On selvää, että pelisäännöt eivät ole kaikille samat.
Heikki Porkka (Face):
Ministerin arvokas käytös
Tytti Tuppurainen (sdp): "Perustuslaki edellyttää kansanedustajilta ja ministereiltä arvokasta käytöstä."
Tytti Tuppurainen lausui yllä olevat sanat Wille Rydmania koskeneen luottamuslauseäänestyksen jälkeen. Luonnollisesti Tytti oli kovin vihainen, koska äänestystulos tarkoittaa, että Rydman nauttii eduskunnan luottamusta.
Muistaako kukaan nostiko Tuppurainen perustuslain ministeriltä edellyttämän käytöksen esiin aikana, jolloin Sanna Marin istui pääministerinä?
Ei se mitään, en minäkään muista.
Wille Rydman on kaikissa tilanteissa käyttäytynyt perustuslain edellyttämällä tavalla, vaikka erityisesti Helsingin Sanomat ja Iltalehti ovat toistuvasti pyrkineet horjuttamaan Rydmania [ja nykyistä hallitusta] valheellisella roskakirjoittelullaan.
Muistaa kannattaa, että samat mediat olivat asialla myös vuosi takaperin, kun Riikka Purra joutui viime vuosikymmenten törkeimmän julkisen kiusaamisen kohteeksi.
Iltalehti oli tuolloin kiusaaja numero yksi, joka ei piitannut siitä, mikä on totta, mikä valetta, vaan julkaisi lähes mitä tahansa kyetäkseen lyömään Purraa mahdollisimman ankarasti.
Iltalehti julkaisi muun muassa kokoelman tekstejä, joita väitti valheellisesti Purran kirjoittamiksi.
Kyseisen törkytekstin julkaisijoina olivat toimittajat Juha Ristamäki ja Lauri Nurmi.
Rydmania puolestaan on Iltalehden toimittajista voimakkaimmin jahdannut Jarno Liski, joka on julkisten juorujen mukaan Helsingin Sanomien Rydman-kirjoituksista suurimman vastuun kantavan toimittajan toveri.
Monta kertaa on tullut pohdittua kummat valehtelevat enemmän, poliitikot vai toimittajat. Tällä hetkellä vaaka on kallistunut voimakkaasti toimittajien suuntaan.
Kreeta Karvalalle ja hänen kumppaneilleen Iltalehdessä suosittelen Rydmanin julkaiseman kirjan lukemista, sillä sen sivuilta selviää, että kaikki ole lainkaan niin, kuten HS ja Iltalehti ovat väittäneet lukuisia kertoja.
Rydmanilla on vahvat kirjalliset todisteet siitä, miten asiat ovat edenneet toisin kuin medialla, joka vaikuttaa pohjaavan tekstinsä katkeroituneen naisen mutu-viestintään, jonka ilmiselvänä tarkoituksena on ollut tuhota Rydmaninin poliittinen ura.
Sanna Marin on juuri nyt ajankohtainen, koska hänen Tytti ystävänsä nosti esiin ministerin arvokkaan käytöksen, joka ei koske ainoastaan virantoimitusta, vaan myös vapaa-aikaa.
Marinin käytöksen arvottomuus ja röyhkeys pääministerinä olivat omaa luokkaansa Suomen poliittisessa historiassa.
Perustuslain edellyttämää käytöstä ei liene sekään, että Marin päästi jauhojengin jäseniä pääministerin virka-asunnon kaikkein pyhimpään videoimaan sekopäisiä toimiaan.
Iltalehden toimittajat ovat olleet toistuvasti erittäin ymmärtäväisiä Marinia kohtaan ja julkaisseet useita häntä ihailevia tekstejä.
Kukaan ei kiistä sitä, etteikö Marin olisi ollut näkyvä henkilö ministerinä.
Sen sijaan kannattaa pohtia millainen vaikutus Marinilla on ollut pääministeri-instituution arvostukseen. Ja nyt en tarkoita Suomen pääministerin henkilökultin kohottamista, vaan instituution Suomessa saamaa poliittista arvovaltaa, joka saavutetaan luotettavalla, uskottavalla ja vakaalla toiminnalla.
Jos Marinin vastuuton toiminta Uniper-asiassa (+ jauhojengin kanssa sekoilu) sekä hänen korona-ajan useat toimintansa niin politiikassa (mm. perustuslain vastaiset toimet) kuin vapaa-ajalla olisivat tapahtuneet jonkun miespääministerin toimesta, olisi kengän kuva on ollut takamuksessa alta aikayksikön.
.
.
