- Liittynyt
- 4.9.2006
- Viestejä
- 206
Periaattessa ymmärrän ton tavaroiden viskomisen ja ovien paiskomisen motiivin vaikka se onkin vastapuolen näkökulmasta tosi ärsyttävää. Kyseiseen toimintaanhan turvaudutaan silloin kun kaikki muut keinot on käytetty ts. ei pystytä enää sanallisesti käsittelemään asioita. Tuskin kukaan heti ensimmäiseksi riidan sattuessa rupeaa tavaroita viskomaan.
Itellä tulee kunnon vitutuksen sattuessa kohdalle pakottava tarve lyödä jotain. Ei siis ketään ihmistä, vaan jotain kohdetta. Yleensä lähintä seinää. Ja se muuten helpottaa kun oikeen kunnolla täräyttää! Vahingotkin jää yleensä melko vähäisiksi, koska yks kunnon pommi riittää. Haittapuolena on tietysti mahdollinen itsensä satuttaminen jos raivonpurkauksen kohteena on esim. betoniseinä. No, onneksi näitä "pakkolyödäjotainnytheti" -kohtauksia sattuu harvoin, pari kertaa vuodessa.
Viimeksi vastaava tilanne sattui kesällä eräänkin dokauskeikan yhteydessä. Oltiin kaverin kämpillä, ja siellä eräs henkilö pyrki järjestelmällisesti härnäämään meikäläistä usean tunnin ajan. Ensin suhtauduin naureskellen, myöhemmin pyysin äijää useaan kertaan lopettamaan. Lopulta oma vitutus oli siinä pisteessä että vaihtoehtoina oli joko lähteä tai käydä äijän kimppuun. Päätin lähteä, koska noin 50-vuotiaan itseäni huomattavasti pienikokoisemman mieshenkilön rusikoiminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta edes senhetkisessä mielentilassa. Lähdin siis, mutta vielä ulos päästyänikin oli hermo niin kireällä että oli pakko lyodä pihalla olevaa koivua. Tulos: kolme rystystä auki ja oikeen kunnon vekki kämmenselkään. Siitä sitten käsi verta valuvana terkkariin paikattavaksi. Ihme ettei luita kuitenkaan murtunut. Onneksi terkkari oli melkein naapurissa. Hieman hävetti kyllä maanantaina töissä, mutta kukaan ei kuitenkaan kysynyt mitään joten eipä tarvinnut selitelläkään.
Kyseessä on muuten selvästi jonkinlainen sukuvika. Isällä on selkeesti samanlaisia taipumuksia purkaa raivoa. Se tosin valitsee kohteet vielä huonommin kun minä: muutamatkin peilit ja ikkunat on saanu oikeen isän kädestä:D Ukolla on myös jokin pysyvä hermostovaurio toiseessa kädessä, jonka takia käsi tärisee jatkuvasti oikeen kunnolla. Joskus pienenä kysyin että "Miks toi sun käsi tärisee tolleen"? Ukko vastas lakonisesti "Löin seinään". Lisäkysymykset "Milloin"? ja "Miksi"? jäivät vaille vastausta.
Itellä tulee kunnon vitutuksen sattuessa kohdalle pakottava tarve lyödä jotain. Ei siis ketään ihmistä, vaan jotain kohdetta. Yleensä lähintä seinää. Ja se muuten helpottaa kun oikeen kunnolla täräyttää! Vahingotkin jää yleensä melko vähäisiksi, koska yks kunnon pommi riittää. Haittapuolena on tietysti mahdollinen itsensä satuttaminen jos raivonpurkauksen kohteena on esim. betoniseinä. No, onneksi näitä "pakkolyödäjotainnytheti" -kohtauksia sattuu harvoin, pari kertaa vuodessa.
Viimeksi vastaava tilanne sattui kesällä eräänkin dokauskeikan yhteydessä. Oltiin kaverin kämpillä, ja siellä eräs henkilö pyrki järjestelmällisesti härnäämään meikäläistä usean tunnin ajan. Ensin suhtauduin naureskellen, myöhemmin pyysin äijää useaan kertaan lopettamaan. Lopulta oma vitutus oli siinä pisteessä että vaihtoehtoina oli joko lähteä tai käydä äijän kimppuun. Päätin lähteä, koska noin 50-vuotiaan itseäni huomattavasti pienikokoisemman mieshenkilön rusikoiminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta edes senhetkisessä mielentilassa. Lähdin siis, mutta vielä ulos päästyänikin oli hermo niin kireällä että oli pakko lyodä pihalla olevaa koivua. Tulos: kolme rystystä auki ja oikeen kunnon vekki kämmenselkään. Siitä sitten käsi verta valuvana terkkariin paikattavaksi. Ihme ettei luita kuitenkaan murtunut. Onneksi terkkari oli melkein naapurissa. Hieman hävetti kyllä maanantaina töissä, mutta kukaan ei kuitenkaan kysynyt mitään joten eipä tarvinnut selitelläkään.
Kyseessä on muuten selvästi jonkinlainen sukuvika. Isällä on selkeesti samanlaisia taipumuksia purkaa raivoa. Se tosin valitsee kohteet vielä huonommin kun minä: muutamatkin peilit ja ikkunat on saanu oikeen isän kädestä:D Ukolla on myös jokin pysyvä hermostovaurio toiseessa kädessä, jonka takia käsi tärisee jatkuvasti oikeen kunnolla. Joskus pienenä kysyin että "Miks toi sun käsi tärisee tolleen"? Ukko vastas lakonisesti "Löin seinään". Lisäkysymykset "Milloin"? ja "Miksi"? jäivät vaille vastausta.