt on niin raskaita ja niiden jälkeen on ihan lyöty olo (mikä on hyvä, mutta itse suoritus on myös henkisesti haastava osuus). Toisaalta jälkikäteen saa nauraa itselleen, kun kuvittelee itsensä puuskuttamassa ja nielemässä kirosanoja pää punaisena siellä salin nurkassa :D Ehkä toi on ihan terve tapa tuntea (ja purkaa) vihaa, kun miettii niitä muita vaihtoehtoja. Kuitenkin jännä juttu, kun muista liikkeistä mä nautin rasittavuudesta huolimatta...
Onko kellään muulla tällaista "kiukun/vihan" tunnetta kun tekee jotain raskasta liikettä?
Edit. Sen verran vielä, että jalkatreenin/kyykkyjen jälkeen on toki hyvä (ja naatti) olo, eli tarkoitin ainoastaan suoritusvaihetta.