Kutsuntoihin olisi kohta meno, ja eihän siihen kauvaa mene kun tuo armeijakin tulee. Mielessä juuri tää taistelusukeltaja ja laskuvarjojääkäri. Mitkä ois ne plussat ja miinukset? Kova kunto kaikinpuolin ja 10 vuoden uintiharrastus löytyy takaata.
Plussat ja miinukset:
Laskuvarjojääkärit:
+ Parempi asekoulutus, enemmän kaikenlaisia ammuntoja monipuolisemmalla asevalikoimalla, enemmän hyvin suunniteltuja ampumaleirejä ( taistelusukeltajilla on yksi "tavallinen" ampumaleiri eli ammutaan rynkyllä poterosta jastereita sekä normaaleja kissanpolku-ammuntoja jne, sekä vuoden lopulla yksi ampumaleiri, joka sisältää ammuntoja vedestä sekä veneestä pintauintivarustuksessa jne . Molemmat ovat 4-5 päivän mittaisia ja ei kovinkaan intensiivisiä . LJK:ssa taas ampumapäiviä kertyy moninkertainen määrä ja intensiivisyys sekä monipuolisuus on täysin toista luokkaa. Utissa myös henkilökohtainen pistooli kulkee reidellä ammunnoissa ja sen käyttö opitaan kunnolla. Sukeltajilla on palveluksen aikana ehkä kolmet pistooliammunnat.
+ Enemmän tiedustelua ja "oikeaa" sodanajan toiminnan harjoittelua. Suketajilla on yksi varsinainen sotaharjoitus eli itsenäinen reilun viikon mittainen tehtävä, laskuvarjojääkäreillä näitä kertynee nykyään noin kymmenkunta, ja sen lisäksi on lyhyempiä parin päivän keissejä. Tst-sukeltajien varsinainen tiedustelu-, sissi- ja erikoistoimintakoulutus alkaa vasta elokuulla ja päätyy marraskuun alussa loppuharjoitukseen ( palvelus alkaa siis tammikuussa). Utissa tiedustelu- ja sissikoulutus ( kohteen tähystys, suunnastatiedustelu, häirintäiskut, tuliylläköt, iskuosastohyökkäykset jne) opitaan peruspiirteittäin jo p-kaudella, ja sen päälle sitten jatketaan koko vuosi aina kesäkuulle asti (LJK alkaa siis heinäkuussa)
+ Enemmän suoraa toimintaa, asutuskeskustaistelua ja hathatswatkuperkeikkailua rynnäköintivarustuksessa. Tst-sukeltajilla tätä ei tule ollenkaan.
+ palveluksen parempi ajankohta. Kuten jo sanottua, LJK alkaa heinäkuussa sopivasti, kestää seuraavaan juhannukseen, ja siitä voi sitten suoraan mennä korkeakouluihin opiskelujaan ja elämäänsä jatkamaan. SUKK alkaa tammikuussa, joten elämästä menee luultavemmin "hukkaan" kaksi vuotta yhden sijasta.
+ Monipuolisempi erikoisalakoulutus. Utissa koulutetaan joka vuosi viestintään, tarkka-ammuntaan, pioneeritoimintaan ja lääkintään erikoistuneita partion jäseniä, ja koulutus on runsasta ja kattavaa. Jokainen jantteri saa myös perustaidot jokaiseen alueeseen. Sukeltajien "erikoisalakoulutuksessa" linjoja on vain kaksi per koulutusvuosi ( ja tst-kurssejakin on vain parillisina vuosina), ja koulutuksen laajuus on melko onnetonta sisältäen vaan perustaidot omasta "erikoisalasta". Muihin alohin ei saada minkäänlaista koulutusta ( viestimieheksi koulutettu tst-sukeltajakurssin käynyt tuttavani ei erottanut putkimiinaa viuhkapanoksesta, saatikka että olisi osannut sellaista virittää/purkaa). Käytännössä erikoistujille koulutetaan erikoisalaltaan taidot, jotka jokaisen jalkaväkisotilaan tulisi osata kaikilta alueilta.
+ Parempi talvikoulutus ja selviytymiskoulutus. "Lapin leiri" on kuuluisa koettelemus, ja sitä ihaillaan sekä pelätään. Sukeltajille ei talvikoulutusta saatikka selviytymiskoulutusta tule käytännössä ollenkaan. Muutenkin, pitkiä tasokokeita ja vaativia siirtymisiä, joissa otetaan miehestä sekä ryhmästä mittaa, on Utissa huomattavan paljon, sukeltajilla ei juuri muuta kuin taistelusukeltajan koe. Lyhytaikaista kärsimystä sitten riittääkin SUKK:ssa aivan tarpeeksi varsinkin allaskaudella.
+ Mahdollisuus suorittaa RUK jos kyvyt riittävät ja saada reserviupseerikoulutus. LJK:ssa on siis oma RUK, ja koulutus tapahtuu Utissa joten mistään ei jää paitsi. Sukeltajakoulullahan ei voi RUK:ta käydä, vaan kaikkien koulutus jaa aliupseeritasolle. Varsinaisesti kenestäkään ei tule edes partion tai ryhmän johtajaa.
+ Jokainen mies ja usea nainen tietää, mitä ovat punainen baretti ja hyppysiivet, ja että ketkä niitä kantavat. Arvostus on absoluuttista ja ikuista. Sukeltajien akuankka-puku ja leipurin lätsä herättävät rannikkokaupunkien ulkopuolella lähinnä hilpeyttä, ja ns. sukeltajan siipiäkään eivät juuri tunne/arvosta muut kuin öbiksessä palvelleet/palvelevat.
- Järkyttävä määrä juoksemista, usein 5-50 kilon painoisen repun kanssa. Uimarilla varsinkin on tästä johtuen suuri rasitusvammojen riski.
- Suuri keskeytysprosentti. LJK:ssa kato käy kuin summan lohkolla keväällä 44. Jos olet kaksi viikkoa vempassa flunssasta tai jalkakivuista johtuen, niin lennät luultavasti ulos. Samoin käy, jos et läpäise tasokokeita, joita on siis useita
-Vaikea sisäänpääsy. Kurssille hakee useita satoja, ja fyysiset testit läpäisee moninkertainen määrä pyrkijöitä verrattuna määrään jota sisään otetaan. Vain sekä fyysisissä ja psyykkisissä testeissä hyvin menestyneet valitaan.
Taistelusukeltajat:
+ Vähemmän porukkaa, ehtii kaveerata kaikkien kanssa ja oppia tuntemaan kaikki.
+ Helpompi päästä kurssille. Noin 2/3 fyysiset testit läpäisseistä valitaan. Testit ovat toki erityisesti vesilajien osalta haastavat, mutta uimarille ne eivät tuota mitään ongelmaa, kuten eivät muutkaan osa-alueet, jos juoksukuntoa ja lihasvoimaa löytyy kohtuullisesti.
+ Helpompi pysyä kurssilla mukana. Tammikuussa 2012 aloittaneella kurssilla oli kuulemma joku uintitaustainen tyyppi, joka juoksi intin aikana cooperissa 2600 m. Kaveri oli jalkavaivojen takia lähes puolet vuodesta vempassa/juoksuvapautuksessa, ja ei läpäissyt tst-sukeltajan koetta. Silti hän sai palvella loppuun sukeltajakoululla. Ihan heti ei siis näytetä ovea, vaikka ongelmia tulisikin, ja rasitusvammoja ymmärretään SUKK:ssa kyllä, ja niiden takia saa paljon anteeksi. Utissa taasen on heti ensimmäisinä viikkoina lähtötasotestit, ja jos saat liian huonon tuloksen, niin eikun varusvaraston kautta ulos, ja kuten sanottua, jos saat rasitusmurtuman tai vastaavan, niin se on adios..
+ Hyvät kulkuyhteydet. Stadiin menee busseja tunnin välein, josta taas pääsee kätevästi minne vaan. Uttiin taasen on pitkä matka kaikkialta.
+ Vähän gineksiä. Vuonna 2010 olleet olivat kolme viikonloppua koko palveluksen aikana kiinni.
+ Kattava vesistökoulutus. Kajakit, pintauinti ja partioveneet tulevat tutuiksi. Utissa näitä koulutetaan kaiketi vain vesistöviikolla.
- Allaskausi. Huhtikuusta alkaen ensin kaksi viikkoa rytmillä aamulenkki/jumppa, oppitunteja, päivällä 45 min raskas hikijumppa eli kuntopiiri ja heti perään 2-3 h altaassa sukelluksia, uinteja ja tasokoelajien harjoittelua. Sen jälkeen vielä kolme viikkoa muuten sama, mutta allasosiossa harjoitellaan laitteilla. Uimarille allaskausi ei tosin ole niin paha, paikoittain jopa helppoa. Jos uintilajit menevät vain vaivoin läpi testeissä eikä kehitystä tapahdu ennen allaskautta, niin todennäköisesti ei kestä tuota edes ensimmäistä päivää.
- Resurssien ja rahan puute. Merivoimien budjetti on naurettavan pieni, ja myös SUKK:n rahoitusta on leikattu. Lisäksi Sukeltajakoulun on huolehdittava myös puolustusvoimien kantahenkilökunnan sukelluskelpoisuuksista, raivauksesta, työsukelluksista yms. joten varusmieskoulutukseen saadaan vain "jämiä". Tämä näkyy vähäisissä harjoituspäivissä ja illalla/yöllä tapahtuvan koulutuksen puuttumisena. Sukeltajakoulun osaaminen on painottunut raivaajasukeltajien kouluttamiseen, TST-linja on se vähemmän tärkeä/panostettu.
No niin. Yhteenvetona toteaisin, että jos kaipaat laadukasta ja haastavaa sotilas- ja erikoisjoukkokoulutusta, eivätkä mahdolliset ginekset ja metsäaamut hajota, niin hae Uttiin laskuvarjojääkäriksi. Jos haluat lyhyet matkat lomilla pääkaupunkiseudulle, varmemman sisäänpääsyn, suureman mahdollisuuden kestää leikissä mukana, merellisen toimintaympäristön, eikä ylioppilasjuhlien jälkeen tuleva yli puolen vuoden tyhjä aukko haittaa, niin hae Upinniemeen. Sanottakoon vielä, että itse en ole käynyt kumpaakaan (olen kotiutunut kesällä 2010 Vekaralta), mutta hyviä ystäviä sekä tuttuja on ollut molemmissa paikoissa, joten juttua on tullut kuultua aika lailla riittävästi.
Mikäli vanhoja konkareita kiinnostaisi antaa vinkkejä olisivat ne erittäin toivottuja?!?! ;)
