Suomalaisia vapaaottelijoita isoihin organisaatioihin?

[AndyS]

Tietysti muutakin tukityötä on kuin valmentaminen. Erilaiset manageroinnit, kisajärjestämiset, treenikaverina oleminen jne. Foorumikirjoittelua en kuitenkaan laske mukaan.

Jo aiemmin mainittu suomalaisten vapaaottelijoiden heikko pystyosaaminen on se mikä minua eniten epäilyttää kv-tähteyden suhteen. Kun painilajit pitäisi tosiaan aloittaa ihan pikkulapsena että niissä tulee oikeasti hyväksi. tämä kai ohtuu jostain lajinomaisista herkkyyskausista. Muksimispuolella taas on mahdollista kehittyä maailman huipputasolle, vaikka aloittaisi vasta teini-iässä. Esimerkkejä on paljon jopa nyrkkeilystä, joka on ylivoimaisesti kovatasoisin kehälaji.

Myöhään aloittavien suomalaisten kannattaisi siis kaiken järjen mukaan olla kovia pystyottelijoita ja lähinnä selviytyä matossa. Nykyisin UFC tuntuu muutenkin menneen eräänlaiseiksi ultimate(kick)boxingiksi, jossa saatetaan vetää 5x5min pystyssä.

Näin ei vain yleensä ole, vaan suomalaisottleijat ovat järkiään hyviä painimaan, mutta pysty sukkaa ihan täysin. Itseasiassa osa liikkuu ihan näppärästi ja tekniikat saattavat atleettisuuden ansiosta olla hyviä, mutta silmä puuttuu. Eli se on vaan sitä roiskimista ja ykkösten heittelyä ilman kykyä pelata paikka kovalle iskulle. Tietysti poikkeuksia on, mutta ne ovat nimenomaan poikkeuksia.

 

[Japi]

Olet oikeassa, että Suomessa valmennuksen taso ei ole riittävää, eikä suomalaiset pärjää enään kamppailulajeissa. Mutta noista sun kirjoituksista saa sellaisen kuvan, että Suomesta ei voi päästä huipputasolle. Minkä takia Suomesta ei voisi tulla esim. joku BJ Pennin tapainen huippulahjakkuus. Ainakin omien tietojeni mukaan hän aloitti BJJ:n vasta joskus 16-17 vuotiaana ja ei ollut harrastanut nyrkkeilyä ennen kuin aloitti MMA:n. Silti hän oli mustavyö n. kolmessa vuodessa ja maailmanmestari ja Freddie Roachin mielestä BJ on paras nyrkkeilijä koko MMA:ssa.

Myös, ettei suomalaiset olisi valmiita kovaan harjoitteluun on täyttä paskaa. Ei suomalaiset ole henkisesti heikompia, kuin ketkään muutkaan. Kyllähän Suomesta on tullut moniin lajeihin ihan maailman huipputasolla olevia urheilijoita. Esim. Litmasta pidettiin aikoinaan yhtenä maailman parhaista jalkapalloilijoista, vaikka jalkapallo on ihan lapsellisen kokoista Suomessa, jos vertaa Eurooppaan tai Etelä-Amerikkaan. Kuitenkin huipulle pääsy jalkapallossa todella vaikeaa pelkästään harrastajamääriä katsomalla. Taitaa jalkapallossa olla miljoona kertaa enemmän pyrkijöitä sinne huipulla, kuin MMA:ssa ja ainakin sata kertaa enemmän kuin muissa kamppailulajeissa yhteensä. Jos Litmanen pystyi miksi kukaan ei pystyisi MMA:ssa?

BJllä oli muistaakseni BJJtä aloittaessaan jo kymmenen vuoden kokemus judosta, joka tuki tätä bjj harjoittelua aika pitkälti. Voin muistaa väärinkin.

 

[briangriffin]

Jo aiemmin mainittu suomalaisten vapaaottelijoiden heikko pystyosaaminen on se mikä minua eniten epäilyttää kv-tähteyden suhteen. Kun painilajit pitäisi tosiaan aloittaa ihan pikkulapsena että niissä tulee oikeasti hyväksi. tämä kai ohtuu jostain lajinomaisista herkkyyskausista. Muksimispuolella taas on mahdollista kehittyä maailman huipputasolle, vaikka aloittaisi vasta teini-iässä. Esimerkkejä on paljon jopa nyrkkeilystä, joka on ylivoimaisesti kovatasoisin kehälaji.

Kyllä painissakin on mahdollista kehittyä hyväksi vaikka aloittaisi vasta teini-iässä. Esimerkkinä Jonathan Brookins joka aloitti vasta lukiossa ja oli neljän vuoden jälkeen osavaltion mestari. Kyseisen kaveri pystyottelu sitten onkin suht surkeaa UFC-tasolle.

 

[arni]

Vapaaottelussa otellaan keskimäärin 2-3 kertaa vuodessa. Harjoittelu on täyden kontaktin lajille ominaisesti todella kovaa, ja kaikki osa-alueet pyritään toivottavasti optimoimaan, riippuen vallitsevista resursseista. Kuitenkin ylimalkaiset toteamukset siitä, että UFC-ottelijan elämä on "rääkkiä, jota vain aniharva ja superlahjakas kestää" on kaukaa haettua. Ei niissä muutamassa vuotuisessa ottelussa ole mahdotonta onnistua, vaikka paperilla lähdettäisiinkin hieman altavastaajana otteluun. "Styles make fights".

Määrätietoinen harjoittelu kehittävissä puitteissa on lähtökohtaisesti ehdoton edellytys ottelutilanteessa onnistumiselle. Taitaapa kuitenkin mm. herrat Leben ja Q. Jackson pitää myös kohtalaisia ylimenokausia ilman ylivertaisia paini-credentialeja ja miehet silti nahistavat mukana melko hienosti kovassa organisaatiossa. Suomalaisten kannalta lähtökohdaksi tosissaan voisi ottaa sen, että kuinka saada nimet paperille, että nämä ottelut saadaan onnistumaan. Tästähän täällä keskustellaankin...

Offtopic: Palstalla dissattu lätkä on kaikessa sarjarakenteen raadollisuudessa täysin eri sfääreissä ja kyllä siellä suomalaiset esittävät hyviä otteita mm. kanadalaisten, venäläisten, tsekkiläisten, ruotsalaisten ja muiden "lumimaiden miesten" ohella rautaisia otteita. Näissä maissa lätkä on ravintoketjussa ihan kärkipäässä, jopa Venäjällä.

Optimistinen ja toiveikas realismi > Numeroihin ja todennäköisyyksiin kaikki argumentit perustava yltiövarovainen realismi.

 

[Phenom]

Vapaaottelussa otellaan keskimäärin 2-3 kertaa vuodessa. Harjoittelu on täyden kontaktin lajille ominaisesti todella kovaa, ja kaikki osa-alueet pyritään toivottavasti optimoimaan, riippuen vallitsevista resursseista. Kuitenkin ylimalkaiset toteamukset siitä, että UFC-ottelijan elämä on "rääkkiä, jota vain aniharva ja superlahjakas kestää" on kaukaa haettua. Ei niissä muutamassa vuotuisessa ottelussa ole mahdotonta onnistua, vaikka paperilla lähdettäisiinkin hieman altavastaajana otteluun. "Styles make fights".

Määrätietoinen harjoittelu kehittävissä puitteissa on lähtökohtaisesti ehdoton edellytys ottelutilanteessa onnistumiselle. Taitaapa kuitenkin mm. herrat Leben ja Q. Jackson pitää myös kohtalaisia ylimenokausia ilman ylivertaisia paini-credentialeja ja miehet silti nahistavat mukana melko hienosti kovassa organisaatiossa. Suomalaisten kannalta lähtökohdaksi tosissaan voisi ottaa sen, että kuinka saada nimet paperille, että nämä ottelut saadaan onnistumaan. Tästähän täällä keskustellaankin...

Offtopic: Palstalla dissattu lätkä on kaikessa sarjarakenteen raadollisuudessa täysin eri sfääreissä ja kyllä siellä suomalaiset esittävät hyviä otteita mm. kanadalaisten, venäläisten, tsekkiläisten, ruotsalaisten ja muiden "lumimaiden miesten" ohella rautaisia otteita. Näissä maissa lätkä on ravintoketjussa ihan kärkipäässä, jopa Venäjällä.

Optimistinen ja toiveikas realismi > Numeroihin ja todennäköisyyksiin kaikki argumentit perustava yltiövarovainen realismi.

En lähtisi jääkiekon treenaamista hirveästi vertailemaan yksilölaji treenaamiseen. Otteluita on toki paljon ja kuntoa sekin vaatii, mutta eihän se tarvitse kun laittaa vaikka suomen parhaat painijat tai nyrkkeilijät kuntotestiin suomen parhaiden jääkiekkoilijoiden kanssa, niin uskoisin tulosten olevan aika yksipuolisia. Jos vertaa vaikka suomalaisten jääkiekkoilijoiden treenejä kreko-painijoitten treeniin, niin kyllä siinä "vähän" on eroa.

En tarkoita dissata jääkiekkoilijoita, mutta kyllä siellä välillä vähän pulskempia ja huonokuntoisempiakin poikia on pärjännyt. Painissa harvemmin. Yksilölajit ja joukkuelajit eroavat toisistaan aika moneltakin osin.

 

[arni]

En lähtisi jääkiekon treenaamista hirveästi vertailemaan yksilölaji treenaamiseen. Otteluita on toki paljon ja kuntoa sekin vaatii, mutta eihän se tarvitse kun laittaa vaikka suomen parhaat painijat tai nyrkkeilijät kuntotestiin suomen parhaiden jääkiekkoilijoiden kanssa, niin uskoisin tulosten olevan aika yksipuolisia. Jos vertaa vaikka suomalaisten jääkiekkoilijoiden treenejä kreko-painijoitten treeniin, niin kyllä siinä "vähän" on eroa.

En tarkoita dissata jääkiekkoilijoita, mutta kyllä siellä välillä vähän pulskempia ja huonokuntoisempiakin poikia on pärjännyt. Painissa harvemmin. Yksilölajit ja joukkuelajit eroavat toisistaan aika moneltakin osin.

En halua ajaa keskustelua väärille raiteille. Lajien vertailu on vaikeaa ja en osaa sanoa, että onko se edes tarpeen. Lätkäilijät on hyviä lätkässä ja painijat painivat, perinteisissä kuntotestissä painijat mitä todennäköisemmin jyräävät. Toisissa lajeissa kisanäyttöjä annetaan harvoin ja toisissa lajeissa viikottaisella tasolla. Kummatkin tuovat omat haastavuutensa, kun toisessa piikataan kerran olympiadiin ja toisessa kilpaillaan "jatkuvalla näytöllä" 3/4-osa vuodesta. Halusin vain tuoda perspektiiviä kenties ylimitoitettuihin vaatimuksiin, joita osa täällä vaatii UFC:n palkkalistoilla olevalta.

Urheilijoiden ulkonäköpoliittiseen toteamukseen en ota muutoin kantaa. Painoluokkaurheilijat ovat kuitenkin yleensä rivakassa kunnossa ottelutapahtumassa. Lajisuorituksen kannalta olennaisilla fyysisillä ominaisuuksilla, jotka ovat huonossa kunnossa pärjää harvemmin huippu-urheilussa. Lätkäilijän maailma ei kaadu, jos leukoja ei mene useita kymmeniä tai Cooper ei ole 3500m, vaikka näillä jotain siirtovaikutusta on "jääkuntoon".

 

[Purtsi]

Tietysti muutakin tukityötä on kuin valmentaminen. Erilaiset manageroinnit, kisajärjestämiset, treenikaverina oleminen jne. Foorumikirjoittelua en kuitenkaan laske mukaan.

Minä taas lasken verkkokeskusteluihin seuraamisen ja jopa niihin osallistumisen erittäin tärkeäksi osa-alueeksi, varsinkin kun puhutaan mm. markkinoinnista. Tänä päivänä verkossa jaetaan ja sieltä haetaan valtavat määrät tärkeää tietoa ja toimijat, jotka ovat tämän ymmärtäneet ovat jo voiton puolella.

Vaikka tämä ketju koskettaakin vain vapaaottelun eteenpäin viemistä, ei se tarkoita että kaikkien asiaa edistävien pitää hikoilla treeneissä verenmaku suussa. Asioita viedään eteenpäin monella eri rintamalla. Siitä syystä huippu-urheilijalla on taustalla yleensä jo kokonainen tiimi (eri osa-alue valmentajat, ravintovalmentaja, lakimies, kirjanpitäjä, manageri jne.) jotta urheilija voisi täysin keskittyä siihen vain ja ainoastaan urheilemiseen.

Alla oleva video on kuvattu toukokuussa Helsingissä järjestetyssä TEDx tapahtumassa. Puhujana on entinen ammattiurheilija Virpi Kuitunen teemalla luopuminen. Kun tolle tasolle tähdätään (oli laji mikä tahansa), niin Virpin puhe on mun mielestä jäätävän hyvä esimerkki siitä mikä on se sitoutumisen aste tolle tasolle pääsemiseksi.



Jos urheilija itse sitoutuu Virpin tavalla työhönsä, niin voiko vähempää odottaa taustajoukoilta? Valmentajan tehtävä on vain valmentaa, ei järkkäillä sponsorisopimuksia ja maximoida medianäkyvyyttä. Manageri taas tekee omaa työtään ja keskittyy siihen. Ennen oli ennen, nyt on nyt.

Soitin äsken tähän asiaan liittyen henkilölle, jolla on vuosien kokemus ammattiurheilusta ja sen markkinoinnista. Alla hänen hyvin suorasanainen vastaus siihen, mitkä osa-alueet urheilijalla pitää olla hallussa jotta voi lähteä ajattelemaan itseään maailmanmestariksi.

1. Pitää osata myydä itseään
2. pitää osata markkinoida itseään
3. pitää osata esiintyä edustavasti
4. pitää osata edustaa ja tulla toimeen yhteistyökumppaneiden ja heidän asiakkaidensa kanssa
5. pitää osata kieliä

Kaikki nuo siis sen nyrkillä lyömisen lisäksi. Mikä parasta, noi kaikki osa-alueet on täysin opeteltavissa olevia asioita, eikä noi edes mitään rakettitieteen osaamista vaadi.

Hyvä pointti mikä puhelussa nousi esille oli myös se, että pitäisi osata kysyä neuvoa fiksummiltaan. Lakimies neuvoo lakipykälissä ja markkinoinnin ihminen markkinoinnissa. Kysymällä edes silloin tällöin jonkun ULKOPUOLISEN mielipidettä, säästytään menemästä pöpelikköön ihan turhaan. Olen siitä täysin samaa mieltä. Siksi minäkin kyselen eri tahoilta koko ajan eri kysymyksiä, teen benchmarkkausta jne. koska haluan että olen viemässä omaa juttua oikeaan suuntaa. Samaa suosittelen muillekkin. Muut auttaa mua, ja minä muita ja homma rokkaa eteenpäin. Kaikki voittaa.

Mun mielestä tämä ketju on herättänyt monissa ihan sata varmasti uusia ajatuksia siitä, miten tätä koko juttua pitäis tarkastella laajemminkin.

Edelleen, mä uskon että vielä päivä joku tämän veroparatiisin sankareista nostaa sen mestaruusvyön päänsä yläpuolelle.

 

[nestorig]

Minä taas lasken verkkokeskusteluihin seuraamisen ja jopa niihin osallistumisen erittäin tärkeäksi osa-alueeksi, varsinkin kun puhutaan mm. markkinoinnista. Tänä päivänä verkossa jaetaan ja sieltä haetaan valtavat määrät tärkeää tietoa ja toimijat, jotka ovat tämän ymmärtäneet ovat jo voiton puolella.

Vaikka tämä ketju koskettaakin vain vapaaottelun eteenpäin viemistä, ei se tarkoita että kaikkien asiaa edistävien pitää hikoilla treeneissä verenmaku suussa. Asioita viedään eteenpäin monella eri rintamalla. Siitä syystä huippu-urheilijalla on taustalla yleensä jo kokonainen tiimi (eri osa-alue valmentajat, ravintovalmentaja, lakimies, kirjanpitäjä, manageri jne.) jotta urheilija voisi täysin keskittyä siihen vain ja ainoastaan urheilemiseen.


Soitin äsken tähän asiaan liittyen henkilölle, jolla on vuosien kokemus ammattiurheilusta ja sen markkinoinnista. Alla hänen hyvin suorasanainen vastaus siihen, mitkä osa-alueet urheilijalla pitää olla hallussa jotta voi lähteä ajattelemaan itseään maailmanmestariksi.

1. Pitää osata myydä itseään
2. pitää osata markkinoida itseään
3. pitää osata esiintyä edustavasti
4. pitää osata edustaa ja tulla toimeen yhteistyökumppaneiden ja heidän asiakkaidensa kanssa
5. pitää osata kieliä

Kaikki nuo siis sen nyrkillä lyömisen lisäksi. Mikä parasta, noi kaikki osa-alueet on täysin opeteltavissa olevia asioita, eikä noi edes mitään rakettitieteen osaamista vaadi.

Hyvä pointti mikä puhelussa nousi esille oli myös se, että pitäisi osata kysyä neuvoa fiksummiltaan. Lakimies neuvoo lakipykälissä ja markkinoinnin ihminen markkinoinnissa. Kysymällä edes silloin tällöin jonkun ULKOPUOLISEN mielipidettä, säästytään menemästä pöpelikköön ihan turhaan. Olen siitä täysin samaa mieltä. Siksi minäkin kyselen eri tahoilta koko ajan eri kysymyksiä, teen benchmarkkausta jne. koska haluan että olen viemässä omaa juttua oikeaan suuntaa. Samaa suosittelen muillekkin. Muut auttaa mua, ja minä muita ja homma rokkaa eteenpäin. Kaikki voittaa.

Mun mielestä tämä ketju on herättänyt monissa ihan sata varmasti uusia ajatuksia siitä, miten tätä koko juttua pitäis tarkastella laajemminkin.

Edelleen, mä uskon että vielä päivä joku tämän veroparatiisin sankareista nostaa sen mestaruusvyön päänsä yläpuolelle.

Komppaan ainoaa ammattilaista Hatsan lisäksi tämän treadin keskusteluissa!

Toki noi 5 kohtaa mitä urheilija tarvitsee on suomalaiselle vapari ammattilaiselle juuri se pahin ohjelma henkilökohtaisella tasolla. JA myöskin avun pyytäminen sekä tarjoaminen ei tälle jurolle kansalle ole todellakaan helppoa oli ala mikä tahansa. Sen takia ihmisten avuntarjoaminen juuri manageroinnissa ja markkinoinnissa olisi ensiarvoisen tärkeää. Samalla markkinointialan ammattilainen saisi koulutettua ottelijaa edustamaan ym. itseään.

Tämä viestiketju osoittaa hyvin suomalaisten perusnegatiivisen asenteen ja on suorastaan ällöttävää, että itseään valmentajiksi ja muiksi ammattilaisiksi itseään kutsuvat ovat täällä niitä eniten negatiivisia! Menkää nyt ensin vääntämään ja koittamaan vaikka Niinimäen ja Vänttisen huonoa painia sekä erittäin huonoa pystyä. Eli nykykuntoa! Ja sanokaapa heillä että otetaan tosissaan?! Kutsutte itseänne valmentajiksi mutta jos tyylinne on sama salillanne niin se ei kuulosta kauhean motivoivalta edes urheilijan itsetunnolle...

Nämä offtopic negatiivisuudet fanien ja kaikkien puolesta ovat myöskin todella kannustavia heti kun joku kannustaa tai puolustaa joku ampuu sen alas! Hyvä tällä tavalla me saadaan "Suomalaisia vapaaottelijoita isoihin organisaatioihin".

Jos joku idiootti Kosekki oppi boksaamaan niin että pääsee taas ottamaan GSP:tä vastaan parissa vuodessa niin miksei suomalaisetkin tätä voisi tehdä millä osa-alueella

Ollaan me niin perkeleen isänmaallisia. Aina kun Suomalaiset jossakin lajissa pärjää niin kyllä pistetään suomi paita päälle ja ollaan mailmanomistajia, mutta sinne on päästy tsemppaamalla itse ja muiden sekä henkisellä että fyysisellä avulla. Minä en ole kuin sohvasensei, mutta sen verran tiedän myynnistä/markkinoinnista. Etten ottais näitä valmentajia ja muita(älkää nyt tarttuko yksityiskohtiin) suomen tatameilla hikoilevia edes työharjoitteluun jos tarvitsisin vapari valmentajia/managereja (Hatsaa/Purtsia lukuunottamatta).

Tä on niin perussuomalaista kateutta/negatiivisuutta koko ketju, että toivon ettei kauhean moni lajin uusi fani ole tätä löytänyt. Itse olen suomessa seurannut Einemön ja Hansenin ajoista nykypäivään. Ja UFC 1 näin about 11-13v ja pienen tauon jälkeen 2000 luvun alusta kaikki Pridet,Dreamit,UFC:t, Strikeforcet ym. katsonut. Ettei mua nä jutut niin hetkauta.

Mut kun on 123 UFC:tä katsonut ja kaikki Pridet ym. Niin kyllä se on viihdearvo joka on liiankin suuressa arvossa. Mutta se on tätä päivää! Eli yhteishenkeä peräänkuulutan!

Positiivisuutta!!!!

 

[Lumberjack]

Valmennuksen puolustuspuheenvuoro.

Valmentajat on lähtökohtaisesti kokeneempia, kuin urheilijat tai lajin fanit. He ovat nähneet monta nuorta lupausta, ja monta kertaa sen, millainen on urheilu-uran elinkaari Suomessa. Kokemuksen myötä turhat kuvitelmat pilvilinnoista ovat karisseet jo aika päiviä sitten. Olympialajien (paini, judo, nyrkkeily, taekwondo) kohdalla valmentajien kokemus mitataan usein kymmenissä vuosissa. Kokeneemmat valmentajat ovat nähneet myös suuren muutoksen, kun suomalaisen urheilun keskusjärjestöt "sulautettiin" yhdeksi. Ainakin joissain olympiakamppailulajeissa tämä tarkoitti selvää resurssien pienemistä, verrattuna kahden suuren keskusjärjestön aikakauteen.

Tästä päästäänkin suomalaisen urheilu rakenteisiin, ja mitä käytännössä on valmentaa nuorta lupausta kohti kansainvälistä huippua. Nykyisellään valtaosa valmentajista toimii oto-valmentajina. Eli valmentavat oman toimen ohessa. Ja jos ajatellaan tilanne, jossa kohtaa täysin lajille omistautunut urheilija ja valmentaja, ja kansainvälistä menestystä tavoitellaan, niin se voi tarkoittaa tärkeimpien arvokisavuosien kohdalla jopa 100 leirivuorokautta vuodessa, ja noin 600-800 tunnin harjoittelun suunnittelua, ohjelmointia, seurantaa ja käytännön toteutusta. Jokainen varmaan ymmärtää, että on melkeinpä mahdotonta yhdistää työ, perhe ja tavoitteellinen huippu-urheilu. Tuoreelle huippu-urheilun muutostyöryhmälle oli Suomessa huutava tarve.

Suomen oloissa, jos valmentaja kuljettaa yhdenkin urheilijan muksujudosta/painikoulusta/nyrkkeilykoulusta olympialaisiin, niin todennäköisesti hänen akkunsa on aika tyhjä tämän jälkeen. Käytännössä tähän kuluu aikaa Suomen oloissa 8-16 vuotta.

Omien kokemusten perusteella sanoisin, että mitä kokeneempi valmentaja, sitä maltillisemmin hän suhtautuu mahdolliseen menestykseen. Olen kuullut eri valmentajien harmittelevan, että Suomessa touhu on aivan puuhastelua. Kaikki nämä valmentajat ovat vieneet yhden tai useamman urheilijan aikuisten arvokilpailuihin, jopa mitaleille. Vaikka he toteavatkin realiteetit, eivät he koskaan sano urheilijoilleen, että "me ollaan hävitty tää peli".

Miksi valmentajat suhtautuvat epäilevästi menestykseen? Harrastajamassat ovat pienet, sekä harrastajamassan aines on aivan erityyppistä, kuin kovissa maissa. Kovatasoisissa lajeissa, ei siis välttämättä kamppailulajeissa, ollaan hyvin huolestuneita siitä, että suomalaiset jäävät kansainvälisestä tasosta jo heti alkumetreillä. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa alle 10 vuoden ikäisten lasten kokonaisliikuntamäärä viikkotasolla jää liian alhaiseksi ja yksipuoliseksi. Taidon oppiminen ja fyysisten ominaisuuksien kehittyminen noudattaa tiettyjä lainalaisuuksia. Kokeneet ja osaavat valmentajat tiedostavat nämä lainalaisuudet.

Tiivistettynä voisi sanoa, että kokeneet ja osaavat valmentajat tiedostavat kansainvälisen huippu-urheilun vaatimukset paremmin, kuin urheilijat, lajin kannattajat tai urheilujohtajat.

Vaikka urheileminen ja valmentaminen Suomessa on usein raskasta, ja työn hedelmätkin jäävät joskus korjaamatta, niin olen aivan varma, että kaikki valmentajat toivovat suomalaisten menestyvän. Näissä puitteissa puurtaminen vain tekee usein valmentajista ja urheilijoista kyynisiä.

Itsekin toivon, että suomalaiset menestyisivät mahdollisimman hyvin kamppailulajeissa. Myös positiivisuutta ja yhteisöllisyyttä tarvitaan paljon lisää suomalaiseen urheiluun. Toki positiivisuus ja tsemppaus lähtee aina yksilöstä, mutta ilman merkittäviä muutoksia suomalaisen urheilun rakenteisiin ja resursseihin, on lopputuloksena todennäköisesti vain lisää itsensä loppuun polttaneita valmentajia, seuravaikuttajia ja urheilijoita.

Menestyminen Suomesta ponnistaen on kuitenkin mahdollista. Tomi Tuuha otti tänä vuonna telinevoimistelussa hypyn Euroopan mestaruuden. Temppu on aika kova, etenkin kun Tuuhan valmentaja, Timo Holopainen valmentaa oman toimen ohessa. Holopaisen ja Tuuhan valmennusyhteistyö on kestänyt 10 vuotta.

 

[Patrick Bateman]

Positiivisuutta!!!!

Sähän voisit kokeilla valmennusta tuolla positiivisella naminami-asenteella, kutsu Marco Bjurström apuvalmentajaksi. ;)

 

[wääntäjä]

Lumberjackiltä taas fiksua tekstiä. Itse olen "puuhastellut" painin parissa 30 v, ensin kilpailijana ja sen jälkeen valmennuskuvioissa. MMA n pariin siirryin v. 2000 puuhastelemaan. Voisin nimetä painin puolelta kymmeniä kamppailijoita, jotka ovat tehneet aivan älyttömän työn päästäkseen huipulle. Kuitenkaan siinä onnistumatta. Samoin nyrkkeilijöitämme on paljon, jotka panostaneet ja panostavat suuren osan elämästään lajiinsa, mutta ilman kansainvälistä menestystä.

Oma valmennusfilosofiani perustuu aina urheilijan kannustamiseen ja sitä kautta motivointiin. Luon uskoa ottelijaan parhaani mukaan ja pyrin tätä kautta innostamaan valmennettavaa kovempiin suorituksiin. Itse en näe sellaisessa valmennusfilosofiassa pitemmän päälle järkeä, jossa ollaan se auktoriteetti, joka määrää sokeasti asioita vaikka mentäisi kuinka metsään. Valmennus on vuoropuhelua ja ihmettelyä, jossa rakennetaan tasaisesti fysiikkaa ja psyykettä kovemmaksi. Itse teen mielenterveystyötä ammatikseni ja näen ison merkityksen nimenomaan voittamisen tahdolla. Positiivinen suhtautuminen asioihin on siksi toivottavaa. Tarvii kuitenkin olla realisti, eikä pettää valmennettavaa turhilla lupauksilla. Itse totean valmennettaville, että mahdollisuuksia on maailman huipulle mutta se työmäärä mitä siihen vaaditaan on hurja. Jos sellaiseen on valmis antamaan elämänsä lajille niin taivas on rajana.

Voin esimerkiksi antaa oman tytön, joka on maajoukkuetasoinen voimistelija ikäryhmässään. 11 v tytön harjoituksia on viikossa 18 tuntia. Lisäksi päälle tulevat leirit ja kilpailut, joten aikaa kuluu tähän touhuun jo tuossa iässä aika hurjasti. Niin kauan kuitenkin ku itse sitä haluaa niin kannustan toki. Leireillä ja kisoissa ei nämä voimistelijat saa syödä makeisia ja muitakaan sokeriherkkuja. Lisäksi maajoukkueessa on oma psykologi psyykkiseen valmennukseen. Kuullostaa aika karulta mutta tytöt ovat tasapainoisia kaikki ryhmässään ja koulu sujuu n. ysin keskiarvolla. Tässä vaan on ollut ideana se, että harjoituksia on lisätty progressiivisesti 3 vuotiaasta alkaen pikkuhiljaa niin keho on tottunut touhuun. Se ei onnistu helpolla, että aloitetaan parikymppisenä kova treeni sillä keho ei kestä silloin ilman pohjia pitkään isoja harjoitusmäärijä. Olen kuunnellut heidän unkarilaista ammativalmentajaa ja voin todeta, että en yhtään ihmettele jos ollaan lähes joka lajissa pudottu maailman tasosta. Tuolla tyylillä kun treenaisi esim. nuoret painijamme niin voisi odottaa Olympiamitaleita tulevaisuudessa.

Tässä haluan vaan antaa esimerkin millaista on huippu-urheilijaksi valmentautuminen. MMA- ei ole yhtään helpompi laji ja kehittyessään vaatii samanlaista ammatillisuutta.

 

[arni]

Nopea mielipide aamukahvin ääreltä...

Erittäin hyviä puheenvuoroja selvästikin kenttäkokemusta omaavilta ammattilaisilta. Mainitut realiteetit ovat tosia, mutta itse en kuitenkaan lähtisi vertailemaan telinevoimistelua ja MMA:ta yksi yhteen toisiinsa nähden. On tiedossa, että telinevoimistelu on laji, joka on välttämätöntä aloittaa varhaisessa iässä ja äärimmäisen tekniset lajisuoritukset vaativat ajallisesti järkyttävän panostuksen. Omia puutteitaan ei voi kompensoida samalla lailla kuin kamppailulajeissa, vaan suoritetaan ainoastaan ennaltamäärätty suoritus ja kisaajien suorituksia vertaillaan keskenään.

Kun katselee vapaaottelun ammattilaisten taustoja, niin sieltä löytyy vaikka vallan minkälaista lajitaustaa ja enemmän tai vähemmän treenivuosia. Laji tulee kehittymään ja todennäköisesti 10 vuoden päästä huipulla on ukkoja, jotka ovat aloittaneet lajiharjoittelun todella aikaisessa iässä ja otollisina herkkyyskausina eli päästään jokseenkin likelle telinevoimistelijan "urheilijan elinkaarta".

 

[wääntäjä]

Nopea mielipide aamukahvin ääreltä...

Erittäin hyviä puheenvuoroja selvästikin kenttäkokemusta omaavilta ammattilaisilta. Mainitut realiteetit ovat tosia, mutta itse en kuitenkaan lähtisi vertailemaan telinevoimistelua ja MMA:ta yksi yhteen toisiinsa nähden. On tiedossa, että telinevoimistelu on laji, joka on välttämätöntä aloittaa varhaisessa iässä ja äärimmäisen tekniset lajisuoritukset vaativat ajallisesti järkyttävän panostuksen. Omia puutteitaan ei voi kompensoida samalla lailla kuin kamppailulajeissa, vaan suoritetaan ainoastaan ennaltamäärätty suoritus ja kisaajien suorituksia vertaillaan keskenään.

Kun katselee vapaaottelun ammattilaisten taustoja, niin sieltä löytyy vaikka vallan minkälaista lajitaustaa ja enemmän tai vähemmän treenivuosia. Laji tulee kehittymään ja todennäköisesti 10 vuoden päästä huipulla on ukkoja, jotka ovat aloittaneet lajiharjoittelun todella aikaisessa iässä ja otollisina herkkyyskausina eli päästään jokseenkin likelle telinevoimistelijan "urheilijan elinkaarta".

Näin se on. Telinevoimistelu on ääripään laji, jossa aloitetaan aivan lapsena treenit, mutta samaan suuntaan on menossa mma. Vaativuustaso nousee koko ajan ja itse pelkään pahasti, että suomalaiset jäävät vuosien saatossa aina vaan enemmin huipputasosta. Toivon toki olevan väärässä, mutta se on niin vaikeaa pärjätä kun valtion ja sponsoreiden tuki menee eri lajeille. Ilman suurta panostusta harjoitteluun ei vaan maailman tasolla pärjätä. Ja sentään se on vaikeaa. Jos kaikki puitteet olisivat vaatimusten mukaiset niin silloin voisi joku päästä Suomestakin sinne huipulle. Puoliammattilaiset tuskin sinne enää mahtuvat. Kilpailu mennyt niin kovaksi.

 

[long-john]

Odotetusti Niinimäki nousi GNP.de listalla sijalle 2

 

[wääntäjä]

Odotetusti Niinimäki nousi GNP.de listalla sijalle 2

Kova suoritus kovalta ukolta

Viimeaikaiset näytöt ovat osoittaneet, että paras suomalainen vapaaottelija tällä hetkellä. Toivotaan et pääsis nyt johonkin isoon otteluun maailmalle.

 

[Northernmost]

Ja Vänttinen nousi sijalle 5.

 

[Tampio]

Ulkopuolisena kun lukee näitä juttuja, niin tulee vaan mieleen, että taitaa olla valmentajissa/managereissa se syy ettei maailmalle päästä. Ilmeisesti siis Wääntäjä on tekemisissä näiden Suomen pro-ukkojen kanssa ja kun on niin totaalisen pessimistinen (omasta mielestään realisti) niin mitenhän tämä vaikuttaa niihin valmennettaviin?

Muutenkin kaava tuntuu oudolta, heti pitäis mennä luokan kärkiukkoja vastaan vääntämään ja vielä voittaa ns. heittämällä. Muuten ei oo järkeä lähteä mihinkään ja ollaan niin paskoja ja surkeita.

 

[Patrick Bateman]

U
Muuten ei oo järkeä lähteä mihinkään ja ollaan niin paskoja ja surkeita.

Lähteä? Jännästi muotoiltu.

 

[AndyS]

No ei muuta kuin näyttämään miten se valmennus ja managerointi itseltä sujuu jos uskoo tietävänsä paremmin.

 

[blackjack]

No ei muuta kuin näyttämään miten se valmennus ja managerointi itseltä sujuu jos uskoo tietävänsä paremmin.

Nyt menee ihan off-topic, mut vittu et on halpoja juttuja sulla. Ajatko sä taksia ja myyt siwan kassalla kaljaa kun saat huonoa palvelua ja luulet tietäväsi, miten sekin homma hoidetaan paremmin? Et, sä annat palautetta!

Valmentajat tekee varmasti kaikki parhaansa. Aina. Valitettavaa on se, niinkuin aikaisemmin mainittiin, et ne joutuu tekeen hommiaan oman toimen ohessa pystymättä keskittymään täysillä olennaiseen. Ihan niinkuin monet kovat kamppailu-urheilijatkin.