TKK + teknilliset yliopistot
- Keskustelun aloittaja Shammer
- Aloitettu
eli sinne siis 10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 5.10.2003
- Viestejä
- 87
Vähän hiljasen olonen tää teknillisen puolen ketju verrattuna kauppakorkean vastaavaan :D No eipä sillä, harvapa noista teknillisten pääsykokeistakaan ihmeemmin stressaa ni eipä sitä kauheesti oo jutusteltavaakaan.
- Liittynyt
- 8.12.2007
- Viestejä
- 2 352
Kuinka nopeasti laajan matematiikan valinnasta pitää esim. TTY:llä päättää? Koneelle menen eikä noissa fuksioppaissa ollut mitään mainintaa laajasta matematiikasta. Olisi tietenkin ihan hyvä, jos tietäis näistä opiskeluasioista jotain ennen kuin sitä lähtee suin päin valitsemaan. Onko siis niin, että laaja matikka vie paikan sivuaineelta? Kiinnostaisi kyllä toisaalta opiskella jotain energiatekniikkaa tai teollisuustaloutta sivussa, koska niistä saattaisi olla IRL enemmän hyötyä. Tutkijanhommat ei ainakaan minua pahemmin nappaa. Toisaalta saattaisi tuosta laajastakin selvitä, kun laudaatturin vuosi sitten kirjoitin matikasta.
- Liittynyt
- 28.3.2003
- Viestejä
- 1 950
TKK:lla laaja ei ainakaan mitenkään vienyt sivuaineen paikkaa. Joutu käymään yhden kurssin verran matikkaa ja fysiikkaa enemmän kuin muut. En usko, että eroaa tässä suhteessa TTY:llä mitenkään. Jos haluat käytäntöä, niin laajan hyöty tulee parhaiten esiin, jos päätät ottaa matemaattisempia kursseja. Yleensä näiden "vaikeampien" aineiden taitajia valmistuu vähemmän, joten työllisyystilanne on usein parempi. Läheltä konetekniikan alaa tulee ensimmäisenä mieleen virtausmekaniikka, lujuusoppi, joiden kohdalla pitäisin laajan lukemista lähes pakollisena.
Itse luen juuri kumpaakin, mutta en ole lukenut pitkää matikkaa. Sanoisin että asia on juuri päinvastoin, pitkästä matikasta juuri ei ole paljoa hyötyä
. Yksi tuttu lukee noita samoja pääaineita ja on käynyt pitkät matikat ja sanoo että inssimatikka olisi ollut paljon järkevämpi. Eihän pitkästä matikasta loppujen lopuksi ole sen enempää hyötyä, kun että oppii vaan johtamaan niitä kaavoja. Mutta sitten taas käytäntö jää vähemmälle. Esim. juuri virtausmekaniikassa ja lujuusopissa tarvittavan matematiikan oppii juuri näiden alojen kursseja käymällä ja sitten ottamalla joitakin valinnaisia matikan kursseja. Mm. numeerinen analyysi, diff.yhtälöt, osittais diff.yhtälöt ja matriisilaskenta ovat hyviä valintoja (ja taitavat osa olla pakollisiakin konelaisille).Suosittelisin kyllä sulle ihan vaan sitä inssimatikkaa. Laajan matikan kanssa joudut vaan tekemään enemmän töitä ja ne asiat on aivan perseestä. Tyyliin "todista että 1 ei ole 0" ja kaikkia kantojen ja aliavaruuksien kanssa pelaamista. Ihan hanurista.
- Liittynyt
- 28.3.2003
- Viestejä
- 1 950
Tuon laajan matematiikan kohdalla muistan sen, että jos ei matikka sujunut kunnolla, niin ei nähnyt metsää puilta. Myönnän, että itselläni oli monta opiskelukaveria, jotka eivät tajunneet sisältöä kunnolla. Menivät sitten solmuun todistusten kanssa, jolloin siinä tuskaillessa jäi laskutaito saamatta, mikä tietysti kostautu käytännön laskuissa.
Väitän kuitenkin, että jos on matikassa lahjoja, niin laajan käyminen on paljon parempi vaihtoehto. Toisaalta, jos kursseista ei tulee arvosanoja 4-5, niin suosittelisin vaihtamaan "kevyempään" matikkaan, koska niissä oppii paremmin laskemaan, kun ei todistusten tajuaminen ja niiden kirjoittaminen syö aikaa tältä. Yleensäkin matikassa pidän arvosanoja alle 4 pitkälti merkkinä siitä, ettei ole tajunnut. Matikassa kun joko ymmärtää tai sitten ei ja ymmärtämällä kyllä saa tentistä 4-5. En kuitenkaan menisi suosittelemaan inssimatikkaa, jollekin heti kättelyssä, koska oppimalla nuo asiat kunnolla saa kuitenkin paljon vankemman matemaattisen osaamisen. Riittääkö henkilöllä pää tähän on sitten täysin toinen asia, mutta en menisi heti kyseenalaistamaan toisen lahjakkuutta suosittelemalla, että menee siitä mistä rima on matalin.
Itse laskeskelin tosiaan huvikseni laajan laskareiden ohella inssimatikoiden käytännön tehtäviä. Nuo eivät vieneet paljoakaan aikaa ja niitä vääntämällä näki miten opetettua teoriaa voi käyttää. Yleensä tosiaan matikkaa opiskellessa kannattaa kurssikirjasta laskea muutama helppo tehtävä ihan vain sen takia, että tekemällä ne ennen varsinaisia laskareita näkee heti jos on tajunnut jotain väärin. Harva opiskelija tosin tekee mitään mikä ei ole pakollista, vaikka opettajan näkökulmasta suurin osa oppimisesta tapahtuu lukemalla yksin kirjaa ja tähän sisältyy myös kirjan tehtävien teko eikä vain tekstin tuijottaminen ja annettujen laskareiden teko.
Kantojen tajuaminen on muuten suht oleellista numeerista matikkaa varten jota näillä aloilla erityisesti tarvitaan. Differentiaalilaskenta kun on pohjimmiltaan epälineaarisen ongelman linearisointia. Tuohon filosofiaan perustuu lähes kaikki numeeriset laskentamenetelmät, koska mitään ei käytännössä voida laskea tietokoneella ellei redusoida ongelmaa johonkin riittävän tarkkaan lineaariseen approksimaatioon. Tätä ei pysty tekemään ilman lineaarialgebraa (tai ainakaan metodeja ei voi tajuta kunnolla), jolloin kannat ovat kaiken perustana. Tiedän kokemuksesta, että inssimatikoilla väännetään todella monimutkaisia laskuja asioille, jotka voitaisiin muuten ilmaista sanomalla, että tässä meillä on projektio jollekin aliavaruudelle, jolloin jokainen lineaarialgebraa kunnolla tajuava voisi johtaa kaavat muutamassa tunnissa itse. Inssimatikan puolella nuo kaavat ovat mustaa magiaa, mikä nyt vain tulee jostain ja on siksi pääasiassa opeteltava ulkoa. Eräs hyvä esimerkki tästä on Fourier-analyysi.
Disclaimer: Olen siis itse matikan tohtori ja tuskastun usein hyvin paljon kun luen monia insinöörialojen kirjoja, jotka ovat kirjoitettu matemaattisesti tästä "for dummies" näkökulmasta, koska asiat joihin käytetään sivukaupalla tilaa voisi selittää parilla rivillä.
Väitän kuitenkin, että jos on matikassa lahjoja, niin laajan käyminen on paljon parempi vaihtoehto. Toisaalta, jos kursseista ei tulee arvosanoja 4-5, niin suosittelisin vaihtamaan "kevyempään" matikkaan, koska niissä oppii paremmin laskemaan, kun ei todistusten tajuaminen ja niiden kirjoittaminen syö aikaa tältä. Yleensäkin matikassa pidän arvosanoja alle 4 pitkälti merkkinä siitä, ettei ole tajunnut. Matikassa kun joko ymmärtää tai sitten ei ja ymmärtämällä kyllä saa tentistä 4-5. En kuitenkaan menisi suosittelemaan inssimatikkaa, jollekin heti kättelyssä, koska oppimalla nuo asiat kunnolla saa kuitenkin paljon vankemman matemaattisen osaamisen. Riittääkö henkilöllä pää tähän on sitten täysin toinen asia, mutta en menisi heti kyseenalaistamaan toisen lahjakkuutta suosittelemalla, että menee siitä mistä rima on matalin.
Itse laskeskelin tosiaan huvikseni laajan laskareiden ohella inssimatikoiden käytännön tehtäviä. Nuo eivät vieneet paljoakaan aikaa ja niitä vääntämällä näki miten opetettua teoriaa voi käyttää. Yleensä tosiaan matikkaa opiskellessa kannattaa kurssikirjasta laskea muutama helppo tehtävä ihan vain sen takia, että tekemällä ne ennen varsinaisia laskareita näkee heti jos on tajunnut jotain väärin. Harva opiskelija tosin tekee mitään mikä ei ole pakollista, vaikka opettajan näkökulmasta suurin osa oppimisesta tapahtuu lukemalla yksin kirjaa ja tähän sisältyy myös kirjan tehtävien teko eikä vain tekstin tuijottaminen ja annettujen laskareiden teko.
Kantojen tajuaminen on muuten suht oleellista numeerista matikkaa varten jota näillä aloilla erityisesti tarvitaan. Differentiaalilaskenta kun on pohjimmiltaan epälineaarisen ongelman linearisointia. Tuohon filosofiaan perustuu lähes kaikki numeeriset laskentamenetelmät, koska mitään ei käytännössä voida laskea tietokoneella ellei redusoida ongelmaa johonkin riittävän tarkkaan lineaariseen approksimaatioon. Tätä ei pysty tekemään ilman lineaarialgebraa (tai ainakaan metodeja ei voi tajuta kunnolla), jolloin kannat ovat kaiken perustana. Tiedän kokemuksesta, että inssimatikoilla väännetään todella monimutkaisia laskuja asioille, jotka voitaisiin muuten ilmaista sanomalla, että tässä meillä on projektio jollekin aliavaruudelle, jolloin jokainen lineaarialgebraa kunnolla tajuava voisi johtaa kaavat muutamassa tunnissa itse. Inssimatikan puolella nuo kaavat ovat mustaa magiaa, mikä nyt vain tulee jostain ja on siksi pääasiassa opeteltava ulkoa. Eräs hyvä esimerkki tästä on Fourier-analyysi.
Disclaimer: Olen siis itse matikan tohtori ja tuskastun usein hyvin paljon kun luen monia insinöörialojen kirjoja, jotka ovat kirjoitettu matemaattisesti tästä "for dummies" näkökulmasta, koska asiat joihin käytetään sivukaupalla tilaa voisi selittää parilla rivillä.
^En siis mitenkään kyseenalaistanut kaverin lahjakkuutta matikassa . Mulla on useita kavereita jotka ovat lukeneet laajaa matikkaa ja kirjoittaneet L:n matikasta, mutta kyllä osalla heistä on ollut hankalaa se homma. Osittain varmaan sen takia että on tullut osallistuttua enemmän teekkaripippaloihin ja on opiskelu sitten jäänyt vähemmälle, mutta myös senkin takia että asiat on olleet vaikeita eikä kovin motivoivia. Ja nekin kaverit jotka ovat pärjänneet, ovat joutuneet näkemään huomattavasti enemmän vaivaa kuin minä inssimatikassa.
Suosittelin siis sen takia inssimatikkaa, että jää aikaa ja voimia panostaa niihin aineisiin mitkä oikeasti ovat konetekniikan opiskelijoille tärkeitä (siis ammattiaineet). Ja kun kaveri sanoi ettei tutkijan hommat kiinnosta, niin en näe että olisi mitään tarvetta kovin syvälliselle matikan osaamiselle. Kun sen tarvittavan matikan tajuaa kyllä ihan noilla ammattiaineiden kursseillakin (tai ainakin minä olen tajunnut, en tiedä sitten olenko poikkeus). Ja loppujen lopuksi yhdenkään insinöörin ei tarvitse matemaattisia kaavoja muistaa tai johtaa, ne katsotaan sitten taulukkokirjasta töitä tehdessä, jos niitä edes tarvitaan.
Enkä ole mitenkään katkera laajan matikan lukijoille, olen myös kirjoittanut sen L:n matikasta ja pidän itseäni matemaattisesti lahjakkaana, mutta nuo laajan matikan asiat eivät vaan minua motivoineet tarpeeksi opiskelemaan asiaa. Mutta hyviä pointteja sulla oli, en niitä tyrmää, esitän vain oman mielipiteeni.
. Mulla on useita kavereita jotka ovat lukeneet laajaa matikkaa ja kirjoittaneet L:n matikasta, mutta kyllä osalla heistä on ollut hankalaa se homma. Osittain varmaan sen takia että on tullut osallistuttua enemmän teekkaripippaloihin ja on opiskelu sitten jäänyt vähemmälle, mutta myös senkin takia että asiat on olleet vaikeita eikä kovin motivoivia. Ja nekin kaverit jotka ovat pärjänneet, ovat joutuneet näkemään huomattavasti enemmän vaivaa kuin minä inssimatikassa.Suosittelin siis sen takia inssimatikkaa, että jää aikaa ja voimia panostaa niihin aineisiin mitkä oikeasti ovat konetekniikan opiskelijoille tärkeitä (siis ammattiaineet). Ja kun kaveri sanoi ettei tutkijan hommat kiinnosta, niin en näe että olisi mitään tarvetta kovin syvälliselle matikan osaamiselle. Kun sen tarvittavan matikan tajuaa kyllä ihan noilla ammattiaineiden kursseillakin (tai ainakin minä olen tajunnut, en tiedä sitten olenko poikkeus). Ja loppujen lopuksi yhdenkään insinöörin ei tarvitse matemaattisia kaavoja muistaa tai johtaa, ne katsotaan sitten taulukkokirjasta töitä tehdessä, jos niitä edes tarvitaan.
Enkä ole mitenkään katkera laajan matikan lukijoille, olen myös kirjoittanut sen L:n matikasta ja pidän itseäni matemaattisesti lahjakkaana, mutta nuo laajan matikan asiat eivät vaan minua motivoineet tarpeeksi opiskelemaan asiaa. Mutta hyviä pointteja sulla oli, en niitä tyrmää, esitän vain oman mielipiteeni
.- Liittynyt
- 28.3.2003
- Viestejä
- 1 950
Taulukoista tietysti katsotaan perusasiat. Ongelmia tulee vastaan silloin, jos laskettavalle asialle ei löydy valmista kaavaa taulukoista. Riippuu tietysti onko tehtävässä, jossa tehdään jotain standardikamaa vai tehtävässä missä pitäisi kehittää jotain uutta. Jälkimmäisessä kun pitäisi osata asioita, joita ei välttämättä löydy valmiiksi pureskeltuna jostain kirjasta.
Omasta mielestäni insinöörille vankka matikan osaaminen on siitä tärkeää, että harvalla on motivaatiota opiskella sitä enää koulusta valmistumisen jälkeen, vaikka sille olisi tarvetta. Oman perustutkintoni suoritin pitkälti sillä periaatteella, että luen vain asioita, jotka ovat sen verran vaikeita, etten luultavasti jaksa lukea niitä enää valmistumisen jälkeen. Jos jokin oli helppoa, niin sen voi yhtä hyvin opetella työn ohessa. Ajauduin tosin sitten jatko-opiskelijaksi Yhdysvaltoihin...
Mielenkiintoista muuten, että Yhdysvalloissa mechanical engineering on ehkä arvostetuimpia tekniikan aloja. Suomessa jostain syystä tykätään enemmän lukea vähemmän öljyisiä aloja. Täällä tosin erityisesti aseteollisuudessa tarvitaan porukkaa, joilla todella vankat teoreettiset taidot, kun suurella budjetilla kehitetään uutta teknologiaa.
Omasta mielestäni insinöörille vankka matikan osaaminen on siitä tärkeää, että harvalla on motivaatiota opiskella sitä enää koulusta valmistumisen jälkeen, vaikka sille olisi tarvetta. Oman perustutkintoni suoritin pitkälti sillä periaatteella, että luen vain asioita, jotka ovat sen verran vaikeita, etten luultavasti jaksa lukea niitä enää valmistumisen jälkeen. Jos jokin oli helppoa, niin sen voi yhtä hyvin opetella työn ohessa. Ajauduin tosin sitten jatko-opiskelijaksi Yhdysvaltoihin...
Mielenkiintoista muuten, että Yhdysvalloissa mechanical engineering on ehkä arvostetuimpia tekniikan aloja. Suomessa jostain syystä tykätään enemmän lukea vähemmän öljyisiä aloja. Täällä tosin erityisesti aseteollisuudessa tarvitaan porukkaa, joilla todella vankat teoreettiset taidot, kun suurella budjetilla kehitetään uutta teknologiaa.
Intän vielä vähän tähän asiaan :D. Tottakai vankka matikan osaaminen on tärkeää insinöörille, mutta pidän täysin riittävänä inssimatikkaa ja sitten jotain ylimääräisiä kursseja. Uuden kehittämisestä sen verran, että harvemmin sitä normi teollisuuden yrityksissä tehdään (eri asia jos pyrkii johonkin NASA:lle). Monesti tuo uuden kehittäminen annetaan hommaksi juuri yliopistolle tai kysytään sieltä neuvoja asiaan.
Itselle on tullut yllätyksenä juuri lujuusopin alalta se, että koulun kursseilla opetettiin hirmuisesti hienoja asioita ja proffa selitti kuinka esim. teollisuudessa optimoidaan teräsrakenteita. Sitten kun itse on ollut katsomassa meininkiä teollisuudessa ja kuullut miten asioita hoidetaan, niin kaikki pyritään tekemään mahd. yksinkertaisesti. Otetaan palkki sieltä täältä pois ja katsotaan kestääkö, kun kunnon algoritmien kehittämiseen ei vaan ole aikaa eikä resursseja kun pitäisi tahkota tulosta. Näin ei tietenkään ole kaikkialla.
Edit. En nyt kuitenkaan halua mitään väittelyä tästä. Jos kaveri haluaa lukea laajaa matikkaa, niin siitä vaan, onnea matkaan. Tarjosin vain oman näkökantani asiasta.
Itselle on tullut yllätyksenä juuri lujuusopin alalta se, että koulun kursseilla opetettiin hirmuisesti hienoja asioita ja proffa selitti kuinka esim. teollisuudessa optimoidaan teräsrakenteita. Sitten kun itse on ollut katsomassa meininkiä teollisuudessa ja kuullut miten asioita hoidetaan, niin kaikki pyritään tekemään mahd. yksinkertaisesti. Otetaan palkki sieltä täältä pois ja katsotaan kestääkö, kun kunnon algoritmien kehittämiseen ei vaan ole aikaa eikä resursseja kun pitäisi tahkota tulosta. Näin ei tietenkään ole kaikkialla.
Edit. En nyt kuitenkaan halua mitään väittelyä tästä. Jos kaveri haluaa lukea laajaa matikkaa, niin siitä vaan, onnea matkaan
. Tarjosin vain oman näkökantani asiasta.- Liittynyt
- 28.3.2003
- Viestejä
- 1 950
Eiköhän alkuperäisellä kysyjällä ole ihan tarpeeksi informaatiota tässä minkä pohjalta tehdä valintansa. :D Sen voisin vielä lisätä tähän, että jos haluaa hakea suoraan koulun penkiltä ulkomaille töihin sellaiseen entry-level paikkaan, jossa kilpailu työpaikasta on globaali, niin voi odottaa vaatimusten nousevan selkeästi. Monet työnantajat haluavat silloin ihan hakijoiden karsimisen takia, että on suorittanut koulun haastavimmat kurssit. Tämä pätee erityisesti Euroopassa operoiviin amerikkalaisiin työnantajiin. Suomessa tällä on toki vähemmän merkitystä.
Keski-Eurooppaan, jos haluaa töihin, niin kannattaa tosin sitten opetella myös ranskaa ja saksaa opintojen aikana.
Keski-Eurooppaan, jos haluaa töihin, niin kannattaa tosin sitten opetella myös ranskaa ja saksaa opintojen aikana.
- Liittynyt
- 9.3.2004
- Viestejä
- 482
Heh, tuli mieleen ihan omat pohdinnat edelliseltä sivulta kahden vuoden takaa pezku^n postauksesta. Minäkin suosittelen kyllä ottamaan sen laajan matematiikan, ja ainahan sen voi lopettaa, jos tuntuu liian aikaavievältä tai ei muuten vain kiinnosta. Lisäksi itsekin sanoin juuri tuossa edellisellä sivulla ennen opintojen alkua, että tutkijan hommat eivät kyllä kiinnosta yhtään, johon naksu totesi, että mieli voi vielä muuttua kuten hänellä oli käynyt. Näinhän siinä saattaa myös itsellänikin käydä; pari vuotta opintoja takana, nyt koululla tutkimusapulaisena kirjoittelemassa kandia ja jatko-opiskelu alkaa kiinnostaa hetki hetkeltä yhä enemmän.
PS. Onnittelut kaikille sisään päässeille, etenkin TKK:lle!
PS. Onnittelut kaikille sisään päässeille, etenkin TKK:lle!
- Liittynyt
- 28.3.2003
- Viestejä
- 1 950
Ei ollut ainakaan pari vuotta sitten. Yhdysvaltalaisella yliopistollani on, koska tyypilliselle amerikkalaiselle tärkein kriteeri yliopiston valinnassa on työllistyminen. Tiedä sitten viitsiikö Aalto-yliopisto tehdä asialle jotain. Ellei yliopistojen valtionrahoitukseen ala vaikuttamaan opiskelijoiden työllistyminen pelkkien valmistuneiden sijaan, niin epäilen vähän, ettei tähän suuntaan olla agressiivisesti kehittämässä mitään.
TKK:lla toki autetaan CV:n kirjoittamisessa ja on siellä niitä rekryfoorumeita, joissa voi tyrkätä CV:tä työnantajien käteen. Ei tosin mitään tämän syvällisempää. Ei ole esim. mitään sellaista, että laitoksen parhaimpien opiskelijoiden nimet lähetetään automaattisesti tietyille yrityksille, jotka sitten kilpailevat näistä valmistuneista.
TKK:lla toki autetaan CV:n kirjoittamisessa ja on siellä niitä rekryfoorumeita, joissa voi tyrkätä CV:tä työnantajien käteen. Ei tosin mitään tämän syvällisempää. Ei ole esim. mitään sellaista, että laitoksen parhaimpien opiskelijoiden nimet lähetetään automaattisesti tietyille yrityksille, jotka sitten kilpailevat näistä valmistuneista.
- Liittynyt
- 8.12.2007
- Viestejä
- 2 352
Kiitoksia mielipiteistänne laajaan matematiikkaan liittyen. Mielipiteitä ja väittelyä tuli, mikä on hyvä asia eri näkökulmia miettiessä. Ilmiselvästi tässä kuitenkin tuli esiin se, että laaja matematiikka on enemmän meriitti kuin haitta opiskelun jälkeen ja ehkäpä vielä myöhemmässä työelämässä, joten voi olla, että sen vielä valitsen. Minkähänlainen tuo laajan matematiikan testi on tässä alussa TTY:Llä? Onkohan kyseessä siis joku lähtötasotesti vai pääsykoe siihen ryhmään? Oon tosiaan ollut vuoden intissä, joten yo-kirjoituksista ja sitä kautta viimeisistä matematiikan tehtävistä on aikaa kohta 1,5 vuotta. Hyvä jos suunnilleen vielä muistan, miten derivoidaan ja integroidaan, mutta kaikki muut pikkujipot on varmasti unohtunu.
- Liittynyt
- 1.1.2006
- Viestejä
- 28
Terve!
Olen pidemmän aikaa lueskellut pakkotoiston foorumeita, ja olen huomannut että muutamassa threadissä olet maininnut opiskelusi Yhdysvalloissa.
Jos vain viitsit, olisin kiinnostunut jos voisit vähän kertoa itsestäsi. Olet ilmeisesti teknisen alan opiskelija/valmistunut? Mistä linjalta valmistuit ja minkälaisilla arvosanoilla noin suurinpiirtein, ka. 4-5 tienoilla? Mikä sai lähtemään vaihtoon ja erityisesti juuri Yhdysvaltoihin ja missä opintojen vaiheessa teit niin? Mihin oppilaitokseen? Minkälainen se oli kokemuksena, study and non-study wise? Oliko opetuksen taso verrattuna Suomeen millainen? Elämäntilanteesi nyt, palannut Suomeen, iso pomo suomalaisessa yrityksessä, merenrantatalo, koira, kallis auto ja upea vaimo?
Itse myös teknillisen alan opiskelija, vasta toista vuotta tosin. Olisi hienoa jos ainakin osaan kysymyksistä voisit vastata.
- Liittynyt
- 28.3.2003
- Viestejä
- 1 950
En viitsi liikaa paljastella, jottei joku innokas googlettaja kaivaa esiin henkilöllisyyttäni. Valmistuin keväällä tohtoriksi ja olen menossa post-dociksi syksyllä amerikkalaiseen yliopistoon, joten olen lomaillut muutaman kuukauden. Työllistyminen onkin ollut tänä vuonna valmistuneille pahin vuosikymmeniin, kun todella monessa yliopistossa on palkkauskielto. Eli kallista taloa jne. ei ole, enkä nyt oikeastaan sitä kaipaakaan. Henkilönä olen enemmän sellainen, että kunhan saan treenata rauhassa ja mietiskellä vaikeita ongelmia, niin joku pieni koppi riittää. Rahan perään en siis ole koskaan ollut. Jos olisin, niin olisin Wall Streetillä töissä, jolle muutama opiskelukaveri onkin myynyt sielunsa.
Lähdin siis Yhdysvaltoihin tekemään väitöskirjaa Suomesta valmistumisen jälkeen ja koulu on siis näissä maailman yliopistorankingeissä aina top 10:ssä, ts. yksi näistä "huiputusyliopistoista". Vaihdossa en ollut vaan koulun tohtoriohjelmassa. Rahoitus opinnoille tuli suoraan koululta, joten apurahoja ei tarvinnut Suomesta hakea. Olen opiskellut sekä TKK:lla että yliopistolla. Valmistuin vuosina 2005-2006. TKK:lta valmistuin keskiarvolla 4.8 ja yliopistolta sain 4.9. Yhteensä käytin vähän päälle 5 vuotta tutkintoihin.
Opetuksen tasosta voisin sanoa sitä, että vaikka olin suorittanut nämä kaksi tutkintoa Suomessa, ts. reippaasti yli kotimaisen maisterin, niin koin esitietoni olevan hatarammat kuin suurimmalla osalla muista samaan aikaan aloittaneista, vaikka he olivat vain tehneet neljän vuoden kandin. Amerikkalaiset opiskelukaverit olivat pääosin kouluista: Ivy League + Stanford, MIT, Chicago ja vaikutti siltä, että näiden koulujen parhaat perusopiskelijat kävivät läpi huomattavasti kovemman prässin perusopintojensa aikana ollen myös todella lahjakkaita. Tämän saikin peruskurssien assarina itse myöhemmin todistaa. Kurssit eivät skipanneet monia vaikeampia asioita, joita Suomessa ei käsitellä lainkaan. Matematiikassa eräs tyypillinen esimerkki on, että meillä Greeniin, Gaussin ja Stokesin lauseet esitellään klassisessa muodossa, kun näissä kouluissa käydään läpi perusteet differentiaalimuodoista ja todistetaan ns. yleinen versio Stokesin lauseesta ja muut johdetaan tästä sitten erikoistapauksina. Tämä siis näiden yliopistojen ns. "honors" kursseilla, jotka vastaavat TKK:n laajaa.
Amerikkalaisten yliopistojen laitokset ovat siitä ehkä vähän erilaisia, että täällä on hirveä määrä vanhoja dinosauruksia professoreina. Professuurit ovat siis vakituisia ja työtä saa jatkaa niin kauan kuin siltä tuntuu. Vanhimmat professorit ovat siis usein alan käveleviä tietosanakirjoja, joilta saa nopeasti oikeat viitteet ja lisäksi he tuntevat hyvin eri ongelmien historian, joten osaavat sanoa, jos jotain lähetystymistapaa on aikaisemmin koetettu huonolla menestyksellä. He viettävätkin päivät pitkälti keskenään keskustellen aktiivisen tutkimustyön sijasta. Keskustelin jatko-opiskelijana viikottain tuntikausia monien proffien kanssa, joista monet olivat kansainvälisesti palkittuja huippuja. Monet proffat kutsuivat myös välillä kotiin syömään illallista tai tarjosivat ravintolaillallisen, jolloin tuli keskusteltua tutkimuksesta ja muustakin. Tuo on ehkä suurin ero Suomeen nähden, jossa vastaavia henkilöitä harvemmin on ja jos ovat vielä töissä, niin ovat usein hyvin kiireisiä.
Summa summarum opin alastani varmasti huomattavasti enemmän kuin mitä olisin vastaavassa ajassa oppinut Suomessa. Täällä ei tosin ole tarvinnut julkaista niin paljoa, vaan tohtoriohjelman tavoitteena on tuottaa yksi laadukas artikkeli, josta tulee väikkäri ja muuten oppia alasta mahdollisimman paljon, jotta olisi mahdollisimman paljon työkaluja käytettävissä, joilla tulevaisuudessa lähestyä vaikeita ongelmia.
Jos haku Yhdysvaltoihin kiinnostaa, niin omat vinkkini ovat seuraavat:
- Pidä keskiarvo mahdollisimman korkealla ja pyri käymään muutama jatko-opiskelijoille tarkoitettu kurssi arvosanalla 5.
- Tutustu hyvin kolmeen (mielellään kansainvälisesti tunnettuun) professoriin (tarvitset kolme suosittelijaa ja tämä on hakemuksen tärkein osa ja samalla suomalaisille vaikein). Tämä onnistuu miettimällä esim. jokaisella kurssilla jotain kysymyksiä viikon materiaalista ja käymällä vastaanotolla kyselemässä näitä. Pyrit siis näyttämään, että osaat ajatella ja olet innostunut ja sinua kiinnostaa kurssin sisältö yli sen mihin kurssi jää.
- Yritä päästä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kesätöihin jollekin laitokselle, jotta pääset tekemään tutkimustyötä (auttaa edellisen saavuttamisessa).
- Joudut tekemään typeriä standardoituja kokeita, ts. GRE:n. Ei varmasti haittaa, jos ostat kotiin jonkun kokeeseen valmentavan kirjan jo muutama vuosi aikaisemmin ja pidät sitä vaikka vessassa ja luet sitä aina siellä käydessäsi. Kestää nimittäin aikansa kasvattaa sanavarastoa muutamalla tuhannella sanalla.
Lähdin siis Yhdysvaltoihin tekemään väitöskirjaa Suomesta valmistumisen jälkeen ja koulu on siis näissä maailman yliopistorankingeissä aina top 10:ssä, ts. yksi näistä "huiputusyliopistoista". Vaihdossa en ollut vaan koulun tohtoriohjelmassa. Rahoitus opinnoille tuli suoraan koululta, joten apurahoja ei tarvinnut Suomesta hakea. Olen opiskellut sekä TKK:lla että yliopistolla. Valmistuin vuosina 2005-2006. TKK:lta valmistuin keskiarvolla 4.8 ja yliopistolta sain 4.9. Yhteensä käytin vähän päälle 5 vuotta tutkintoihin.
Opetuksen tasosta voisin sanoa sitä, että vaikka olin suorittanut nämä kaksi tutkintoa Suomessa, ts. reippaasti yli kotimaisen maisterin, niin koin esitietoni olevan hatarammat kuin suurimmalla osalla muista samaan aikaan aloittaneista, vaikka he olivat vain tehneet neljän vuoden kandin. Amerikkalaiset opiskelukaverit olivat pääosin kouluista: Ivy League + Stanford, MIT, Chicago ja vaikutti siltä, että näiden koulujen parhaat perusopiskelijat kävivät läpi huomattavasti kovemman prässin perusopintojensa aikana ollen myös todella lahjakkaita. Tämän saikin peruskurssien assarina itse myöhemmin todistaa. Kurssit eivät skipanneet monia vaikeampia asioita, joita Suomessa ei käsitellä lainkaan. Matematiikassa eräs tyypillinen esimerkki on, että meillä Greeniin, Gaussin ja Stokesin lauseet esitellään klassisessa muodossa, kun näissä kouluissa käydään läpi perusteet differentiaalimuodoista ja todistetaan ns. yleinen versio Stokesin lauseesta ja muut johdetaan tästä sitten erikoistapauksina. Tämä siis näiden yliopistojen ns. "honors" kursseilla, jotka vastaavat TKK:n laajaa.
Amerikkalaisten yliopistojen laitokset ovat siitä ehkä vähän erilaisia, että täällä on hirveä määrä vanhoja dinosauruksia professoreina. Professuurit ovat siis vakituisia ja työtä saa jatkaa niin kauan kuin siltä tuntuu. Vanhimmat professorit ovat siis usein alan käveleviä tietosanakirjoja, joilta saa nopeasti oikeat viitteet ja lisäksi he tuntevat hyvin eri ongelmien historian, joten osaavat sanoa, jos jotain lähetystymistapaa on aikaisemmin koetettu huonolla menestyksellä. He viettävätkin päivät pitkälti keskenään keskustellen aktiivisen tutkimustyön sijasta. Keskustelin jatko-opiskelijana viikottain tuntikausia monien proffien kanssa, joista monet olivat kansainvälisesti palkittuja huippuja. Monet proffat kutsuivat myös välillä kotiin syömään illallista tai tarjosivat ravintolaillallisen, jolloin tuli keskusteltua tutkimuksesta ja muustakin. Tuo on ehkä suurin ero Suomeen nähden, jossa vastaavia henkilöitä harvemmin on ja jos ovat vielä töissä, niin ovat usein hyvin kiireisiä.
Summa summarum opin alastani varmasti huomattavasti enemmän kuin mitä olisin vastaavassa ajassa oppinut Suomessa. Täällä ei tosin ole tarvinnut julkaista niin paljoa, vaan tohtoriohjelman tavoitteena on tuottaa yksi laadukas artikkeli, josta tulee väikkäri ja muuten oppia alasta mahdollisimman paljon, jotta olisi mahdollisimman paljon työkaluja käytettävissä, joilla tulevaisuudessa lähestyä vaikeita ongelmia.
Jos haku Yhdysvaltoihin kiinnostaa, niin omat vinkkini ovat seuraavat:
- Pidä keskiarvo mahdollisimman korkealla ja pyri käymään muutama jatko-opiskelijoille tarkoitettu kurssi arvosanalla 5.
- Tutustu hyvin kolmeen (mielellään kansainvälisesti tunnettuun) professoriin (tarvitset kolme suosittelijaa ja tämä on hakemuksen tärkein osa ja samalla suomalaisille vaikein). Tämä onnistuu miettimällä esim. jokaisella kurssilla jotain kysymyksiä viikon materiaalista ja käymällä vastaanotolla kyselemässä näitä. Pyrit siis näyttämään, että osaat ajatella ja olet innostunut ja sinua kiinnostaa kurssin sisältö yli sen mihin kurssi jää.
- Yritä päästä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kesätöihin jollekin laitokselle, jotta pääset tekemään tutkimustyötä (auttaa edellisen saavuttamisessa).
- Joudut tekemään typeriä standardoituja kokeita, ts. GRE:n. Ei varmasti haittaa, jos ostat kotiin jonkun kokeeseen valmentavan kirjan jo muutama vuosi aikaisemmin ja pidät sitä vaikka vessassa ja luet sitä aina siellä käydessäsi. Kestää nimittäin aikansa kasvattaa sanavarastoa muutamalla tuhannella sanalla.
