Hupen, Pyr0:n, Hipan, SirMaxin, Aslak82:n ja TLP:n tämän päiväisiin kirjoituksiin viitaten:
Onhan tossa raiskauksen rangaistusasteikossa skaala, mitä voi ja pitääkin käyttää. Nykyään raiskauksesta voidaan tuomita vankeuteen vähintään yhdeksi vuodeksi, enintään kuudeksi vuodeksi.
Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että seksuaalirikosten rangaistusasteikkoa tulisi kiristää. Itse asiassa tuo nykyinen rangaistusasteikko sinällään on aika hyvä ja se pärjää vertailussa muiden länsimaiden kanssa. Ongelma on siinä, että tuomioistuimet eivät käytä rangaistusasteikkoa niin laajasti, kuin siihen olisi mahdollisuus ja tuomiot ovat usein siksi liian lieviä.
Itse olen sitä mieltä, että vaikka seksuaalirikos jättää yleensä aina kovatkin arvet uhrille, on niitäkin erilaisia. Omasta mielestäni se, että joku ravintolassa tapaamani ja kotiini tuoma mies on kanssani yhdynnässä ilman suostumustani sen jälkeen, kun olen sammunut itse aiheuttamani humalatilan vuoksi, on täysin eri asia kuin se, että joku tuntematon (suomalainen tai ulkomaalainen) kävisi kimppuuni vaikkapa lenkkipolulla ja raiskaisi minua raakaa väkivaltaa käyttäen.
Toki myös uhreja on olemassa erilaisia. Jollekin naiselle voisi olla tosi rankka kokemus sekin, että mies olisi yhdynnässä ilman naisen suostumusta tuollaisessa sammumistilanteessa, kun taas minulle se ei ehkä olisi niin rankka erilaisesta luonteestani johtuen.
Olen tosta "Pekka Peruskännääjän" vastuusta samaa mieltä kuin Pyr0, eli jokainen kantakoot vastuunsa teoistaan. Tuon kuvaamani esimerkin tarkoitus oli kuitenkin tuoda esille se, että tuollainen ”Pekka Peruskännääjäkin” saattaa helposti syyllistyä seksuaalirikokseen, vaikka hän ei niin haluaisi tehdä. Seksuaalirikollisen status on aika rankka kantaa. Sekin olisi ikävää, jos ihmiset joutuisivat alkaa kirjoittelemaan toisilleen lupalappuja seksiharjoittamiseen. Ja vaikka sellainen olisi kirjoitettu, saattaisi se mieli silti muuttua lapun allekirjoittamisen jälkeen ja taas olisi ”sana vastaan sana” -tilanne.
Loppujen lopuksi on ihan sama, mikä se rikosnimike on. Ongelmana noissa sammumisjutuissa on usein valitettavasti näytön puute. Suurin osa noista tilanteista on ”sana vastaan sana” -tilanteita. Totta on myös se, että aika useat poliisille tehtävät ”raiskausilmoitukset” ovat aiheettomia.
On niitä tilanteita, jossa esim. nainen saattaa pettää miestään ja keksii tarinan raiskauksesta sen jälkeen, kun on omantunnontuskissaan mennyt tunnustamaan miehelle tapahtuneen ja lisännyt vielä siihen perään, että ei hän olisi oikeasti halunnut. Siihen mies alkaa tivaamaan, että no raiskattiinko sinut ja vaatii naista tekemään rikosilmoituksen.
On myös sellaisia tilanteita, joissa uhri on mielenterveysongelmainen ja hän keksii siksi aiheettoman tarinan raiskauksesta. Sitten on niitä tyyppejä, jotka harrastavat seksiä vapaasta tahdostaan, mutta he tuntevat itsensä jälkikäteen ”likaiseksi” ja alkavat tapahtuneen jälkeen ruoskimaan itseään ja lopulta tulevat siihen tulokseen, että ei hän olisi oikeasti sittenkään halunnut, jonka jälkeen mennään tekemään rikosilmoitus.
On myös niitä, jotka keksivät ilmoituksen saadakseen huomiota (usein nuoret/mielenterveysongelmaiset) tai halutakseen kostaa toiselle osapuolelle. Tai niitä, jotka eivät osaa ilmaista toiselle osapuolelle sanoin tai muulla käytöksellä selkeästi, ettei halua seksiä ja toinen osapuoli kuvittelee, että seksi on ok. Pitää ymmärtää, ettei toinen osapuoli pysty ennustamaan sitä, mitä toisen päässä liikkuu ja siksi oma tahto tulisi osata ilmaista.
Sitten on niitä, jotka ovat niin kännissä, etteivät he tiedä mitä jatkoilla on tapahtunut. Ja kun he heräävät aamulla ilman housuja, he kuvittelevat automaattisesti, että heidät on raiskattu, vaikka näin ei olisi oikeasti tapahtunut. Siitäkin huolimatta, että ihminen saattaa kännissä riisua vaatteitaan oudosti ihan muuten. Sitten he tulevat poliisin luo pyytämään, että poliisi selvittäisi, mitä heille on tapahtunut.
Sitten tapahtuu myös sellaisia juttuja (varsinkin parisuhteissa), että esim. nainen ei haluaisi oikeasti yhdyntää, mutta suostuu siihen ”pitkin hampain”, koska ajattelee pääsevänsä tilanteessa näin helpommalla kuin siten, että hän kieltäytyisi ja mies alkaisi vonkaamalla vonkaamaan seksiä väsyttämistaktiikalla. Ja koska nainen ei kieltäydy, kuvittelee mies että homma on ok. Nämäkään eivät ole rikoksia, sillä naisen tulisi osata ilmaista todellinen tahtonsa selkeästi.
Mun mielestä näistä tahallaan tehdyistä aiheettomista ilmoituksista tulisi antaa myös kunnon rangaistus perättömiä puhuneelle. On aika kovaa kantaa syyttömänä seksuaalirikollisen leimaa koko loppuelämänsä. Parhaassa tapauksessa väärintuomittu voi menettää maineen lisäksi työpaikkansa ja ihmissuhteensa.
Näistä esimerkeistä huolimatta osa rikosilmoituksista on täysin aiheellisia ja rankkojakin juttuja eli haluan korostaa tätä siksi, ettei missään nimessä tule kuvaa siitä, että väheksyisin seksuaalirikoksia tai niiden uhreja.
Seksuaalirikoksia tapahtuu parisuhteissa, perheiden sisällä, tuttavien kesken ja aina välillä tuntemattomien kesken, jotka ovat harvinaisimpia juttuja (esim. puskaraiskaukset). Oikeasta seksuaalirikoksesta pitää antaa kunnon tuomioita ja rangaistusasteikon skaalaa kuuluu käyttää teon vakavuuden mukaan kokonaisuus arvostellen sekä seuraamukset huomioiden.