TKK + teknilliset yliopistot

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Shammer
  • Aloitettu Aloitettu
Niin vielä tuosta laajasta luonnontieteiden oppimäärästä, että voiko sen lopettaa kesken ja siirtyä takaisin tavalliseen oppimäärään jos homma tuntuu ylivoimaisen raskaalta?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ilmiselvästi tässä kuitenkin tuli esiin se, että laaja matematiikka on enemmän meriitti kuin haitta opiskelun jälkeen ja ehkäpä vielä myöhemmässä työelämässä, joten voi olla, että sen vielä valitsen.

Juuri TTY:ltä valmistuneena sanon, että laajalla matikalla ei tee hevon vittuakaan jos ei oikeasti meinaa tutkijan uralle tähdätä (eikä se mikään vaatimus ole siihenkään). Ei sillä ole työelämän kannalta lopuiltaan mitään väliä mitä on ensimmäisenä vuonna tahkonnut, toisin kuin loppupään ammattiainekursseilla / dipan näytöillä. Aika harvassa ovat myös kurssit joilla laajassa matematiikassa käsitellyt työkalut tulisivat tarpeeseen, enkä itse törmännyt yhteenkään. Laajaa matikkaa lukeneetkin pitävät sitä yleensä aika "korkealentoisena", joka on varmasti omiaan superlahjakkaille. Paremmat aseet ammattiainekursseille perushyvä laskija (~pitkän matikan E tai alarajan L) saa insinöörimatematiikasta.

Eräs professori totesi kurssillaan, että pari vuotta työelämässä ja juoksette pakoon mikäli näette matriisin. Kaveri oli harvinaisen oikeassa.
 
Juuri TTY:ltä valmistuneena sanon, että laajalla matikalla ei tee hevon vittuakaan jos ei oikeasti meinaa tutkijan uralle tähdätä (eikä se mikään vaatimus ole siihenkään).

Varmaan monesti ei teekään, mutta myös TTY:ltä jokin aika sitten valistuneena sanon että ainakin tietotekniikan alalla löytyy varmasti käyttöä vahvan matematiikan kavereille. Esimerkkeinä mainittakoon signaalinkäsittely, mallinnus, simulointi yms...
 
Juu. Tietotekniikan alalla erityisesti ohjelmistojen formaali verifiointi, ts. ohjelmistojen mallinnus, vaatii paljon matikkaa. Jotta tuota voi opiskella, niin on ymmärrettävä matemaattisia todistuksia ja osattava myös itse kirjoittaa niitä luontevasti. Vaikka tämä periaatteessa vaatii logiikan, malliteorian jne. osaamista (ei siis minkään laajassa opetettavan), niin laajan käymisestä ennen näitä kursseja on varmasti hyötyä, koska matemaattisten todistusten kirjoittamista on usein vähän myöhäistä opetella siinä vaiheessa kun proffa olettaa, että jokainen ymmärtää mikä korrekti todistus on ja kurssi etenee vauhdilla joka on sen mukainen.

En tiedä miten paljon näiden alojen osaajia Suomessa tarvitaan. Luulisi, että elektroniikkateollisuudessa tarvitaan näitä osaajia erityisesti mikropiirien suunnittelussa, koska raudan kohdalla on usein vähän myöhäistä korjata bugeja sen jälkeen, kun tuote on toimitettu asiakkaalle. Ohjelmistojen puolella näitä menetelmiä käytetään monissa kriittisissä tietojärjestelmissä kuten vaikka satelliittien ohjelmistoissa sekä lentokoneiden autopilotit ym. vastaavat järjestelmät. Muistan jonkun Nokian hemmon pitäneen aiheesta esitelmän TKK:lla, jossa kertoi miten näitä käyttävät, mutta en valitettavasti muista missä käyttivät ko. menetelmiä...

Tavallinen koodiorja ei tosin noilla tiedoilla tee juuri mitään. Pitää olla halua hakeutua aika paljon vaativampiin tehtäviin.
 
Onko Yhdysvalloissa käytössä oleva GPA täysin verrannollinen Suomen yliopisto ja korkeakoulujen arvosanoihin. Esim, jos kaikkien kurssien keskiarvo suomalaisessa yliopistossa on 3,6, niin myös GPA on 3,6? Käsittääkseni on olemessa painotettu ja painottomaton GPA? Olisi hienoa jos joku jolla on enemmän tietämystä voisi valaista asiaa.

Toinen asia jota olen miettinyt, on se että onko todellakin niin että (etenkin nimekkäimmistä Yhdysvaltalaisista yliopistoista puhuttaessa) GPA:n ja muiden kokeiden tulosten lisäksi myös koulun ulkopuoliset näytöt ja "ns. ansioluettelo" merkitsevät paljon? Menestyminen esimerkiksi urheiluseuroissa, tulokset akateemisista kilpailuista, merkittävä toiminta opiskelijajärjestöissä yms. Kuinka paljon painoarvoa näillä on, ja koskeeko se kärkiyliopistojen lisäksi muitakin paikkoja?
 
Onko Yhdysvalloissa käytössä oleva GPA täysin verrannollinen Suomen yliopisto ja korkeakoulujen arvosanoihin. Esim, jos kaikkien kurssien keskiarvo suomalaisessa yliopistossa on 3,6, niin myös GPA on 3,6? Käsittääkseni on olemessa painotettu ja painottomaton GPA? Olisi hienoa jos joku jolla on enemmän tietämystä voisi valaista asiaa.

Jenkkien normiasteikko on 0-4 eli ei todellakaan ole suomalainen (0-5) 3,6 keskiarvo ja GPA 3,6 rinnastettavissa.
 
Onko Yhdysvalloissa käytössä oleva GPA täysin verrannollinen Suomen yliopisto ja korkeakoulujen arvosanoihin. Esim, jos kaikkien kurssien keskiarvo suomalaisessa yliopistossa on 3,6, niin myös GPA on 3,6? Käsittääkseni on olemessa painotettu ja painottomaton GPA? Olisi hienoa jos joku jolla on enemmän tietämystä voisi valaista asiaa.

Toinen asia jota olen miettinyt, on se että onko todellakin niin että (etenkin nimekkäimmistä Yhdysvaltalaisista yliopistoista puhuttaessa) GPA:n ja muiden kokeiden tulosten lisäksi myös koulun ulkopuoliset näytöt ja "ns. ansioluettelo" merkitsevät paljon? Menestyminen esimerkiksi urheiluseuroissa, tulokset akateemisista kilpailuista, merkittävä toiminta opiskelijajärjestöissä yms. Kuinka paljon painoarvoa näillä on, ja koskeeko se kärkiyliopistojen lisäksi muitakin paikkoja?

Jos perusopiskelijaksi hakee, niin silloin nämä ns. "extra curriculars" ovat hyvin merkittäviä. Esimerkiksi omaan kouluuni ei yksinkertaisesti pääse, ellei ole jotain merkittävää noissa listaamissasi asioissa vaikka paperit olisivat muuten täydelliset. Syynä on yksinkertaisesti se, että jokaista paikkaa kohti on muutama opiskelija, jolla lähes täydelliset paperit. Tämä systeemi kuitenkin pätee pääasiassa yksityisiin yliopistoihin. Esimerkkinä kuulin, että oma kouluni oli hylännyt kiinalaisen tyypin viime vuonna joka oli kirjoittanut jostain kiinan lukioiden matikkakilpailusta maan parhaan tuloksen. Essee ei kuulemma ollut hyvä. Toisaalta sisään pääsi varmasti muutama tapaus "keskinkertaisilla" papereilla, jotka olivat uhrannet 10 tuntia päivästään jossain orpokodissa viimeiset pari vuotta. Julkiset yliopistot katsovat paljon enemmän vain kouluarvosanoja. Toisaalta hyvillä julkisilla kouluillakin on sisäänpääsyprosentti jo luokkaa 25, joten ei tarvitse olla niin tarkka haussa. Parhaisiin yksityisiin kouluihin hakee taas huomattavan valikoitunut porukka ja sisäänpääsyprosentti on alle 10.

Koulut toisaalta tietävät maiden kulttuurit suht hyvin. Amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu ihmisten auttaminen omassa yhteisössä, kun taas suomalaisessa oletetaan, että valtio sosiaaliturvan kera hoitaa homman. Tämän takia esim. suomalaiselta hakijalta ei odoteta mitään järkyttävän pitkää listaa erilaisia luottamustoimia, mutta oletus on kuitenkin, että on tehnyt huomattavasti enemmän kuin muut Suomen koululaiset. Pitää siis olla jotain jolla erottuu huomattavan hyvin edukseen keskiverto koululaisesta. Tämäkin voi olla ties mitä. Jos esim. kummatkin vanhemmat ovat alkkiksia ja on siitä huolimatta saanut huippuarvosanat, niin se jo varmaan riittäisi.

Jatko-opiskelijaksi haettaessa näillä seuroilla yms. ei ole mitään merkitystä. Meriitiksi katsotaan ainoastaan omaan alaan liittyvät koulun ulkopuoliset tehtävät. Jos esim. haluaa kehitysmaatutkimusta opiskella, niin muutaman vuoden asuminen jonkun kehitysmaan pienessä kylässä auttamassa paikallisia ja tutustumassa heidän ongelmiin olisi luultavasti hyödyksi erottamaan hakijoiden massasta. Realiteetti haussa on kuitenkin jatko-opiskelijoiden kohdalla se, että on erotuttava massasta. Tohtoriohjelmaani hakee tasaisesti noin 500-600 hakijaa ympäri maailman, joista vuosittain 10 valitaan. Näistä hakijoista noin 200 ovat sellaisia, että GPA on yli 3.8/4 ja mukana tulee kolme suosituskirjettä, jossa sanotaan, että kyseinen opiskelija oli koulussaan pääaineen paras opiskelija. Joukossa on yleensä aina noin 5 sellaista neroa, että ne hyväksytään heti ja toivotaan, etteivät mene johonkin muuhun kouluun. Mutta miten ihmeessä loput sitten valitaan? Ohjelmaan haettaessa on kirjoitettava esseitä, joissa kuvaa mitä haluaa alalla tehdä ja näitä sitten käytännössä muiden tietojen kera käydään läpi pitkälti sillä periaatteella, että etsitään syitä miksi opiskelijaa ei pitäisi hyväksyä. Lopussa on jäljellä ehkä 30-40 opiskelijaa, joiden hylkäämiselle ei ole mitään syytä ja proffat sitten tappelevat keskenään siitä kenet ottavat. Usein saattaa tulla valituksi esim. vain sen takia, että tulee jostain maasta, josta laitos ei ole aikaisemmin ottanut juurikaan opiskelijoita.

Jos kotimaisen keskiarvon haluaa kääntää yhdysvaltalaiseksi, niin se onnistuu helposti kertomalla keskiarvo luvulla 4/5=0,8. Yhdysvaltalainen GPA on aina myös opintopisteillä painotettu.
 
Tässä muuten artikkeli amerikkalaisten huippukoulujen tilanteesta:

http://www.nytimes.com/2007/04/04/education/04colleges.html

2400 SAT:sta tarkoittaa, että on parhaassa promillessa kirjoittaneista. 800 matikkaosuudesta tarkoittaa, että on suurin piirtein parhaassa 0,5%:ssa. Tänä vuonna tilanne oli vielä pahempi kun Harvard hyväksyi 6,9% hakijoista vaikka 2007, jolloin artikkeli on kirjoitettu, oli 9%. Eli tuosta voi vetää sen johtopäätöksen, että täydelliset arvosanat eivät vielä nosta sinne 2000 parhaan hakijan joukkoon. Valitettavasti koska kouluarvosanat eivät riitä erotteleman hakijoita on tästä seurannut se, että on erotuttava joillain muilla keinoin. Tämä on taas johtanut järjettömään kilpailuun kaikissa muissa asioissa. Joissain kouluissa on esim. tuomioistuimissa selvitelty oppilaskunnan puheenjohtajan äänestystä, koska tuo paikka on tärkeä meriitti, jos haluaa näihin huippukouluihin...

Itse pidän tuota hommaa jo aivan pelleilynä. Väikkäriä on erittäin hyvä mennä Yhdysvaltoihin tekemään, mutta perusopintojen kohdalla arvostan enemmän sitä, että on lukiossa myös hiukan vapaa-aikaa. Siitä ei valitettavasti saa pisteitä, että istuu kotona, syö hyvää ruokaa ja nauttii elämästä. Suomen pääsykokeista stressaavat selviävät tosiaan helpolla, koska stressi ei ala vielä 3-4 vuotta ennen yliopistoon hakua. ;)
 
Mitä mieltä pakkislaiset on valmistumisesta DI:ksi esim. 4-4,5 vuodessa? Oon nyt TTY:llä koneella fuksina ja kun on tuota menoa nyt muutaman päivän katsonut ja juttuja kuunnellut, niin melko monella on päällä sellainen 10 vuoden valmistumistahti ekoina vuosina ja sitten lopuksi väännetään niska limassa hommia, että joskus päästäis uloskin koulusta. Itseäni ei hirveästi jokapäiväinen biletys ja yleinen elbaaminen kiinnosta, vaan oon sellainen luonne, että haluan tehdä kunnolla töitä asioiden eteen ja saada jotain aikaan. Tutoreiden mielestä 5 vuottakin on lyhyt valmistumisaika ja vaatii hirveästi panostusta, mutta itse vähän skeptisesti suhtaudun siihen väitteeseen ainakin muun kuulemani perusteella.

Toisten mielestä ennenaikainen valmistuminen on varma merkki epäpätevyydestä, vaikka arvosanat olisivatkin hyviä, mutta itse kyllä näen asian vähän toiselta kantilta. Ainakin jos lukioon vertaa, niin ne, jotka kävi sen 2-2,5 vuodessa, oli ylivoimaisesti sen koulun skarpeinta porukkaa. Yksi uus opiskelija sanoi, kun juteltiin valmistumisajoista, että hänen isoveljensä on töissä rekrytoijana, eikä edes lue sellaisten di:ien hakemuksia, jotka on valmistunu etuajassa, mikä oli imo aika erikoisen kärkevää näkemys siitä asiasta. Tietenkin työelämässä arvostetaan paljon myös käytännön osaamista, mikä ei yliopistossa kartu, mutta itse kyllä painan kesät hommia tekniikan alalla, mikäli vain hommia riittää.


Kuinka paljon porukka on yleensä saanut fuksivuotena opintopisteitä kasaan? Jotkut puhuivat, että vuodessa saa hikisesti ehkä 30-40op kasaan, mutta mulle jäi jotenkin sellainen kuva, että ko. porukka on enemmän tutustunut siihen bile-elämään kuin koulunkäyntiin. Kai sitä nyt 50-60op vääntää, jos tekee edes kohtalaisesti töitä?
 
Kuinka paljon porukka on yleensä saanut fuksivuotena opintopisteitä kasaan? Jotkut puhuivat, että vuodessa saa hikisesti ehkä 30-40op kasaan, mutta mulle jäi jotenkin sellainen kuva, että ko. porukka on enemmän tutustunut siihen bile-elämään kuin koulunkäyntiin. Kai sitä nyt 50-60op vääntää, jos tekee edes kohtalaisesti töitä?

Itse sain ekana vuonna vähän vajaa 60op, menin suositeltujen kurssivalintojen mukaan täysin ekan vuoden. 30-40 op vaatii jo mielestäni yritystä että saa niin vähän kasaan. Kurssien vaatima työmäärä tietysti vaihtelee eikä ole kovin riippuvainen opintopisteistä eli 60 op vuodet voi olla joko ihan perus opiskelijameinkiä tai vaatia joskus jopa pitkäjänteistä työtä.

Minulla oli alussa 4.5v opiskelutahti ja nyt 4v opiskelujen jälkeen voin hyvinkin valmistua viidessä vuodessa ilman suurempiä ponnistuksia.
 
pezku^ sanoi:
Mitä mieltä pakkislaiset on valmistumisesta DI:ksi esim. 4-4,5 vuodessa?
Onnistuu, mutta vaatii sitä että alottaa sen opiskelun jo ekana vuotena eikä vain ryyppää ja rymyä :) Tai sitten myöhemmin pitää tehdä hommia vähän enemmän.

Kuinka paljon porukka on yleensä saanut fuksivuotena opintopisteitä kasaan? Jotkut puhuivat, että vuodessa saa hikisesti ehkä 30-40op kasaan, mutta mulle jäi jotenkin sellainen kuva, että ko. porukka on enemmän tutustunut siihen bile-elämään kuin koulunkäyntiin. Kai sitä nyt 50-60op vääntää, jos tekee edes kohtalaisesti töitä?

Itse sain reilu 40. Just sen verran mitä Kela vaati että saa 9kk opintotuet. Se oli kaveriporukassani ehkä vähän keskiarvoa vähemmän ja me todellakin kierrettiin kaikki kissanristiäiset läpi mitä löytyi. Luettiin kyllä vähän pehmoisempia aineita, eikä mitään teknillistä fysiikkaa.

Yksi uus opiskelija sanoi, kun juteltiin valmistumisajoista, että hänen isoveljensä on töissä rekrytoijana, eikä edes lue sellaisten di:ien hakemuksia, jotka on valmistunu etuajassa, mikä oli imo aika erikoisen kärkevää näkemys siitä asiasta.
Tämä vaihtelee erittäin rajusti yritysten ja työtehtävien välillä. Toiset hakee hirveitä uraohjuksia ja toiset taas lepposia hyviä tyyppejä, jotka tekee töitä ihan ok tahtiin. Työkokemus merkkaa myös todella paljon.
 
Tutoreiden mielestä 5 vuottakin on lyhyt valmistumisaika ja vaatii hirveästi panostusta
Tällaisten kommenttien tutorit ovat yleensä niitä, jotka pyörivät käytävillä krapulassa 10 vuotta eikä valmistumisesta tietoakaan. 5 vuotta on mun mielestä ihan normiaika eikä vaadi sen ihmeempiä panostuksia. Itsellä meni juurikin tuo vaikka menikin eka vuosi melkoisissa huuruissa. D-työn kanssa kävi tosin aika munkki ja se hoitui nopeasti. Halutessasi saat tukinnon kyllä tehtyä 4-5 vuodessa ihan semityöllä jos ei ikäviä yllätyksiä tule matkan varrelle.
 
Toisten mielestä ennenaikainen valmistuminen on varma merkki epäpätevyydestä, vaikka arvosanat olisivatkin hyviä, mutta itse kyllä näen asian vähän toiselta kantilta. Ainakin jos lukioon vertaa, niin ne, jotka kävi sen 2-2,5 vuodessa, oli ylivoimaisesti sen koulun skarpeinta porukkaa. Yksi uus opiskelija sanoi, kun juteltiin valmistumisajoista, että hänen isoveljensä on töissä rekrytoijana, eikä edes lue sellaisten di:ien hakemuksia, jotka on valmistunu etuajassa, mikä oli imo aika erikoisen kärkevää näkemys siitä asiasta. Tietenkin työelämässä arvostetaan paljon myös käytännön osaamista, mikä ei yliopistossa kartu, mutta itse kyllä painan kesät hommia tekniikan alalla, mikäli vain hommia riittää.
Tässähän joutuu himmaamaan opiskelutahtia, n. 130 op kasassa ja 2008 aloitin opinnot. Kun saan vielä nyt kandin tehtyä ja pari kesätenttiä, niin 140-150 op on tosiasia ennen kuin "lukuvuosi" ennättää edes alkamaan.

Täytyy varmaan yksi vuosi viettää, omistautuen kehonrakennukselle koko vuosi. Saattaisi olla mm. hyvä vuosi käydä jopa kahdet CBB -kisat siinä sivussa ;) Noppia tulee jos on tullakseen.
 
No niin, kiitoksia paljon tähänastisista vastauksista. Itsekin olin jo tutoreista sitä mieltä, että heillä fuksipassiin tuli enemmän leimoja kissanristiäisistä kuin todistukseen opintopisteitä. :D Kukin tietenkin tavallaan, mutta nää näkemykset autto ymmärtämään vähän paremmin opiskelutahtia, eikä se 4-4,5v olis ilmeisesti todellakaan mahdoton homma.

Itse en ainakaan ihan hirveästi jaksa uskoa, että ennenaikainen valmistuminen mitenkään kovin radikaalisti heikentäis työnsaantia. Tästä on hyvänä esimerkkinä mun esimies kesätöissä, joka valmistuu 4,5 vuodess, ja oli viime kesänä ko. firmassa ihan perusduunarina, sai talveks viikonlopputöiks opiskeluiden ohelle sieltä cad-piirtämistä ja kesällä sai vakituisen paikan projekti-insinöörinä. Sillä on vielä vuosi jäljellä koulua, mutta imo pullat aika hyvin uunissa silti.
 
Mun mielestä monet juuri teknillisissä yliopistoissa dissaa näitä ahkerasti opiskelevia. Erityisesti siis näissä bilehile porukoissa ja sitten korostetaan niin näitä sosiaalisia verkostoja. Kumma kyllä niitä kontakteja on hyvin helppo saada muutakin kautta kuin ryyppäämällä esim. juuri alayhdistyksissä. Mitä tulee nopeasti valmistuneisiin, niin en ole koskaan tavannut ketään, joka olisi kärsinyt tästä. Ehkä sitä voi ensimmäiseksi duuniksi saada hiukan huonomman paikan kuin joku joka on opiskellut 8 vuotta tehden töitä, mutta jos sieltä koulussa on neljässä vuodessa valmistunut, niin voi olla varma, että neljän vuoden päästä on paremmassa asemassa kuin missä tämä 8 vuotta koulussa viettänyt on vastavalmistuneena. Ehkä ainut tapa ampua itseään jalkaan nopealla opiskelulla on hankkimalla keskiarvo sieltä ykkösen pinnasta.

Mitä tähän henkilöön tulee, joka ei lue nopeasti valmistuvien hakemuksia, niin monessa työyhteisössä yksi työkavereitaan huomattavasti skarpimpi aiheuttaa usein vain ongelmia. Ongelmia siis sitä kautta, että ampumalla alas työkavereiden ideoita ja ehdottamalla parempia saadaan hyvin nopeasti närää aikaiseksi. Ehkä se sitten on parempi palkata pässejä, niin ei tule turhempia konflikteja sinne keskinkertaisuuksien keskelle. Faija on tästä valittanut, kun käytännössä jokainen todella osaava kaveri on savustettu hänen duunipaikaltaan ulos heidän osastoltaan, koska muut eivät ole tajunneet tämän henkilön mainitsemia puutteita tai vaihtoehtoisesti tajunneet hänen esittämiä ideoitaan tai ovat vihaisia siitä, että eivät saa kredittiä jostain kun heidän ideoitaan ei lopulta valittu. Sukulaisilta saa kuulla tätä samaa valitusta usein ja eräältä taas on luettavissa rivien välistä, että juuri dissaa näitä osaavia kavereita ja kuuluu näihin savustajiin.

Jos siis duunipaikka ei halua töihin nopeasti valmistuneita, niin on ehkä parempi olla menemättä.
 
Tuo valmistumisaika riippuu kyllä niin paljon osastosta ja kursseista joita valitsee. Ite en ainakaan aina vaan oikee pysty ottamaan niin paljon kursseja kun haluais - kurssit menee päällekkäin ja esitietovaatimukset painaa päälle.
Lukioon en tuota oikeen vertais - ite ainaskin joutunu jopa tekemäänki jotain op:den eteen.
Jos saa järkevästi sommiteltua lukujärjestykset ja tuntuu että jaksaa painaa nii senkus.. kyllä sen sitte äkkiä huomaa jos tuli haukattua liian suuri pala :D
 
Mitä mieltä pakkislaiset on valmistumisesta DI:ksi esim. 4-4,5 vuodessa? Oon nyt TTY:llä koneella fuksina ja kun on tuota menoa nyt muutaman päivän katsonut ja juttuja kuunnellut, niin melko monella on päällä sellainen 10 vuoden valmistumistahti ekoina vuosina ja sitten lopuksi väännetään niska limassa hommia, että joskus päästäis uloskin koulusta. Itseäni ei hirveästi jokapäiväinen biletys ja yleinen elbaaminen kiinnosta, vaan oon sellainen luonne, että haluan tehdä kunnolla töitä asioiden eteen ja saada jotain aikaan. Tutoreiden mielestä 5 vuottakin on lyhyt valmistumisaika ja vaatii hirveästi panostusta, mutta itse vähän skeptisesti suhtaudun siihen väitteeseen ainakin muun kuulemani perusteella.

Kas, toinen konelainen. Juu tuo 5 vuoden rankkuus nyt on aika paskapuhetta. Meikä on ryypännyt aika huolella opiskeluajan ja olen ollut harkoista ja luennoista varmaan yhteensä 25% paikalla ja silti olen 5 vuoden aikana saanut itteni melkein valmiiksi. Joku 3 vuotta nyt on jo aika rankka, mutta 5 vuotta on laskettelua.
 
Mitä mieltä pakkislaiset on valmistumisesta DI:ksi esim. 4-4,5 vuodessa? ...
Kuinka paljon porukka on yleensä saanut fuksivuotena opintopisteitä kasaan? Jotkut puhuivat, että vuodessa saa hikisesti ehkä 30-40op kasaan, mutta mulle jäi jotenkin sellainen kuva, että ko. porukka on enemmän tutustunut siihen bile-elämään kuin koulunkäyntiin. Kai sitä nyt 50-60op vääntää, jos tekee edes kohtalaisesti töitä?

Valmistuminen esim. 4 vuodessa onnistuu kyllä varmasti jos vaan suunnittelee opinnot huolella ja jaksaa tehdä töitä niiden eteen. Mikäli ihan tosissaan tavoittelee erittäin nopeaa valmistumista niin voi vielä käyttää vähän pelisilmää kurssien valinnassa, eikä yritä suorittaa esim. kaikkia matemaattisesti raskaita kursseja samanaikaisesti, vaan valitsee sekaan esim. kirjatenttejä tai muita suoritustapoja jotka itselle sopii parhaiten. Itselläni meni ekat puoli vuotta lähinnä ihmetellessä ja fuksitouhuihin tutustuessa, ja opintoviikkoja kertyikin ekalta syksyltä alle 10. Sen jälkeen päätin vakaasti päästä pois TKK:lta mahd. pian ja tein loput opinnot alle 3.5 vuodessa. Keskiarvokin oli ihan kelvollinen (yli 4.5 pää- ja sivuaineissa sekä suunnassa). Tämä siis huolimatta siitä että olen täysin lahjaton esim. matematiikassa. Perslihaksia se vaan vaatii ja tekemisen meininkiä. Pois en tosin ikinä päässyt vaan jumitan O-niemessä edelleen tutkijana... toisaalta saan väikkärin näillä näkymin valmiiksi samoihin aikoihin kun ensimmäiset kanssani samaan aikaan aloittaneet kaverit valmistuvat maisteriksi/DI:ksi.
 
Mitä mieltä pakkislaiset on valmistumisesta DI:ksi esim. 4-4,5 vuodessa? Oon nyt TTY:llä koneella fuksina ja kun on tuota menoa nyt muutaman päivän katsonut ja juttuja kuunnellut, niin melko monella on päällä sellainen 10 vuoden valmistumistahti ekoina vuosina ja sitten lopuksi väännetään niska limassa hommia, että joskus päästäis uloskin koulusta. Itseäni ei hirveästi jokapäiväinen biletys ja yleinen elbaaminen kiinnosta, vaan oon sellainen luonne, että haluan tehdä kunnolla töitä asioiden eteen ja saada jotain aikaan. Tutoreiden mielestä 5 vuottakin on lyhyt valmistumisaika ja vaatii hirveästi panostusta, mutta itse vähän skeptisesti suhtaudun siihen väitteeseen ainakin muun kuulemani perusteella.
.
.
.
Kuinka paljon porukka on yleensä saanut fuksivuotena opintopisteitä kasaan? Jotkut puhuivat, että vuodessa saa hikisesti ehkä 30-40op kasaan, mutta mulle jäi jotenkin sellainen kuva, että ko. porukka on enemmän tutustunut siihen bile-elämään kuin koulunkäyntiin. Kai sitä nyt 50-60op vääntää, jos tekee edes kohtalaisesti töitä?
Pitäs onnistua tossa ajassa, mikäli ei kovin kauan joudu etsimään dippatyöpaikkaa. Eikä hiero kovin kauan sitä dippaa. Suosittelen tutustumaan sellaisiin yhtä aikaa aloittaneisiin, joilla on samat tavoitteet eli valmistuminen hyvillä arvosanoilla em. aikataulussa. Ainakin omasta mielestä sopivalla porukalla on helpompi käydä kurssit, esim. laskemalla kotitehtäviä yhdessä jne. Omalla kohdalla kävi monesti niin, että osasin jonkun asian hyvin ja pystyin opettamaan sen muille, kun taas joku toinen osasi jonkun muun asian. Ja monissa kursseissahan joutuu tekemään harkkatöitä ryhmässä. Jos on sopiva porukka kasassa, niin nekin menee kivuttomammin. Toki jos tykkää yksin opiskelusta, niin ei siinäkään mitään vikaa ole.

60 op ei pitäis olla kovin paha suorittaa vuoden aikana, eikö se oo 36 vanhaa opintoviikkoa. Siinä vaiheessa kun aloin kiinnostumaan opiskelusta ja valmistumisesta, suoritin 55-60 ov yhden vuoden aikana eli melkeen 100 op.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom