Tasapainoa treenimäärään

[Ninda]

Hei!

Pitää alkaa täällä kysellä vinkkejä, kun itse alkaa olla liikuntamääränsä kanssa vähän "umpikujassa". Liikun paljon ja nautin siitä, mutta välillä tuntuu, että jospa tätä on sittenkin hiukan liikaa: muun elämän kustannuksella. Lisäksi ylikunnon vaara on olemassa.

Olen käynyt kuusi kertaa viikossa 6 km sauvakävelylenkillä. Lisäksi treenaan salilla 3 krt viikossa. Tähän päälle 45 min vaihteleva jumppa/ryhmäliikunta, 1, 5 h aerobinen/lihaskuntojumppa ja kahtena päivänä olen nyt vielä tehnyt kotona tunnin lihaskunto/aerobiset. Huoh, ei kroppa oikein palaudu. Tajuan.

Pointtini on, että olen nyt tyytyväinen kehooni, painooni ja kuntooni. Tietenkin esim. salituloksissa haluan kehittyä, eikä kunto voi koskaan olla liian hyvä, mutta kaipaisin tähän systeemiin muutosta. Tavallaan haluaisi näiden tulosten - niin kunnossa kuin kropassa - pysyvän ja lisäksi kehityksen olevan mahdollista.

Nyt on tyyliin ollut aivan omituinen olo, kun eilen kävin vain salilla ja tänään olen pitänyt väsymyksen vuoksi lepopäivää. Ei vain pukkaisi huonoa omaatuntoa, hitto.

 

[Dippi]

Kannattanee tutustua tähän ketjuun.

Ylikuntotilanteeseen liittyy se, että liikunta ei maistu ja tätä fiilistä sinulla ei ilmeisesti ole. Eikä tuo liikuntamäärä ole mikään ihmeellisen kova jos olet nuori ja syöt normaalisti.

Jos tuntuu siltä, että huvittaisi liikkua vähemmän, niin vähennä ihmeessä liikuntaa. Kannattaa muistaa, että kyse on harrastuksesta. Voit tehdä sen suhteen ihan mitä haluat.

 

[Pyranha]

Ei tuo nyt missään nimessä ole mielestäni liikaa, toki tähän vaikuttaa tausta eli ongelmia tulee jos liian nopeasti olet tasoosi nähden ahnehtinut. Oletan siis ettei intensiteetti ole kuitenkaan verenmaku suussa-tasolla. Matalatehoista aerobista voi tehdä tunteja joka päivä varsinaisten treenien päälle jos pohjat on kunnossa, itse olen viettänyt useat kesät pyöräillen 10h ja meloen 20h viikossa omien varsinaisten sali- ja melontatreenien päälle. Enkä todellakaan ole kummoinen "urheilija".

Syö riittävästi ja terveellisesti sekä nuku hyvät yöunet niin kyllä se siitä. Mikäli nuo kaksi ovat pielessä niin ongelmia kyllä tulee. Lepopäiviä silloin kun siltä tuntuu. Ennemmin keskittyisin tuohon henkiseen puoleen jos lepopäivä aiheuttaa merkittävän vitutuksen, omaksi ilokseen kun jumppailee tulisi lähes joka harjoituksen olla mielekästä.

 

[HeatN]

Olen käynyt kuusi kertaa viikossa 6 km sauvakävelylenkillä. Lisäksi treenaan salilla 3 krt viikossa. Tähän päälle 45 min vaihteleva jumppa/ryhmäliikunta, 1, 5 h aerobinen/lihaskuntojumppa ja kahtena päivänä olen nyt vielä tehnyt kotona tunnin lihaskunto/aerobiset. Huoh, ei kroppa oikein palaudu. Tajuan.

Pointtini on, että olen nyt tyytyväinen kehooni, painooni ja kuntooni. Tietenkin esim. salituloksissa haluan kehittyä, eikä kunto voi koskaan olla liian hyvä, mutta kaipaisin tähän systeemiin muutosta. Tavallaan haluaisi näiden tulosten - niin kunnossa kuin kropassa - pysyvän ja lisäksi kehityksen olevan mahdollista.

Nyt on tyyliin ollut aivan omituinen olo, kun eilen kävin vain salilla ja tänään olen pitänyt väsymyksen vuoksi lepopäivää. Ei vain pukkaisi huonoa omaatuntoa, hitto.

Muutama selvennys ja kysymys.

A) Salitulokset eivät välttämättä parannu jos oheen harrastetaan paljon aerobista liikuntaa. Korostan välttämättä ja paljon sanoja. Eli kehittyminen vaatii myös lepoa (lihas kasvaa levossa, tämä on kai tuttua? )

B) Olet tyytyväinen itseesi ja nautit hommasa mutta silti yksi lepopäivä aiheuttaa huonoa omaatuntoa? Pieni ristiriita, eikös? Vaikka ymmärrän kyllä tuon: jos on tottunut liikkumaan paljon lepopäivänä tulee tyhjä ja mitään tekemätön olo. Kuitenkin ihminen tarvitsee myös lepoa, ainakin joskus. En sano, että välttämättä joka viikko mutta säännöllisesti joskus kuitenkin. Ja lepopäivän ei tarvitse olla sängyn pohjalla reporankana makaamista vaan tavallisia arkisia toimintoja, ehkä ulkoilua, venyttelyä...

josta päästäänkin seuraavan eli

C) Kyllä noilla sali- ja aerobismäärillä kannattaisi huomioida kehonhuolto. Venyttelyt osaksi ohjelmaa. Se auttaa palautumaan ja minimoi loukkaantumisriskiä etenkin rankoissa treeneissä.


Mun mielestä liikuntaa pitää ja kannattaa harrastaa monipuolisesti ja suht paljonkin, eikä siinä vielä välttämättä ole ylikunnon määrää. Kuitenkin, jos asioita alkaa pohtia, voi olla, että hellittämisen paikka olisi hyvä pitää silloin? Eli sinun tapauksessasi nyt, ennen kuin homma menee ylikunnon tai ylirasituksen puolelle. Sitten ongelma voikin olla monta kertaa suurempi, kun liikkuminen kielletään kokonaan ja pitemmäksi aikaa. Kannattanee ennalta ehkäistä ja yrittää kuunnella sitä kehoa. Ei ihminen ole kone, ei aina voi jaksaa!

 

[Akke12345]

tuli tosta pyrnahin tekstistä "Ennemmin keskittyisin tuohon henkiseen puoleen jos lepopäivä aiheuttaa merkittävän vitutuksen" tohon liittyen et itte huomasin et tuun aika aggressiiviseks (siis pystyn kyl hillittee itteni mut oon iha kiehumispistees) jos en pääs treenaa sillo ku pitäs... Itte iha yllätyi kuinka paljo se nous päähän... voiks se ol jtn ylikuntoo viittaavaa? pulssit ja verepaineet o kyl iha normaalit...

 

[Ninda]

Venyttelen kyllä eli ei ole kehonhuolto pielessä. ;)
Välttämättä en ylikunnolla meinaa fyysistä tilaa, vaan siitä, että henkisesti ehkä väsyttää - en tiedä. Tuntuu, että voisin järkeistää liikuntaa vähentämällä sitä. No, välillä tarkemmin ajateltuna, olisiko tässä vähän "pakkoliikuntaakin". Pointtina lähinnä se, että mikä treenimäärä olisi sopiva, jos vähimmäisvaatimuksena on tulosten säilyttäminen.

Liikunta on kyllä nautinnonlähde jne., mutta myös tärkeää ulkonäön kannalta. Työllä hankittu kroppa olisi kiva säilyttää - en haluaisi antaa tulosten kadota.

 

[Mayflower]

Oletko ottanut vertailukuvia koskaan? Itteäni auttoivat, kun huomasin kuvista, ettei edes viikon sairastelu hävitä tuloksia mihinkään. Eli luulen että pelkäät kropan levähtävän tai jotain vastaavaa, jos vähennät treeniä? Niin ei käy, usko pois Lepo voi jopa tehdä ihmeitä... Se täytyy vaan ite nähdä vaikka pakon edessä ennen kuin uskoo. Ite olin käytännössä koko joulukuun pois treenistä, ja koko joululoman makoilin sohvalla taudin kourissa, ja silti kroppa on mielestäni ihan kivan näköinen tälläkin hetkellä, vaikka treenaan paaaaaljon vähemmän kuin aiemmin.

Se ylikuntoon (mikä on kyllä ihan yliviljelty termi) joutuminen kyllä viimeistään sitten pakottaa lepoon. Itse tajusin kuntoilleeni melkein koko ajan kestävyyteni ylärajalla, mikä sai aikaan toistuvaa sairastelua... Tää on taas mun lätinää, mutta toivottavasti ymmärrät pointtia Sopiva treenimäärä on jokaiselle yksilöllinen, ja oma treenini on tällä hetkellä ehkä viidesosa sun treenimääristä.

 

[Dippi]

Ninda: Kuten tuossa yllä jo todettiin, ei se kroppa heti nahistu. Lihastonus ja -täyteys (eli hieman pyöristäen: "kiinteys") ehkä katoaa suht. nopeasti, mutta ei se lihas heti pala pois ja vaikka palaisikin, niin lihasmuisti tuo sen nopeasti takaisin.

Ja sitten on terveellistä muistaa, että elämästä ei kukaan selviä hengissä, eli jossain vaiheessa ne saavutetut tulokset häviävät joka tapauksessa - viimeistään haudassa. En sitten tiedä oliko tuosta apua vai pikemminkin toisinpäin, mutta lainalihaa se kaikki on, treenasi sitten tai ei, eli ei siitä kannattaisi niin stressata.

Akke: Veikkaan että tuossa on ollut kyse ihan vain siitä, että liikunta on ollut sulle muun stressin purkautumiskanava ja sitten kun ei ole päässyt treenaamaan, niin stressi alkaa syödä eri tavalla.

 

[Tähtityttö]

[

Ja sitten on terveellistä muistaa, että elämästä ei kukaan selviä hengistä, eli jossain vaiheessa ne saavutetut tulokset häviävät joka tapauksessa - viimeistään haudassa. En sitten tiedä oliko tuosta apua vai pikemminkin toisinpäin, mutta lainalihaa se kaikki on, treenasi sitten tai ei, eli ei siitä kannattaisi niin stressata.
.

Hui kamala. Ei noin saa sanoa!;)

Viisas työkaverini totesi tässä eräänä päivänä, että terveen ihmisen pitäisi ja tulisi liikkua joka päivä VÄHINTÄÄN tunti. Niin -olen samaa mieltä, tokikaan tällä liikkumisella ei tarkoiteta mitään verenmaku suussa tehtyjä intervalleja tai maksimitreenejä, vaan vaikka sitä kevyttä hölkkää tai kävelyä tms. Eli siitä sitten.

Vaihtelu virkistää ja monipuolisuus on valttia -treenaamisessa nimenomaan! Eli kehitys pysähtyy varmasti jossain vaiheessa, jos viikko-ohjelma on sama aina. Eli joskus enemmän lepoa, joskus vähemmän, ja kah, kunto kohenee ja mieli pysyy virkeänä.

p.s. siinä vaiheessa kun lepopäivästä tulee morkkis tms, ei kyllä asiat ole kondiksessa. Piste.

 

[Ninda]

Okei.
En vieläkään vain oikein tajuta, miten mie vähentäisin. Ääh.

 

[Mayflower]

Saako ehdottaa?

Ite pitäisin sauvakäppäilyt, koska ne pitää pk:n kunnossa ja palauttaa raskaammasta treenistä. Määrää vähentäisin silleen, että voisi olla 2 lenkkiä viikolla ja sit yksi pidempi viikonloppuna. Salitreenin pitäisin sellaisenaan, riippuen vähän millainen ohjelma siulla on. Jos on koko kropan, niin yksi kerta pois. Mikä on jumppa / ryhmäliikunta? Tai 1.5 h aerobinen / lihaskuntojumppa? Näistä jompikumpi pois? Kotihommelit jättäisin ainakin suosiolla hittoon, ei kotona treenata :D Mutta ilman muuta voisi jaksottaa tuota treeniä niin ettei mistään pidä luopua kokonaan. Esim. aerobisempi viikko, lihaskuntopainotteisempi viikko, kevyt viikko. Onko siulla yhtään kevyitä viikkoja?

 

[Ninda]

Kiitos Hmm, täytyy oikeasti miettiä!