Väärä ilmianto ei ole asianomistajarikos, joten poliisin on oma-aloitteisesti suoritettava esitutkinta, jos väärää ilmiantoa on syytä epäillä, ja syyttäjän on siitä syytettävä, jos on todennäköisiä syitä syytteen tueksi. Toki voit myös itse tehdä rikosilmoituksen, jolloin poliisi tutkii, jos se katsoo tutkintakynnyksen (syytä epäillä) ylittyneen. Voit myös (poliisista ja syyttäjästä välittämättä) itse syyttää oikeudessa väärästä ilmiannosta, jos sinua kohtaan on tehty syyttämispyyntö tai sinua vastaan on nostettu syyte rikoksesta.
Hypoteettinen esimerkki: A ajaa autoa humalassa. Hän jää siitä kiinni. Poliisille hän esittäytyy B:nä ja näyttää uskottavasti väärennettyä B:n nimissä olevaa henkilöllisyystodistusta, tunnustaa rikoksen B:n nimissä ja muutenkin toimii B:n nimissä koko esitutkinnan ajan. Syyttäjä päättää nostaa syytteen B:tä vastaan. B saa vasta tässä vaiheessa tietää asiasta. Hän kiistää syyteen, mutta hänen kiistoaan ei uskota. B saa tuomion rattijuopumuksesta. Tämä toistuu muutaman kerran. Eräällä kerralla A:n epäonneksi B on sairaalan teho-osastolla rattikäryn aikaan. Koska hänellä on nyt esittää mm. hoitajien ja lääkärien todistajanlausunnot oman syyttömyytensä tueksi, poliisi ryhtyy tutkimaan, kuka tämän rikoksen oikeasti on tehnyt. Poliisi ennen pitkää löytää A:n ja tämän hallusta takavarikoi B:n nimissä olevan henkilöllisyystodistuksen. A tunnustaa väärät ilmiannot, saa niistä syyteet ja tuomiot. B hakee korkeimmalta oikeudelta aiempien tuomioiden purkua, johon suostutaan.
Onko ne teot sitten kaikki lieviä vai eikö niistä saada todisteita vai miksi ei tule linnaa? Kyllä Suomenkin oikeuslaitos pesunkestäville taparikollisille ehdotonta antaa vähäisemmistäkin teoista.
