Ero ajatustavassamme on tuon tummennetun sanan kohdalla. Itse korvaisin sen sanalla pieni. Joka tosin toteutuessaan on huomattavan vakava asia. En sanoisi että "rottweilerit ovat vaarallisia" vaan esim. että "rottweilerista voi esim. väärällä kohtelulla saada ennalta-arvaamattoman ja vaarallisen". Sama pätee mihin tahansa suureen rotuun. On valitettavaa että jotkut yksittäiset yksilöt ovat olleet vaarallisia sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta en siltikään yleistäisi jos kerta saman rodun (miljoonat?) muut edustajat eivät ole aiheuttaneet ongelmia. Kouluttamaton koira on riski, luonnevikainen koira on riski, sairas koira on riski. Rottweiler terveenä ja hyvinvoivana rotunsa edustajana tuskin on kovinkaan suuri riski. Kusipäinen omistaja on ehkä se pahin kaikista.
Itse asiassa ajattelussamme on paljon suurempi ero kuin yksi sana. Näemme koko asian täysin päinvastaisista suunnista. Tämä on minulle tuttu tilanne, koska koirakeskusteluissa joutuu aina samojen argumenttien eteen. Vähän niin kuin maahanmuuttaja- ja nukkeanimaatiokeskusteluissakin.
Jo aiemminkin tässä ketjussa olen selostanut tätä samaa... Moni koiraihminen lähtee siitä että koira rotua X (eli se koira joka puhujalla itsellään on tai jota puhuja muuten vain ihailee) on luonnolliselta perusolemukseltaan ihana, hellä, ihmisystävällinen jne. Ainoastaan väärin kasvatettuna tai huonosti kohdeltuna koirasta tule vaarallinen. Tämä siis täysin riippumatta siitä onko rotu jalostettu nimenomaan puremaan/tappamaan/tappelemaan. Koiraihmiselle koiran sisäinen hyvyys ja vaarattomuus on siis kiveen hakattu asia.
Itse näen asian näin: koira on eläin. Eläin voidaan jalostamalla saada ominaisuuksiltaan halutunlaiseksi. Suuret ja voimakkaat koirat on yleensä jalostettu johonkin tehtävään jossa tarvitaan suurta kokoa. En nyt ala erittelemään, jokainen tietää kyllä, ja koiranomistajat tietävät 100% varmasti mihin tarkoituksiin juuri heidän lellikkirotunsa on jalostettu. Mutta jalostettunakin koira on eläin, ja eläin on arvaamaton. Oikealla koulutuksella eläimen arvaamattomuus voidaan saada kuriin, eli siis pienentää nuo suureen eläimeen liittyvät riskit. Mutta kuten taas nähtiin, koira on eläin, ja eläimen luonto nousee pintaan joissakin tilanteissa. Yksilölliset erot ja rodun tiedetyt ominaisuudet (kuten luonnevikaisuus) tietysti kasvattavat riskiä.
Koiranomistajat siis tietävät että heidän karvavekkulansa on vaarallinen olento, joka vaatii tiukan koulutuksen ja päättäväisen isännän pysyäkseen ei-vaarallisena. Tätä vain ei haluta myöntää; niinpä väitetään kivenkovaan että vaarallisuus on sepitettä, tai ainakin suuresti liioiteltua.
Koska kukaan ei ole vähään aikaan vetänyt pöytään mitään nussakoita analogioita, niin maistelkaapas tätä. En vertaisi koiraa esim tuliaseeseen, vaikka tuliase (tai vielä vaarallisempaa: skeittilauta tai PIHVI
) onkin vaarallinen väärin käytettynä. Mutta ilman käyttäjää tuliase ei ole sen vaarallisempi kuin mikä tahansa muu ei-terävä metalliesine. Vertaisin koiraa ennemmin itsetehtyyn räjähdysaineeseen. Jos kemisti tietää mitä tekee ja omaa oikeat välineet, työmetodit ja raaka-aineet, sekä noudattaa pikkutarkasti turvallisuusvarotoimia, on mahdollista valmistaa vakaata, ennustettavasti toimivaa räjähdysainetta. Siitä huolimatta räjähdysaine voi huonon säilytyksen, epäasiallisen käsittelyn tai pelkän ikääntymisen vuoksi muuttua epävakaaksi. Parhaassa tapauksessa tällainen aine vain menettää tehonsa; huonoimmassa se räjäyttää kaiken ympärillään pillun päreiksi täysin spontaanisti, ilman ulkoisia vaikuttavia tekijöitä.
Samalla tavalla se kaikkein lutuisin, hyvätapaisin ja lapsirakkain etc etc sessu saattaa joku päivä rouskuttaa perheen vauvan tartarpihviksi. Paska säkä, vaikka kaikki tehtiin niin kuin pitikin. Ehkä se oli muuttostressiä...
Jos joku tavallinen tauno alkaa puoskaroida kemikaalien kanssa, tuloksena on joko kemistin ennenaikainen kuolema tai, hyvällä säkällä, hyvin vaarallinen ja epävakaa cocktail joka saattaa räjähtää silmille heti tai huomenna, tai ei ollenkaan.
Räjähdysaineen funktio on räjähtää. Koiran funktion määrittelee sen rotu, eli ne ominaisuudet jotka jalostamalla on haluttu saada esille. Hyvä tausta, huonojen sukutekijöiden karsiminen ja rakastava koulutus tiukan kurinpidon kanssa tuottaa yleensä vakaan koiran. Puoskarointi - liika jalostaminen, joidenkin ominaisuuksien korostaminen muiden kustannuksella, huono tai olematon koulutus - tuottaa ongelmia.
On oma valinta haluaako pitää sänkynsä alla laatikollisen räjähdysainetta. Hyvää uskoa se ainakin vaatii, ja useimmiten mitään pahaa ei tapahdu, jos edellä kuvaillut asiat ovat kunnossa.
On myös oma valinta haluaako pitää kotonaan, lastensa joukossa koiraa jonka rotuominaisuudet tekevät siitä kykenevän tappamaan ihmisen.
Mielestäni on järjen köyhyyttä kiistää suuren, voimakkaan koiran inherentti vaarallisuus. Tilastollinen epätodennäköisyys ei riskejä poista. Riski on tai ei ole. Koiraihmisille tämä on aivan mahdotonta myöntää.
feikkiedit: ja heti Multivita näytti että joillekin koiraihmisille tuon myöntäminen ei ole mikään ongelma!
feikkiedit 2: ja MissEvilEve teki perään saman! No voi vitt... siinä meni hyvä rant ihan hukkaan!:curs::itku::kippis1: ...no, postaan silti kun olen paskanheittotuulella.
