Mun päässä on jo monta päivää soinut repeatilla Pharrellin Happy. Kuvastaa fiiliksiä hyvin.
Oon täs miettiny, et mulla ei oo ihan kauheesti (hyviä) muistikuvia joulu-helmikuulta. Tuntuu, et olisin menny ihan autopilotilla kuukausia. Toki muistan, et olkapää tulehtui kahdesti ja aiheutti kipua, tuskaa ja turhautumista. Muistan, etten kauheesti pystyny nukkumaan pitkään aikaan, minkä johdosta olin hetken saikullakin, sain rytmihäiriöitä ja voin huonosti. Muistan, et stressasin mulle ei-luonteenomaisesti ihan liikaa asioista, joihin en voi vaikuttaa. Muistan, et hyvältä tuntunut parisuhde kariutui tosi yllättäen ja kaamealla tavalla. Muistan, et kaikki oli monesti vaan tosi synkkää, itku herkässä ja olo kurja, eikä vapailla huvittanut nähdä ketään. Eristäydyin, kun olisin tarvinut ystäviä. En edes tiedä, miten mä ajoin itteni siihen jamaan. Tai miksi. Kaikki tuntuu nyt niin järjettömältä ja aivan turhalta.
Sit mä lähin lomalle. Tuntui, että siellä kaukana alkoi hahmottaa asioita paremmin, aurinko paransi sielua ja suunta on ollut jatkuvasti vain parempaan. Loman aikana varmistui, että sain työpaikan, jonka halusin, ja nyt oon ollut ihan fiiliksissä oikeastaan kaikesta. Auringonpaisteesta, treenistä, ystävistä, työstä, mun autosta,.. Ja ennen kaikkea, mun ei tarvii miettiä minkäänlaisia parisuhde-tapailu-mitälie-juttuja, joten olo on jollain tapaa tosi vapautunut. Haluan elää hetken ihan vaan itseäni varten. Tuntuu, kuin olisin palaamassa vihdoin ennalleni. En enää ikinä halua vajota yhtä syvälle.
Huomaan hymyileväni jatkuvasti - for no reason.