Mun mielestäni tuollaisissa tuomioissa pitäisi kysyä herroilta oikeudessa, että miten SINÄ olisit toiminut vastaavassa tilanteessa?
Tulee mieleeni kymmenen vuoden takainen juttu, jossa poliisi sai tuomion kun oli ampunut sälliä joka tuli metsässä vesuri koholla kimppuun. Mies oli muistaakseni jo telonut poliisikoiran ko. vesurilla ja jotain muutakin raflaavaa siinä oli taustalla. Oikeus katsoi että poliisin olisi pitänyt perääntyä tilanteessa. Juokse siinä sitten metsässä karkuun kun hullu jahtaa vesurilla.
Tapahtui Merikarvian Ylikylässä 16.5.2000. Mielenterveysongelmista kärsinyt 41-vuotias merikarvialainen hammasteknikko pakeni omaistensa tilaamasta sairasautosta metsään ja niinpä kolme poliisia lähti poliisikoiran kanssa jahtaamaan tätä. Poliisimiesten tavoitettua miehen tämä kääntyi ja tuli 80 senttimetriä pitkän vesurin kanssa kohti. Yksi poliiseista ampui miestä kahdesti oikeaan sääreen polven alapuolelle Smith & Wesson -virkarevolverillaan. Hammasteknikko ei antautunut, joten koira päästettiin irti. Hammasteknikko löi koiran vesurilla tajuttomaksi ja yritti nousta vesuri kohotettuna. Silloin eräs poliiseista ampui tätä kerran Glock 17 -pistoolilla reiteen hieman lonkan alapuolelle. Hammasteknikko saatiin vaikeakulkuisesta maastosta Satakunnan keskussairaalaan Poriin vasta noin kahden tunnin kuluttua. Läänin oikeuslääkäri arvioi myöhemmin, että hammasteknikon henki olisi saattanut pelastua, jos hänet olisi saatu sairaalaan vain 15 minuuttia aikaisemmin.
Tapaus aiheutti valtavasti keskustelua. Kysyttiin, käyttikö poliisi enemmän väkivaltaa kuin oli ollut välttämätöntä? Samantyyppistä keskustelua käytiin mm. Mikkelin panttivankidraaman ja Hirsalan piirityksen yhteydessä.
Valtionsyyttäjä Jorma Äijälä vaati Porin käräjäoikeudessa kahdelle poliisille rangaistuksia. Smith & Wesson -revolverilla kaksi ensimmäistä laukausta ampuneelle poliisille vaadittiin tuomiota ensisijaisesti hätävarjelun liioitteluna tehdystä pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta tai toissijaisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Viimeisen kuolettavan laukauksen ampuneelle syyttäjä vaati rangaistusta ensisijaisesti hätävarjelun liioitteluna tehdystä taposta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta, toissijaisesti hätävarjelun liioitteluna tehdystä törkeästä pahoinpitelystä ja hätävarjelun liioitteluna tehdystä törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta, tai viimesijaisesti hätävarjelun liioitteluna tehdystä törkeästä kuolemantuottamuksesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Käräjäoikeus hylkäsi kaikki rangaistusvaatimukset toukokuussa 2001, koska sen mielestä molemmilla ylikonstaapeleilla oli ollut perusteltu syy pitää jahtaamaansa hammasteknikkoa vaarallisena henkilönä. Käräjäoikeus piti selvitettynä, että hakkuuaukealla syntyneessä yllätyksellisessä ja nopeassa tilanteessa poliisimiehet eivät olleet voineet käyttää koiraa hyökkäyksen torjumiseksi, koska koira oli väsynyt tilannetta edeltäneen jäljityksen aikana. Hyökkäyksen väistäminen perääntymällä ei käräjäoikeuden mukaan ollut poliisimiesten turvallisuutta vaarantamatta mahdollista, koska tapahtumapaikan maasto oli ollut sen kuvaamin tavoin epätasaista ja vaikeakulkuista. Käräjäoikeus katsoi, että poliisien käyttämät voimakeinot olivat olleet tilanteessa ainoat mahdolliset ja hyökkäyksen torjumiseksi välttämättömät. Käräjäoikeus piti niitä myös suhteellisuusperiaatteen ja yleisen edun mukaisina.
Turun hovioikeus päätyi samaan ratkaisuun 20.11.2002.
Korkein oikeus muutti alempien oikeusasteiden tuomioita heinäkuussa 2004. Smith & Wesson -revolverilla ampuneen poliisin katsottiin syyllistyneen hätävarjelun liioitteluna tehtyyn pahoinpitelyyn, mutta jätettiin rangaistukseen tuomitsematta. Kuolettavan viimeisen laukauksen ampunut poliisi tuomittiin hätävarjelun liioitteluna tehdyistä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta 120:een 26 euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 3 120 euroa.
Tapausta pidetään merkittävänä ennakkoratkaisuna, koska se linjaa poliisin voimankäytön rajoja.
KKO:n ennakkopäätös:
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2004/20040075