No ensi kosketukseni katuväkivaltaan tapahtui josku 16 ikävuoden tuntumassa.Olin lähdössä limudiskosta kotiin(todellakin vain limua nauttineena)ja odotin bussia.Kaksi rähjäisen näköistä mitä lie sekakäyttäjä-paskiaista käveli eteeni pummaamaan röökiä(ERITTÄIN tyypillinen skenaario,etten sanoisi klassikko!)Jo valmiiksi angstinen kaksikko alkoi muuttua varsin uhkaavaksi kun röökiä ei tupakoimattomuudestani johtuen alkanut löytyä.seuraava kommentti olikin jo "anna sit rahaa!"Tähän vaatimukseen en ehtinyt ottaa kantaa kun toinen jannu jysäytti nyrkin suoraan munuaiseen.Seuraavaksi saatoin ainoastaan maata loskassa pelon ja kivun lamauttamana potkujen sataessa joka puolelta.sanottakoon että nämä sankarit olivat minua ehkä 10 vuotta vanhempia ja puolet isompia.Ihme kyllä selvisin suht. pienin vammoin(ehkä siksi että nämä narkki-paskat oli niin huonossa vedossa etteivät jaksaneet kauan potkia)Tämä oli kuitenkin jälkeenpäin ajateltuna loistava oppitunti,katuväkivallassa ei ole mitään hienoa,sitä on turha glamorisoida.Pahimmillaan se on luonteeltaan juuri tällaista,täysin turhaa,täysin epäoikeudenmukaista!Mutta kuten sanoin,opin noiden sekuntien aikana paljon,esim.ÄLÄ KOSKAAN,IKINÄ päästä ketään selkäsi taakse.Äläkä muutenkaan päästä ketään naamaan kiinni selittämään,jokainen voi esittää asiansa käsivarren mitan päästä,se ei ole liikaa vaadittu.Ja ennenkaikkea,tajua milloin tilanne alkaa muuttua vaaralliseksi.Minusta on täysin oikeuteetua lyödä ensin jos tilanne on riistäytymässä käsistä.HIT FIRST,HIT HARD,AND RUN LIKE HELL!Monesti olen kuullut että kaikesta selviää puhumalla,se on pakkopositiivisten naminami-ihmisten keksintöä.On olemassa paljon tilanteita jossa SINUT on jo ENNALTA VALITTU uhriksi,älä silloin tuhlaa aikaa puhumiseen!Tietenkin näitä on hankala selvittää raastuvassa,mutta olet sentään hengissä!Eikä aina ole pakko jäädä kiinni,eihän.Miksi jäädä odottamaan kyttiä jos olet leiponut kimppuun pyrkineen känni-ääliön?Toinen paikkansa pitämätön väite on se että AINA voit juosta karkuun.NOT!!!Entäpä jos mukanasi on vaikka raskaana oleva vaimo?Jätätkö hänet siihen vai oletatko että hänkin juoksee kovaa?Entä jos jalkasi on paskana etc.etc.?Olen sittemmin aikuisiällä ajautunut ip-lajien pariin mutta kyllä tärkeimmät opetukset on antanut katu.Koskaan en ole hakenut tappelua,monista tilanteista olen vain kävellyt pois,mutta yksi periaate on järkkymätön:ENÄÄ KOSKAAN EN SUOSTU OLEMAAN UHRI!!:curs: