Originally posted by Nat_Ural
Siksi että tuo amputointivertaus oli järkyttävä kaikessa karmeudessaan Ihmisen raaja, joka kytkeytyy hermostoltaan ja verenkierroltaan suoraan aivoihin ollen hyvinkin kiinteä osa ihmisen "minuutta", on täysin eri juttu kuin se väriläiskä (tatuointi). Ehkäpä Francis Dolarhydelle se tatuointi oli kaikkein tärkein, mutta silti se oli vain väriä
Niin se tosiaan taitaa olla, että henkilö, joka ei ole kokenut tatuoinnin kasvamista osaksi omaa kehoa ja mieltä, ei voi ymmärtää, mistä puhutaan.
Kirjathan ovat sanoja peräkkäin, ja sanat taas kirjaimia peräkkäin. Kyse olikin siitä, että kirja ei ole ainoastaan sanoja peräkkäin, ja tatuointi ei ole (ainakaan minulle) ainoastaan väriä ihon alla. Se ratkaiseva tekijä kirjan ymmärtämisessä on kyseisen kielen ymmärtäminen, muuten kirja jää kirjainsommittelun tasolle.
Siinä missä raajat kytkeytyvät fyysiseen vartaloon, niin tatuoinnit kytkeytyvät mieleen (ainakin minulla). Sen jälkeen kun olen päässyt sisustamaan kotini (vartaloni) mieleisekseni asuinpaikaksi, tunnen itseni kokonaisemmaksi ja eheämmäksi ihmiseksi. Tähän kodin mieleiseksi muuttamiseen on liittynyt lähinnä tatuonnit ja bodailu. Tunnen oloni kodikkaammaksi vartalossani.
Jos ei ole sellaista tunnetta, että omasta vartalosta puuttuu jotain, niin miksipä sitä sinne mennä lisäämään. Minun vartalostani on puuttunut, ja puuttuu vielä.
Mieti sellaista asiaa, että tatuoisit koko naamasi. Se, mitä se vaikuttaa ihmisten ensireaktioihin sinua kohtaan on todella radikaalia. Vaikkakin "asialliset" tatuoinnit ovat nykyään melko arvoneutraaleja, niin kyllä hc tatuoinnit herättävät ihmisissä todella paljon ennakkoluuloja ja varautuneisuutta.
Ajattele sitä koko oman identiteetin ja mielen tutkiskelua, kun valmistaudut tatuoimaan koko naamasi. Ja ajattele sitä aikaa, kun et enää koe tatuoidun naamasi olevan joku irrallinen osa, tai kuva, vaan osa sinua. Osa sinun vartaloasi, pysyvästi.
Tuo koko prosessi siitä, kun päätät ottaa jonkun tietyn (hc) tatuoinnin, ja siihen, kun se on kasvanut sinuun henkisesti kiinni, on niin mieletön tutkimusmatka omaan mieleen ja identiteettiin, että ei paremmasta väliä.