Iskä on kertonut armeija-ajan muutamista voimainkoitoksista. Oli voittanut sm-mitalisti painijan painikisassa. Vastustaja oli tosin 8 kg isääni kevyempi, iskä ei ole käynyt koskaan painitunneilla. Rajavartiostossa hän alkoi käydä lenkillä muiden kanssa. Eka lenkki oli tosi raskas, mutta pysyi matkassa. Sen jälkeen juoksukunto on ollut aina hyvä. 49 vuotiaana juoksi viimeisessä cooperin testissä 3500-3550 m, ennen eläkkeelle jääntiään. Eläkkeellä alkoi sitten harrastaa enemmän juoksua ja kunto parani entisestään. ~28 vuotiaana 800 metriä meni viestissä ~tasan 2 minuuttiin hiilimurskaradalla ilman vetoharjoittelua. Iskä oli hidas pikamatkoilla (100 m:llä meni 12-13 s), eikä ihme, kun nopeutta ei reenattu lainkaan. Isä oli ymmärtääkseni joukkueen hitain juoksija. Reeni oli pitkää lenkkiä. Tuo "kyläjoukkue" olisi nykypäivänä sm-viesteissä mitaleilla 4x800 m:llä. Viime vuosina voittoajat ovat olleet sitä luokkaa, että isäni joukkua olisi kamppaillut mestaruudesta, vaikka ennen oli käytössä hiilimurska, jossa ajat ovat noin 1 s hitaampia per kierros kuin kestopäällysteellä, jostain olen tämmöisen arvion kuullut. Eivät muuten käyneet piirinmestaruuskisoja suuremmissa kisoissa tuolloin. En tiedä, että olisiko heidän aikansa edes oikeuttanut sm-viesteihin.
Välillä isä nosteli painoja eli työntöä ja punnerrusta. Aikana ennen penkkipunnerrusta. Työnnössä meni 95 kg, jonka rinnalleveto saksilla. Punnerrrus ilman jalkoja oli 70 kg eli lähes oman painon verran. Painonnostelu todennäköisesti auttoi hieman tuohon 800 m juoksuun, kun mitään lihaskuntoreeniä tai venyttelyä ei muuten harrastettu.
Nykyajan nuorilla ei ole likimainkaan samat pohjat urheiluun, mitä oli sodan aikaan syntyneillä, maaseudun nuorilla. Tuolloin aloitettiin metsähommat jo ennen murrosikää. Isä teki monien muiden ohella ropseja aamulla ennen kouluun menoa talvella. Sai omaa taskurahaa, kun teki naapurille töitä. Kesällä lehmät piti hakea kaukaa niityltä kotiin. Menomatka aina juosten, jotta aikaa säästyy. Syksyllä kerättiin puolukoita käsin myyntiin ja omiin tarpeisiin. Lehtikerppuja kantoivat aivan pienet lapsetkin selässään, kun lampaille piti saada talveksi ruokaa. Heinät koottiin käsin seipäille jne. Koulumatkat jalan tai hiihtäen matkasta riippumatta. Maaseudulla ei juuri nälkää nähty, ainakaan tilallisilla. Kroppa sai tarpeeksi ravintoa raskasta työtä ja kasvua varten.
Oma lapsi on 6 vuotias nyt. Täytyy kovasti miettiä ja suunnitella miten saisi lapsen liikkumaan päivittäin. Itsen pitää olla liikunnassa jotenkin aina matkassa, kun ei naapurissa asu lapsia, jotta tulisi leikin kautta itsestään liikuntaa. Koulumatkoista ei kerry kuin 1 kilometri (taksille ja takaisin) kävelyä päivässä.
Ei siinä, hauska niitä juttuja on kuunnella. Ja uskon sen että ukko kovassa kunnossa oli.
Enemmän kyllä huvittaa "jaa sää istut toimistossa, niin mun vaimonikin" -asenne.
Ei edes kysele kieli poskessa, vaan ihan tosissaan. En ole ihan poikanen enää millään mittapuulla, mutta kai se isukki olettaa että oon sama rimppakinttupoju joka lensi pesästä kymmenisen vuotta sitten 
