Morjes!
Mä sain viime viikolla avattua oman kakkostyöni psyykkisen valmennuksen kotisivut, joten jos kiinnostaa niin käy kurkkaamassa.
Psyykkisessä valmennuksessa työskennellään psyykkisten taitojen kanssa, jotka vaikuttavat suorasti tai epäsuorasti melkeinpä kaikkeen ihmisen tekemiseen ja olemiseen.
tonikataja.fi
Sieltä muuten löytyy ”palvelusta sanottua” -osiosta muutaman täällä Pakkiksellakin tutun kaverin kommentit. Ja täytyy sanoa, että jokaisen em. kaverin kanssa työskentely on ollut ilo ja kunnia. Kunnianhimoisia herrasmiehiä, jotka ymmärtää sen, että ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus, ja paras lopputulos saadaan aikaiseksi panostamalla kokonaisuuteen, ei vain yhteen sen osista.
Ja vielä omat pikakuulumiset. Mä olen treenaillut edelleen normaalisti, tosin parin kuukauden pätkän jumppasin kotona, mutta tykkäsin kovasti siitäkin ajasta. Kotitreenit ja varsinkin vastuskuminauhoilla tekeminen vaati tosi kovaa liikkeen kontrollointia, kaikki nykiminen ja repiminen piti jättää pois, liike täytyi olla hallussa ja sitä piti puristaa koko matkan ajan molempiin suuntiin.
Aerobisella puolella mäkivedot on uus juttu, josta olen tykännyt isosti. Olen käynyt vetämässä niitä noin joka toinen päivä, tai sitten olen tehnyt välillä hiit-treenin vaikka kahvakuulilla.
Ruokapuolella olen vähän sulatellut tammikuun alusta tosi rauhallisella tahdilla ylimääräisiä pois. Tiukistelu loppuu nyt kesäkuuhun, ja kunto alkaa olla sellainen, että on luottavainen mieli haastaa kesällä Kille viivalle skootterin kanssa. Ostin skootterin, jos tyttö innostuisi ens kesäksi ajamaan kortin. Ja jos ei, niin ajan sitten ainakin kesän sali- ja jätskinhakureissut sillä itte.
Olkapää vaivaa edelleen, ja on jo aika kipeä, treeni vaatii melkoista improvisointia. Mutta niillä palikoilla mennään mitä kulloinkin annetaan, ja joka kerta mä lähden salilta kotiin tyytyväisenä, kiitollisena, ja onnellisena, ihan niin kuin aina. Ja nyt olkapään kanssa olemista helpottaa se tieto, että se pistetään syksyllä kuntoon. Tai kuntoon ja kuntoon, nivelrikkoa sieltä ei saada korjattua, mutta avarruksen ja putsauksen jälkeen saadaan kivut hallintaan.
Halmon Antin kanssa on välillä puhuttu, että väsättäis video, aiheena vaikka ”Onko kisauran jälkeen elämää”
. Tosin en mä tiedä, vaikka Antti joku päivä lähtis vielä pelottelemaan muita
. Mutta ainakin mun osalta kisat on kisattu 100%:n varmuudella. Upeita muistoja, mutta nyt on just hyvä näin.
Jep, mutta nyt mukavaa kesää ja tehokkaita treenejä!!!
Ja Mikelle: voisit tulla kurkkaamaan Auran uuden salin, eka hirsipohjainen sali Suomessa. Ja vieressä on salin omistajan jädekioski, joten saadaan suhteilla isot pallot.