Halla-aho lataa aiheesta:
Kielipolitiikka ja pakkoruotsi
Tästä aiheesta ei Suomessa voi keskustella huutamatta. On erotettava kolme toisistaan riippumatonta kysymystä: a) suomenruotsalaisten asema ja oikeudet; b) ruotsin kielen asema tasavertaisena kansalliskielenä; c) suomenkielisten velvollisuus osata ruotsia. Keskustelu yleensä alkaa kohdasta c) ja päätyy saman tien kohtaan a):
- Vastustan pakkoruotsia.
- Men härregud, varför hatar du finlandsvenskar?
Pakkoruotsi oli aikanaan poliittinen lahja RKP:lle. Kyseessä on suomenkielisten kyykyttäminen, eikä tämä asia muutu miksikään sillä, että suomalaiset kyykyttävät nykyään toisiaan pakkoruotsilla. Suomen tilanne, jossa 95-prosenttiselle enemmistölle opetetaan pakolla 5-prosenttisen vähemmistön kieltä, on ainutlaatuinen maailmassa. Ainoa mieleen tuleva vertailukohta on apartheidin aikainen Etelä-Afrikka, jossa hottentoteille ja bushmanneille opetettiin väkisin afrikaansia. Vaihtoehdot ovat siis sellaiset, että joko Suomen kielipolitiikka on normaalia ja koko muu maailma epänormaali tai sitten Suomen politiikassa on jotain kummallista.
Pakkoruotsin haitat ovat ilmeiset. Siihen kuluva aika on pois hyödyllisemmiltä aineilta. Se maksaa hirvittävän paljon. Se saa (täysin turhaan) suomalaiset koululaiset inhoamaan ruotsin kieltä. Se saa (täysin turhaan) suomalaiset inhoamaan suomenruotsalaisia.
Hyötyjä ei sitten juuri olekaan. Kaikki tietävät, että suurin osa suomalaisista ei osaa nimeään sanoa ruotsiksi. Ne, jotka ruotsia osaavat, opiskelisivat sitä vapaaehtoisestikin. Kaikki pakkoruotsia puoltavat argumentit ovat idiotismeja:
"Ruotsia osaamalla suomalaiset pääsevät osaksi pohjoismaista perhettä."
Suomenkielisten kieli on suomi. Jos he suomenkielisinä eivät kelpaa osaksi pohjoismaista perhettä, ehkä pohjoismainen perhe ei ole heille oikea viiteryhmä.
"Ruotsia osaamalla voimme tehdä kauppaa ruotsalaisten kanssa."
Tekevätkö ruotsalaiset kauppaa vain sellaisten kanssa, jotka osaavat ruotsia? Eivätkö ruotsalaiset osaa vieraita kieliä?
"Yhteispohjoismaisissa yrityksissä on osattava ruotsia."
Varmasti onkin, koska Suomi omalla kustannuksellaan opettaa kansalaisilleen ruotsia ja antaa ruotsalaisille mahdollisuuden vaatia sen taitoa.
"Kaksikielisyys on rikkaus."
Suomalaiset eivät ole kaksikielisiä. Jos he olisivat, se olisi rikkaus. Se, että valtio on kaksikielinen mutta kansalaiset eivät, ei ole rikkaus vaan rasite niille kansalaisille.
"Ruotsin osaaminen on avain muiden vieraiden kielten oppimiseen."
Ruotsi on suomalaisille aivan yhtä vieras kuin ne muutkin kielet. Ruotsin osaaminen helpottaa muiden germaanisten kielten omaksumista vain, jos ruotsia osaa valmiiksi. Ellei sitä osaa valmiiksi, sen opetteleminen on pois niiden muiden kielten opiskelusta.
Ehkä tästä jo tulikin selväksi, että pakollinen ruotsin opetus on poistettava kaikilta koulutuksen asteilta.
Ruotsin kielen asema tasavertaisena kansalliskielenä on (vähintään de facto) lakkautettava, ja vaatimus ruotsin taidosta valtion viroissa on poistettava. Tämä ei käytännössä heikennä ruotsinkielisten asemaa, koska palvelua ei nykyäänkään pääsääntöisesti saa ruotsiksi; koska suurin osa ruotsinkielisistä osaa suomea; ja koska ummikkotapauksissa voidaan käyttää tulkkipalveluja. Sikäli kuin se heikentää ruotsinkielisten asemaa, tämä on 5 prosentin kielivähemmistön nieltävä.
Ruotsin kieli on tunnustettava laissa vähemmistökieleksi, jonka puhujilla on oikeus valtion tukemaan omakieliseen opetukseen ja kulttuuritarjontaan ruotsin- ja kaksikielisillä alueilla. "Kaksikielisyyden" kriteerejä on tiukennettava nykyisestä, esim. siten, että kaksikieliseksi katsotaan kunta, jonka asukkaista vähintään 20% puhuu vähemmistökieltä (ruotsia tai suomea).
Suomen- ja ruotsinkieliset mahtuvat kielinensä samaan maahan. Nykyistä järjestelyä on kuitenkin muutettava, koska se ylläpitää ja lietsoo kieliriitaa, hurrivihaa ja katkeruutta.
Näin minustakin olisi järkevintä toimia