Keskustelin tuossa kaverini kanssa asuntomarkkinoista. Kaveri on piinkova kapitalisti, joka asuu omistusasunnossa ja jonka lisäksi hän vuokraa sijoitusasuntoaan. Puhuimme sitten maakunnan hintatasosta vuokramarkkinoilla - eritoten yksiöiden ja kaksioiden hinnoista. Kaveri ei millään ymmärrä sitä, että miksi joku vuokraa edelleen asunnon 500 €/kk, kun siitä on mahdollista pyytää myös 700 €/kk. Pitäisi kuulemma ottaa rahat asukkailta pois jo senkin takia, että sijoituksen tuottoprosentti olisi edes jokseenkin kohtuullinen. Toisaalta hän ja yksi toinenkin asuntosijoittaja on sitä mieltä, että vuokraisännän pitäisi saada ihan kunnon kuukausituloa asuntosijoittamisesta. Minun mielestäni tuossa hinnoittelussa on kaksi eri koulukuntaa, eikä kumpikaan ole oikea tai väärä. Kyse on kuitenkin pitkän tähtäimen sijoituksesta, jossa ratkaisevaa ei ole seuraavan puolen vuoden tulot, vaan seuraavan 20 vuoden aikana kertynyt varallisuus.
Eikö tuo korkean hinnoittelun aiheuttama vuokralaisten jatkuva vaihtuminen ja mahdollinen asunnon tyhjäkäyttö ole sellainen päänvaiva, että juuri sen takia valtaosa asuntosijoittajista ei mitään kermankuorintahinnoittelua harrasta? Mitä taas tulee tuohon "kunnolliseen korvaukseen", jota tästä touhusta vaaditaan, en ymmärrä miten nämä sijoittajat eivät ymmärrä kuinka kilpailtu ala tämä on. Kilpailuhan pitää huolen siitä, että mitään biletysrahoja tuossa ei pääse yhdellä yksiöllä tienaamaan.
Ihmetyttää vain näiden ihmisten asenne, kun väittävät että asuntoja vuokrataan rakkaudesta lajiin - muka palkatta. Asunnossa voi kuitenkin olla 75 % velkaa ja tämä vuokraamiskuvio mahdollistaa sen, että joku muu maksaa pankkilainan tämän omistajan puolesta, niin en ymmärrä miten se ei muka ole kunnollinen korvaus.. Sitäpaitsi velattoman yksiön ollessa kyseessä siinä voi jotain biletysrahaa jo tienatakin.
Minulla kun ei sijoitusasuntoa ole, niin voisiko joku asiasta enemmän tietävä valaista hieman ja kertoa kuka tässä on pihalla; minä vai kaverini?
