Terveelliset elämäntavat ja tavoitteellisuus elämisen rajoittajana

[lej]

Meillä tutalla ei edes ole mitään "oikeaa" pääainetta tuossa mielessä. Itse luen yritysstrategiaa pääaineena ja sitä mielestäni hyvin tukevaa sovellettua matematiikkaa teknisenä sivuaineena. Molemmat kyllä kiinnostavat vähintään jonkin verran, mutta harjoittelupaikat ovat kiven alla.

Jos olisin lähtenyt opiskelemaan tasan tarkkaan sitä, mikä kiinnostaa minua eniten, olisin nyt jossain hornan kuusessa pänttäämässä ravintotiedettä. Kyseiseltä alalta vain ei kauheasti töitä löydy, joten valitsin itseäni vähemmän kiinnostavan, mutta parempia uramahdollisuuksia (?) tarjoavan vaihtoehdon.

Mä olen kanssa keskittynyt strategiseen johtamiseen oman pääaineen sisällä ja teen siitä graduakin. On kyllä sellainen valinta, että eipä sen tiimoilta juuri hommia saa ennen valmistumista, eikä kyllä varmaan heti valmistumisen jälkeenkään. Johtuen siitä, että ilman kokemusta sitä on vaikea tehdä.

Mutta sinänsä se on aika hyvä valinta , koska ainakaan meillä moni edes johtamisen opiskelijoista ei siihen jostain syystä keskity lähes ollenkaan, joten ehkä siitä saa hieman kilpailuetua. Ja kyseisen asian osaajia tarvitan kuitenkin aina. Ja mahdollisuus urakehitykseen voi olla aika hyvä.

 

[Dippi]

Hyvä kirjoitus, Francine!

Niissä bileissä ihan oikeesti on ainoana tarkoituksena vetää perseet ja seuraavana päivänä ihastella sitä.

Juuri näin. Itse ihmettelin vähän samaa kun ensimmäisenä opiskeluvuotenani vielä jaksoin tapahtumiin raahautua. Oli kyseessä sitten kiltasauna, pikkujoulu tai yritysvierailu, niin aina oli kyseessä ihan sama juttu: otetaan helvetisti viinaa, oksennellaan ja pidetään älämölöä. Tätä sirkusta sitten veti sellaisten yli 25 vuotiaiden ikiteekkareiden remmi, joka jaksoi aina muistuttaa siitä, miten tärkeää tämä yhteisöllinen toiminta oli suhteiden luomiselle. Olivat kyllä päässeetkin pitkälle niillä suhteillaan...

Palkka surkea, vakituisesta työpaikasta ei tietoakaa ja lähes ainoana suuntana on lukea tohtoriksi ja lähteä mahdollisesti ulkomaille töihin, ku Suomes ei noille tohtoreille oo juurikaa töitä.

Tähän lisäisin sen verran, että vaikka tohtoritehtailua on opetusministeriön toimesta voimakkaasti kannustettu (onneksi asenne on nyt muuttumassa), ei ole kenenkään - ei opiskelijan, yliopiston eikä yhteiskunnan - edun mukaista ryhtyä tohtoriopiskelijaksi sen vuoksi, ettei saa töitä tai tarjolla olevat työt eivät kiinnosta. Ennemmin kannattaa lukea toinen perustutkinto, jos motivaatio on tuota luokkaa. Väitöskirjatyö ei ole mikään jatko-aika opiskeluelämälle.

 

[Jissen]

Tuohon "sosiaalielämä = alkoholijuomien nauttiminen" yhtälöön olen minäkin ihmetyksekseni törmännyt monesti. Olen sellaisessa duunissa, että arkisin on todella paljon vapaapäiviä, jopa viikkoja jolloin ei ole yhtään työvuoroa arkisin. Mutta vastapuolena on se, että minulla on "kiinni" kaksi viikonloppua kolmesta, eli vain joka kolmas vkl on täysin vapaa ja mahdollistaa esim. ryyppäämisen.

Parikin työkaveria valittelee työn huonona puolena sosiaalielämän kuihtumista. Olen jutellut ja ihmetellyt että onhan tässä vapaata koko ajan että mistä oikein kiikastaa. "No kun kaikki kaverit joko opiskelee tai on päivätöissä." Siihen sitten olen heittänyt, että mikäs este se on käydä illalla moikkaamassa niitä, niin vastaus on aina se tyrmistyttävä: "Ei ne suostu ryyppää viikolla, kun on aikainen herätys, ja muutenkin baarit on melko tyhjiä arkisin." Siihen on sitten vaikea enää sanoa mitään, oma käsitykseni kaveruudesta ja sosiaalielämästä käsittää paljon muutakin kuin yhteiset kännäysreissut, mutta ilmeisesti osalle ihmisistä näin ei ole.

 

[Uber-Gott]

oma käsitykseni kaveruudesta ja sosiaalielämästä käsittää paljon muutakin kuin yhteiset kännäysreissut, mutta ilmeisesti osalle ihmisistä näin ei ole.

Sanoisin että aika monelle (ainakin nuorelle) ihmiselle asia on juurikin näin. En minäkään (valitettavasti) mitään järkevämpää keksi kuin ryyppäys, kahvilla käynti tai yhteiset harrastukset.

Kerro ihmeessä mitä muuta sosiaalista miesporukassa voi tehdä? Pyjamabileet, ankkojen ruokkimista, shoppailua?

 

[Pinja]

itse mietin samoja juttuja liittyen aiheeseen. Itselläni on monta rautaa tulessa ja kaikessa haluaisi menestyä. Jotenkin huomaa, että pakostakin ympäriltä on jääny ylimääräinen härdelli pois ja on pitänyt keskittyä olennaiseen. Ystavien kanssa tulee oltua aika vähän. Opiskeluja on vielä vuosi jäljellä, oma yritys alkoi pyörimään vuoden alusta, kisat taas keväällä jne. viikon ohjelmaan ei paljon mahdu mitään muuta kun treeniä, töitä ja koulua. Olisihan se kiva nähdä enemmän frendejä, mutta juhliminen ei kauheasti nappaa. Tottakai välillä esim. dieetin tiukkuus tekee fiiliksen, että olisi kiva ottaa relasti.
Olen vain tullut siihen tulokseen, että tällä hetkellä haluan elää näin ja ehkä elämän hektisyys tekee siitä haastellisen.

 

[Pinja]

itse mietin samoja juttuja liittyen aiheeseen. Itselläni on monta rautaa tulessa ja kaikessa haluaisi menestyä. Jotenkin huomaa, että pakostakin ympäriltä on jääny ylimääräinen härdelli pois ja on pitänyt keskittyä olennaiseen. Ystavien kanssa tulee oltua aika vähän. Opiskeluja on vielä vuosi jäljellä, oma yritys alkoi pyörimään vuoden alusta, kisat taas keväällä jne. viikon ohjelmaan ei paljon mahdu mitään muuta kun treeniä, töitä ja koulua. Olisihan se kiva nähdä enemmän frendejä, mutta juhliminen ei kauheasti nappaa. Tottakai välillä esim. dieetin tiukkuus tekee fiiliksen, että olisi kiva ottaa relasti.
Olen vain tullut siihen tulokseen, että tällä hetkellä haluan elää näin ja ehkä elämän hektisyys tekee siitä haastellisen.

 

[Jissen]

Kerro ihmeessä mitä muuta sosiaalista miesporukassa voi tehdä? Pyjamabileet, ankkojen ruokkimista, shoppailua?

No itse tulee ainakin joskus haettua vuokraleffa ja sitten katsellaan porukalla miten One Damn mättää Some Other:ia pataan. Tai puhutaan paskaa ja vaihdellaan viimepäivien kuulumisia samalla kun taustalla huutaa Sonata Arctican uusin levy jonka haluan polttaa itsellenikin. Ja aina joku kertoo miten edelliset treenit meni ja kuinka kaveri voitti whackboxingin piirikisoissa hopeaa. Aina sitä jotain jauhettavaa löytyy ilman että on promillien noustava rattijuopumustasolle.

Kun näin olevinaan urheiluihmisiä ollaan, niin lenkille ja salille voi ottaa kaverin mukaan jne. Tai Kill Billin voi katsoa leffassa porukalla, sen sijaan että kukin yksin menee sinne. Itselleni ei ainakaan ole ongelma istua iltaa ja tuijottaa vaikka sitten telkkaria selvinpäin ja kaveriporukalla.

 

[Pehvanssi]

Miksi aina niputetaan yhteen alkoholi ja sosiaalinen elämä? Eikö pysty olemaan sosiaalinen ja olla ystäviä ja kavereita joko vähäisellä alkoholin määrällä tai kokonaan ilman alkoholia? Väitän, että ihan hyvin pystyy tekemään yhtä sun toista sosiaalista ilman alkoholia. Jos joku enemmän alkoholia käyttävä vittuilee minun vähemmästä alkoholin käytöstä, ongelma on hänen, ei minun. Hankkikoon elämän.

No kaipa sitä toistakin puolta kannattaa miettiä. Oikeassa olet, että ilman alkoholia voi olla sosiaalinen jne. Entäpä ujot? Ne jotka eivät pysty tutustumaan uusiin tuttavuuksiin sen takia etteivät he uskalla avata suutaan?
Itsellä takana vuoden verran elämistä ilman kavereita, koska osa muuttanut muille paikkakunnille, osa armeijassa ja tyttöystäviensä tossun alla. Itsellä ei töitä (siltäkin osin sosiaalinen kanssakäynti vähillä). Tietysti tyttöystävän kanssa voisi olla 24/7 jos välttämättä haluaa olla kahlittuna.
Kyllä se pistää kuule itsetunnon ja oman arvostuksen matalalle. Ei siinä, kyllä minä tykkään olla rauhassa yksinkin, mutta siinä vaiheessa kun ei ole sanonut sanaakaan pariin päivään on jo pakko myöntää ettei kaikki ole ookoo.
Siinä vaiheessa mieluusti otan kännit, suuntaan hoipertelevat jalkani baaria kohti ja jonkun etäisesti tutun ihmisen kautta koitan löytää uusia tuttavuuksia joista kenties voisi saada uusia "oikeita" kavereita.

Edit: Jottei menisi aivan off topiciksi, niin jatkan treenaamista koska se on kitaran soiton lisäksi ainut asia tällä hetkellä mistä olen ylpeä.

 

[makew]

Siinä vaiheessa mieluusti otan kännit, suuntaan hoipertelevat jalkani baaria kohti ja jonkun etäisesti tutun ihmisen kautta koitan löytää uusia tuttavuuksia joista kenties voisi saada uusia "oikeita" kavereita.

Toi on kavereiden saanti baarista, on kyllä todellakin "kenties".
Kännissä jutut on mitä on. Ryyppykaveri on 90% tapauksissa ryyppykaveri(prosenttiluku on hatusta heitetty). Sitten kun lopetat baareisssa notkumisen, kyseiset kaverit häipyy usein. Tosin siinä ehkä alkaa vähän hahmottamaan, ketkä ovat niitä "oikeita" kavereita. Ystävä ja kaveri on mulle täysin eri asia.

Sinäänsä tossa sun tekstissä on pointtinsa, tosin ujoutta ei kuitenkaan voi oikeen poistaa edes tolla alkoholilla.
Keskustelussa yksi tärkeä pointti on se, että täytyy haluta osata kuunnella.
Hyvä keskustelija on hyvä kuuntelija. Imo

 

[Olari]

Kerro ihmeessä mitä muuta sosiaalista miesporukassa voi tehdä? Pyjamabileet, ankkojen ruokkimista, shoppailua?

Täsrä kyllä pitäis melkeen tehdä jonkun oma threadi, monesti on vaikee keksiä mitään muuta kahvilla käymisen, paskanjauhamisen, pillurallin ajamisen ja biljardin peluun lisäks :jahas: Noh tämäkin ongelma kadonnee ku noi siviiliaamut lähestyy kovasti loppuaan...

 

[PenkkiPelle]

Pakkiksen yleisen puolen threadeja lukiessani pistää tasaisin väliajoin silmään vastakkainasettelu ns. voimakkaan "sosiaalisen" elämän elämisessä ja täysin lajilleen omistautumisessa ja asketismissa. Olen samaa mieltä mitä esim. Hulkki mainitsi, että on karsittava tiettyjä asioita jos haluaa päästä jossain asiassa huipulle.

Kuitenkin ihmetyttää tämä mainitsemani vastakkainasettelu esim. kommenteissa, (jota olen täälläkin nähnyt) "Oishan ulkonakäyminen ja eläminen siistiä mutta en tahdo ördätä, oksennella ja juopotella koska se on tyhmää.." jne.. Eli valitaan sitten toinen ääripää, joku askeettinen "Syön, treenaan nukun" yms. vaihtoehto. No nämä kommentit olivat hieman kärjistettyjä mutta kuitenkin. Mielestäni näiden äärivaihtoehtojen välissäkin on jotain, esim. muutaman kaljan juominen ja biliksen pelaaminen pari kertaa viikossa frendien kanssa. Tämä esimerkkinä.

Kuulostaa mielestäni oudolta jos sosiaalisen elämän viettäminen rajoittuu perskännien vetämiseen jossain opiskelijapippaloissa. Ja sitten kun se ei tietysti kaikkia nappaa, ei sitten vietetä minkäänlaista elämää. Eipä minuakaan älytön teinikännääminen enää kiinnosta mutta en silti ole kokonaan poissulkenut alkoholia elämästäni ja silti olen pystynyt liittämään sen saliharjoitteluuni.

Oli vähän avautumista.. Toivottavasti pointti tuli kuitenkin esille.

 

[makew]

Pakkiksen yleisen puolen threadeja lukiessani pistää tasaisin väliajoin silmään vastakkainasettelu ns. voimakkaan "sosiaalisen" elämän elämisessä ja täysin lajilleen omistautumisessa ja asketismissa. Olen samaa mieltä mitä esim. Hulkki mainitsi, että on karsittava tiettyjä asioita jos haluaa päästä jossain asiassa huipulle.

Kuitenkin ihmetyttää tämä mainitsemani vastakkainasettelu esim. kommenteissa, (jota olen täälläkin nähnyt) "Oishan ulkonakäyminen ja eläminen siistiä mutta en tahdo ördätä, oksennella ja juopotella koska se on tyhmää.." jne.. Eli valitaan sitten toinen ääripää, joku askeettinen "Syön, treenaan nukun" yms. vaihtoehto. No nämä kommentit olivat hieman kärjistettyjä mutta kuitenkin. Mielestäni näiden äärivaihtoehtojen välissäkin on jotain, esim. muutaman kaljan juominen ja biliksen pelaaminen pari kertaa viikossa frendien kanssa. Tämä esimerkkinä.

Kuulostaa mielestäni oudolta jos sosiaalisen elämän viettäminen rajoittuu perskännien vetämiseen jossain opiskelijapippaloissa. Ja sitten kun se ei tietysti kaikkia nappaa, ei sitten vietetä minkäänlaista elämää. Eipä minuakaan älytön teinikännääminen enää kiinnosta mutta en silti ole kokonaan poissulkenut alkoholia elämästäni ja silti olen pystynyt liittämään sen saliharjoitteluuni.

Oli vähän avautumista.. Toivottavasti pointti tuli kuitenkin esille.

Erittäin hyvä kultainen keskitie sulla. Pointin tajusin.
Kuitenkin ystävät asuupi 30 km päässä vähintään, eikä ole mahdollisuutta viikoittain nähdä.
Keskustella toki pystyy vaikka messengerin kautta yms.
Enkä mä mitenkään kärsi, etten näe viikoittain. Mulle yksin olo ei tavallaan aiheuta "tuskaa".
Joillekin... Yksin olo on todella iso ongelma, on pakko olla jonkun kanssa, koska muuten masentuu ja tulee huono olo. Läheisriippuvaisuutta.
En tiedä tajuaako tosta pointtia. Mutta kuitenkin.

Mutta sun juttujen perusteella kyse ei ole tästä, vaan ihan normaalista hengailusta ystävien kanssa.

 

[Francine]

Ehkä tämä koko keskustelu on johtamassa siihen, miten uusia ja samanmielisiä kavereita hankitaan. Lähinnä tilanteessa, jossa on muutettu täysin eri paikkakunnalle tai entiset jatkaa örvellyslinjaa kun itse on siirtyny "terveelliseen elämään" tai miksi sitä nyt haluaaki kutsua. Uuden opiskelupaikan kautta olisi luontevaa saada uusia kavereita, mutta kaikki nämä "tutustumistilaisuudet" tuntuvat olevan vain tätä päätöntä juomista. Baarissa ihmisiin tutustuminen on jo tuomittu epäonnistumaan tässäkin keskustelussa. Suomessa ei ole tapana mennä juttelemaan ventovieraille, esim. kirjastossa (pidetään epäilyttävänä). Eli miten hankitaan sosiaalista elämää, joka ei ole pelkkää ryyppäystä?

 

[makew]

Suomessa ei ole tapana mennä juttelemaan ventovieraille, esim. kirjastossa (pidetään epäilyttävänä). Eli miten hankitaan sosiaalista elämää, joka ei ole pelkkää ryyppäystä?

Totta. esim. Bussissa ventovieraalle puhuminen on lähes rangaistavaa...
Se on liian avointa toimintaa....

edit: monet mun hyvistä ystävistä on "tupsahtanut" mun elämään, joskus todella ihmeellisillä tavoilla.
Itse kyllä juttelen mielelläni, erilaisten ihmisten kanssa, jos huomaan että ihmistä kiinnostaa mitä mää lätisen.

 

[PenkkiPelle]

Erittäin hyvä kultainen keskitie sulla. Pointin tajusin.
Kuitenkin ystävät asuupi 30 km päässä vähintään, eikä ole mahdollisuutta viikoittain nähdä.
Keskustella toki pystyy vaikka messengerin kautta yms.
Enkä mä mitenkään kärsi, etten näe viikoittain. Mulle yksin olo ei tavallaan aiheuta "tuskaa".
Joillekin... Yksin olo on todella iso ongelma, on pakko olla jonkun kanssa, koska muuten masentuu ja tulee huono olo. Läheisriippuvaisuutta.
En tiedä tajuaako tosta pointtia. Mutta kuitenkin.

Mutta sun juttujen perusteella kyse ei ole tästä, vaan ihan normaalista hengailusta ystävien kanssa.

Jep, saatan nykyäänkin juoda joskus enemmän jos jollain kaverilla on synttärit, tuparit tai jotain. Mutta mahdottoman ördäyksen olen jo yrittänyt jättää taakse ja pitää kohtuuden mielessä. Jokunen vuosi sitten vain huomasin että elämä alkoi pyöriä liikaa viikonloppudokauksen merkeissä joten rupesin vähentämään viinanottoa ja oon ollu tyytyväinen ratkaisuuni.

 

[Ilc81]

Erittäin mielenkiintoinen ja itseänikin koskettava threadi. Minun parhaat kaverini kuuluvat tuohon kännit-joka-viikonloppu kategoriaan. Näitä kavereita en juuri näe muuta kuin viikonloppuisin, jolloin (heidän) yhteisenä teemana on oluen kittaus ja perseet olalle. Itse olen koittanut vähentää radikaalisti omaa juomistani viimeisen vuoden aikana. Ennen tuli otettua joka viikonloppu kunnon naamat, nyt olen karsinut juomistani huomattavan paljon, koska olen asettanut kehonrakennuksen kaiken muun edelle.

Se, että ei itse juo ja kaverit ottavat kunnolla ei tarkoita etteikö voisi pitää sosiaalisia suhteita yllä heidän kanssa. Kyllä minä pystyn menemään selvinkin päin moikkamaan frendejä ja lähteä heidän kanssa baariin. Onhan se toki välistä aika rasittavaa kuunnella umpihumalassa olevien kavereiden viinanhöyryisiä juttuja ja heidän vittuilua raejuuston ainaisesta mussuttamisesta. Mutta toisaalta kyllä hekin arvostavat sitä kun on edes joskus joku kuskina ettei tarvitse aina taksilla suhata baariin. Selvinpäin saa sitten kapakassakin paljon rationaalisempia keskusteluja naisten kanssa eikä tarvitse pelätä koska rupeaa puhe sammaltamaan. Joku kirjoitti edellä siitä kuinka on tärkeätä olla kavereita jotka omaavat samanlaisia kiinostuksen alueita ja harrastuksia. Pitää pitkälti kutinsa, sillä tuskin esim. saisin ketään taviskavereistani lähtemään kanssani jonnekin Brasiliaan 6 kuukaudeksi treenamaan ja nauttimaan ilmastosta ilman että pitää olla kaatokännissä 24/7.

Kehonrakennukselle omistautuminen on ikävä kyllä rajoittanut todella paljon omaa elämääni, koko aika kummittelee mielessä että kohta pitäisi syödä jottei katabolia iske, aina pitäisi olla kotosalla ruokapatojen ääressä. On paljon asioita joita haluaisin tehdä (opiskelu ulkomailla, matkustelu jne.) mutta heti tulee pelko perseeseen että kehitys kärsii jos lähtisin toteuttamaan näitä "unelmia". Pari kaveriani pyysivät minua mukaan reilaamaan kuukaudeksi Eurooppaan ensi kesänä, todella hieno ajatus, mutta en tiedä pystynkö olemaan niin kauaa pois salilta, ilman että megalomaaninen vitutus iskee (en halua pilata kärttyisyydelläni omaa ja kavereideni reissua).

siinä siis krapulaisen nuoren miehen ajatuksia... Juu, ratkesin pitkästä aikaa ottamaan pe-la ..mutta hauskaa oli

 

[Ilc81]

Täsrä kyllä pitäis melkeen tehdä jonkun oma threadi, monesti on vaikee keksiä mitään muuta kahvilla käymisen, paskanjauhamisen, pillurallin ajamisen ja biljardin peluun lisäks :jahas: Noh tämäkin ongelma kadonnee ku noi siviiliaamut lähestyy kovasti loppuaan...

Itse näen kavreitani lähinnä heidän viikonloppuisten ryyppyjuhlien yhteydessä mutta viime kesänä päätimme yksi kaunis päivä lähteä heti aamusta Korkeasaareen katsomaan elikoita. Koko päivä vierähti siellä. Tod hauskaa oli, eikä kukaan tainnut käydä edes oluella

Kesäisin yleensäkin on helpompi keksiä tekemistä..

 

[protsku]

Hulkki kirjoittaa asiaa, työpaikan saa helpommin ns. suhteilla kuin kympin keskiarvolla. Olisikin kiinnostavaa tietää miksi työnantajat menettelevät näin. Muistanko oikein että Aimotarmo ja pari muuta nimimerkkiä on työnantajia? Kertokaahan miten homma menee! ;)

 

[Zener]

Kun miettii omaa elämää näin tekniikan alan ihmisenä, niin luultavasti olisi jäänyt monta ihmistä tapaamatta, ja nykyinen työpaikka saamatta, jos olisi jättänyt opiskelijapippalot väliin.

Myös naisrintamalla olisi ollut aika hiljaista, sillä usein on tullut tavattua vastakkaista sukupuolta samaisten pippaloiden yhteydessä.

Mun mielestä kultainen keskitie on parasta, eli kaikkea kohtuudella. Tosin itse olen enemmän kuntoilija, kuin vakavasti tulosta tavoitteleva saliharrastaja. Eli tavoitteena on lähinnä pitää oma fyysinen kunto hyvänä, että jaksaa paremmin töissä, ja muutakin elämää.

 

[pexxi]

Mielenkiintoinen threadi!

Itsellä rankka vuosi takana, molemmat mummot kuolleet, opinnäytetyön tekeminen ja opintojen loppuunsaattaminen (16 ov reilussa kuukaudessa) ja muutto. Positiivisia seuraamuksia ovat olleet valmistuminen plus uusi ja mahtava asunto! Salilla käyminen ollut varsinkin syksyllä paikoittaista... Tänä vuonna tarkoituksena on vedellä kunnon dieetti kohti kesää, siivota ruokavalio ja käydä säännöllisesti salilla treenaamassa. Monesti tuntuu, että aika ei riitä. Eikä jaksa. Työssäkäynnin lisäksi kuntosaliharjoittelu on kohtuullisen raskasta ja aikaavievää. Mutta palkitsevaa. Usein tuntuu, että mukavampi ois vaan chillata himassa, mutta treenaus tuo mm. pääkopalle niin hyviä seuraamuksia, muista seuraamuksista puhumattakaan. Siispä innolla uuteen vuoteen! Tupakointi on lopetettu ja pienen kirurgisen operaation (plus sairasloman) jälkeen alkaa dieetti. Ja uudessa asunnossa on mukava elellä. Ja avovaimokin jaksaa kaikesta huolimatta :haart:

edit. Baarissakäyminen ja sosiaalinen elämä jäi tuossa sivuamatta. Itse nykyään käytän kohtuullisesti/niukasti alkoholia. Usein himassa ystävien seurassa tai daamin kanssa. Muutama vuosi takaperin käyttö oli sen verran aktiivista, että baareissa elämän kuluttaminen ei kauheasti kiinnosta. Mutta vuonna 2005 teen sen, että silloin tällöin käyn kunnolla baarissa ja juhlimassa, jotta elo ei aivan tylsäksi käy. Mielestäni täysi askeettisuus ja kieltäyminen sopii joillekin, itselle ei. Kohtuus kunniaan. Viinaa voi joskus ottaa, vaikka bodausta/salia tms. harrastaakin.