Ei normaalilla palkansaajalla oikein ole muuta mahdollisuutta kuin ylihintainen neukkukuutio tai sitten tehdä ite. Ite lähdin ihan puhtaalta pöydältä sillä meiningillä että tekemällä oppii. Selvähän se on että työtä riittää, mutta eihän tuon urakan kokonaisvaltaista päällekäyvyyttä ymmärrä kunnolla ennenkuin sen kokee. En tiedä olenko masokisti, mutta se työpäivän jälkeen raksalle lähtö oli lähinnä terapeuttista, siinä tunsi kerrankin tekevänsä jotain konkreettista. Pahinta koko hommassa oli jatkuva epävarmuus, miten mikäkin homma pitäisi tehdä, ehtiikö sitä ja tätä saada valmiiksi ennen seuraava työvaihetta, riittääkö rahat, tuleeko tästä koskaan valmista.
Muistan lapsuudesta kun sukulaiset teki talojansa, silloin oli vielä tapana ensin talvella käydä kaatamassa värkit metsästä ja kenttäsahalla tehdä puutavara. Ite tehtiin runko, kattoristikot, jne. Ei ollut naulapyssyjä, ei ruuvinvääntimiä, ei nosturiautoja. No toisaalta nykyajan toimistotyöläisille oikea työnteko on ihan uutta ja ennennäkemätöntä, eikä monella ole sukulaisia lähistöllä talkooväeksi.
