Sporttityttö...

Originally posted by Nat_Ural
Viimeksi itkin ala-asteella, kun minua vedettiin pyörätelineillä turpaan.

Minäpä ajattelinkin vähän möyhentää otsalohkoasi golf-mailallani. Paljain nyrkein en nimittäin viitsisi käydä asioita selvittämään, siinähän saattaisi minulta rystyset aueta, ja saattaisin saada sinulta sen homojen kirouksen, aidsin..
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Originally posted by Nat_Ural
Gily: Toivon kuitenkin suhteellesi itkupillin kanssa kaikkea hyvää
:david:


Jos minulla olisi tänään huono päivä, ja tuon sanojana joku muu, niin loukkaantuisin aivan varmasti. Mutta koska edelläolevat ehdot eivät täyty, niin tyydyn vain toteamaan, että kaikkea hyvää sinullekin. :david:

;)
 
Originally posted by Hannibal
Minäpä ajattelinkin vähän möyhentää otsalohkoasi golf-mailallani. Paljain nyrkein en nimittäin viitsisi käydä asioita selvittämään, siinähän saattaisi minulta rystyset aueta, ja saattaisin saada sinulta sen homojen kirouksen, aidsin..
1. varoitus. :)
 
Originally posted by Tomi
1. varoitus. :)

Tarkoituksenanihan oli hetken päästä hieman selventää sanomisiani, ettei kenellekään tule paha mieli. Tämähän oli erittäin brutaalia huumoria ja vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa. Kyllähän Nat_Ural sen tietää. :kippis1:
 
Originally posted by Hannibal
Tarkoituksenanihan oli hetken päästä hieman selventää sanomisiani, ettei kenellekään tule paha mieli.
Aha. Sori, tää vBulletinin ennustava viestinnäyttäjä kun meinaa aina välillä olla epäkunnossa.
 
Ei tarvitse enää Cityä lukea

No nyt on löytynyt varteenotettava haastaja City-lehden deittipalstoille ja parisuhdespekulaatiolle:D

Omia mielipiteitä voisin kertoa muutaman..

Mielestäni tärkeintä suhteessa on luottamus, rehellisyys ja yhdessä viihtyminen. Suhteen on tietyllä tavalla pohjauduttava ystävyyteen, mutta romanttisessa ihmissuhteessa on luonnollisesti aivan eri säännöt kuin ystävyydessä.

Yhdessä voi olla paljonkin, jos MOLEMMISTA siltä tuntuu.
Asioista voi ja pitää puhua...ei kuitenkaan liikaa...

Ja nykypäivänä satelee joka paikassa sääntöjä varsinkin miehelle tyyliin "soita 3 päivän päästä etc".... keksikää omat sääntönne.

Jotkut vinkit ym. toimivat, mutta jokainen tuntee itsensä paremmin kuin kukaan muu neuvoja tms.
 
"tiedäthän sä sen, mitä on rakkaus
ja tiedäthän sä sen mistä nyt tuulee
on aika mennä taas, kuja kollia nyt houkuttaa.

tiedäthän sä sen, mä olen ylpee
ja tiedäthän sä sen, etten mä jaksa
olla mukava, mun tarvitsee vaan skulaa *** (sopiva sana)

niin jos itket itke vaan
kyllä humppa huoles karkoittaa

Pillitä Elli pillitä
Pillitä Elli pillitä
Mä joskus tulen taas ja ryömin sun puutarhaas

Hei beibi tiedätsä, mä en oo velkaa
mä tarvin katuja, mä tarvin rauhaa
mun täytyy funata, mun täytyy antaa ajan korjata

mä olen 22 ja finito
jos tahdot jeesaa mua, unohda mut
ota kuppi kahvia tai jos tahdot
jotain vahvempaa

.....
ja jälleen kerran jätetään Elli pillittämään "


minkähän takia sitä neitonen tapaa tälläisiä miehiä 97 kertaa sadasta elämänsä aikana
Tulipa kirjattua ominaisuuksia joita miehellä en toivo olevan

*kiitoksia biisinlainasta tekijöille*
 
Parit kunnon vittuilut ollu tässä threadissa! "Kun et taida olla mikään nuori enää", kyllä repesin... Kaveri tietää miten naisiin tehdään vaikutus puhumalla :kippis1:

Rehellisesti sanottuna en muista koska itkin viimeksi vaikka en pidä itteäni edes kovana kaverina. Viimeks taisin melkein itkeä vuonna 1995 kun luin matikankokeeseen derivointia. Viimeksi teki mieli itkeä kun meni välit poikki pitkäaikaisen tyttöystävän kanssa, päätin kuitenkin ettei se ole sen arvoista. Kyllä elämällä varmasti on jotain varastossa mikä saa vielä tämän miehen kyyneliin, ihan varmasti. Ei se itkemättömyys mikään itsetarkoitus ole.

Takas off topiciin... Ei mua haittaa että on vaatimuksia jonkin luonteenpiirteen suhteen, helppoahan se on olla luotettava ja turvallinen. Mutta kun toivelistalta löytyy seuraavaksi vaikka jännittä ja yllätyksellinen niin ajattelee että siis mitä vittua? Tai pitäis olla uralla menestyvä ja samalla pitäis ajan riittää miljoonaan harrastukseen ja lapsiakin pitäis tehdä ja jäädä kotiin hoitamaan. Vähän ku joku teinipoika toivois että tyttö on langanlaiha mut silti muodokas perse ja isot rinnat, eihän sellasta olekaan.

Jostain pitää aina tinkiä, tuntuu että sitä ei oo kaikki vielä oppinut. Kyllä unelmia ja toiveita saa olla mutta pitää sietää se ettei ne kaikki täyty saman ihmisen kanssa. Aika fiksuja toiveita täällä on ihmiset esittäneet, siitä pisteet.
 
Hmmm, mitä pahaa tai hävettävää tuossa itkemisessä on? Mä ainakin itkin kevään aikana varmaan joka toinen päivä siitä lähtien kun päätettiin tossa vuoden alussa erota nykyisen ex-avovaimon kanssa. Molemmat itkettiin myös monta viikkoa eron jälkeen ja itkin myös parille ystävälle puhelimessa ja äitille kanssa. Myös töissä tuli joskus itkettyä ja ainakin pari kertaa myös Pakkotoiston vip-chatissa (kiitos teille kaikille, ketkä kuuntelitte ja tuitte...) What's the big fucking deal? Jos sitä pahaa oloa ei päästä ulos itkemällä, niin se kyllä etsii keinon tulla joskus sieltä sielun patoutumien syövereistä esille. Parempi purkaa se paha olo tässä ja nyt -hetkessä kuin sysätä se purkautuminen tulevaisuuteen.

Edit: painettuani send-nappia, alkoivat rintani kutiamaan. Nyt riennän nauttimaan Nolvadexiä ja sitten juon makkaraa suoraan pullosta ja kaljaa suoraan paketista ilman sinappia ja kaadan kirjahyllyn 2 kertaa. Groarh ja sitä rataa.
 
Originally posted by Gillyanne
Mitäkö EN sitten mieheltä vaadi? lihaksikkuutta

Entäpä liikunnallisuutta muuten? Enkä nyt puhu liikunnallisesta lahjakkuudesta, vaan harrastuneisuudesta ja motivaatiosta liikuntaa harrastaa.

Mulle on suoraan sanottuna nykyään pakollista naisen suhteen, että pitää olla liikuntaa kohtaa semmoinen asenne, että itsellä (siis ko naisella) on halu liikuntaa harrastaa, että sen hauskuuden ja motivaation liikunnan harrastamiseen ei tarvitse tulla ulkopuolelta, eli että harrastamansa liikuntalajin ei välttämättä tarvitse olla hauskaa (saa olla tietty). Aivan sama, mitä lajia tai lajeja harrastaa (ei tarvitse olla punttimimmi siis), mutta naisen pitää olla liikunnan suhteen aktiivinen, eli suunnilleen kaksi tai kolme kertaa viikossa urheilla.

Ei tarvitse hampaat irvessä veren maku suussa puurtaa, mutta silleen, että kumminkin hikoilee ja puuskuttaa. Eli ei riitä, että sanoo "Joo, mä käyn salilla.", jos siellä ei reenaa, vaan vemputtelee reiden sisentäjiä lehteä lukiessa eikä myöskään "Me pelataan lenistä työkavereiden kanssa.", koska se tarkoittaa useimmiten laiskaa läiskintää, jossa ei meinaakaan tulla hiki (lentopallossa pitää olla aika taitava koko porukan, ennenkuin siitä tulee kunnon liikuntaa).

Tuo kaikki siitä syystä, että jos nykyaikana liikuntaa harrastaa epäsäännöllisesti (esim. ankarasti hiihtaa hiihtolomalla, muttei muulloin) tai ei ollenkaan, niin _hyvin_ helposti lihoo (poikkeuksiakin on) ja tulee muitakin terveysiongelmia (luukato, huono ryhti, selkä/niskavaivoja). Lihava nainen ei himota, joten ei semmoisen kanssa sitten parisuhdekaan voi onnistua.

edit: Älä ny Tomi! Kaikkihan tietävät, että jos parisuhde loppuu, niin sehän johtuu AINA miehen latentista homoseksuaalisuudesta sekä kyvyttömyydestä ja jos prkl sentään ITKEE, niin silloin on 100% varmasti neiti, hintti, liimatukkahippi yms. erittäin epämiehekästä :rolleyes:
 
Originally posted by boyracer
... Takas off topiciin... Ei mua haittaa että on vaatimuksia jonkin luonteenpiirteen suhteen, helppoahan se on olla luotettava ja turvallinen. Mutta kun toivelistalta löytyy seuraavaksi vaikka jännittä ja yllätyksellinen niin ajattelee että siis mitä vittua? Tai pitäis olla uralla menestyvä ja samalla pitäis ajan riittää miljoonaan harrastukseen ja lapsiakin pitäis tehdä ja jäädä kotiin hoitamaan. Vähän ku joku teinipoika toivois että tyttö on langanlaiha mut silti muodokas perse ja isot rinnat, eihän sellasta olekaan.

Jostain pitää aina tinkiä, tuntuu että sitä ei oo kaikki vielä oppinut. Kyllä unelmia ja toiveita saa olla mutta pitää sietää se ettei ne kaikki täyty saman ihmisen kanssa. Aika fiksuja toiveita täällä on ihmiset esittäneet, siitä pisteet.


Tottakai jalat pitää maassa olla, vaikka noita "toivomuslistoja" täällä esitelläänkin, sehän on selvää. EI siis niin, että tosiaan edellytetään vähintäänkin toimitusjohtajan vakanssia ja monen tonnin kuukausipalkkaa, ja samaan hengenvetoon todetaan, että pitää olla valmis suurinpiirtein ryhtymään koti-isäksi jne. Mutta siinä olen edelleen eri mieltä Boyracerin kanssa, että luotettavuus ja turvallisuus EIVÄT sulje pois jännittävyyttä ja yllätyksellisyyttä!

Ja joo, tottakai pitää ymmärtää että ihmiset ovat inhimillisiä, eikä kukaan ole täydellinen. Se taas on sitten jokaisen oma asia, mistä on valmis tinkimään ja mistä ei. Esim. itse voisin vallan hyvin hyväksyä sen, että mies ei suostu itkemään minun nähteni ;), mutta sitä taas en, että hän roikkuisi hihassani jatkuvasti eikä antaisi minulle lainkaan omaa tilaa ja vapautta.

Ja mitä tuohon ikäkysymykseen tulee, niin sehän nyt on ihan fakta, ettei meikäläinen ole mikään untuvikko enää (varsinkaan kommentin esittäjän näkökulmasta;) ), joten en ottanut sitä mitenkään vittuiluna, vaan pikemminkin viattomana nuoren miehen toteamuksena. ;)


EDIT: Iivili oli näköjään ehtinyt heittää kysymyksen tuosta liikunnan harrastamisesta yleensä. No, täytyy myöntää, että aika vaikealta tuntuisi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka ei harrastaisi mitään liikuntaa tai suhtautuisi siihen jopa negatiivisesti. Tarkoitin tuolla lihaksikkuuskommentilla lähinnä sitä, että en todellakaan vaadi mieheltäni puntilla käymistä ja kehonrakentajan/fitnessmiehen kroppaa, mutta toki edellytän että hän on kohtuullisen hyvässä kunnossa - eihän hän muuten pysy edes perässäni ;) Eli peruspositiivinen asenne liikkumista, myös ns. hyötyliikuntaa kohtaan, ja tottakai ymmärrystä meikäläisen punttaamiselle, niin hyvä tulee! :)
 
Originally posted by Tomi
Hmmm, mitä pahaa tai hävettävää tuossa itkemisessä on? Mä ainakin itkin kevään aikana varmaan joka toinen päivä siitä lähtien kun päätettiin tossa vuoden alussa erota nykyisen ex-avovaimon kanssa. Molemmat itkettiin myös monta viikkoa eron jälkeen ja itkin myös parille ystävälle puhelimessa ja äitille kanssa. Myös töissä tuli joskus itkettyä. What's the big fucking deal? Jos sitä pahaa oloa ei päästä ulos itkemällä, niin se kyllä etsii keinon tulla joskus sieltä sielun patoutumien syövereistä esille. Parempi purkaa se paha olo tässä ja nyt -hetkessä kuin sysätä se purkautuminen tulevaisuuteen.

Edit: painettuani send-nappia, alkoivat rintani kutiamaan. Nyt riennän nauttimaan Nolvadexiä ja sitten juon makkaraa suoraan pullosta ja kaljaa suoraan paketista ilman sinappia ja kaadan kirjahyllyn 2 kertaa. Groarh ja sitä rataa.

Joo, samaa mieltä Tompan kanssa. Ei itku miestä pahenna...
edm. mielessä.
 
Originally posted by boyracer
Vähän ku joku teinipoika toivois että tyttö on langanlaiha mut silti muodokas perse ja isot rinnat, eihän sellasta olekaan.


Älä älä, kuule... Onhan nuita silikoneja käytetty jo iät ajat ;)
 
"uskoton,
jäykkä tosikko,
valehtelija,
lihava sohvaperuna,
kissan rääkkääjä,
untuvikko,
rassukka,
hermoileva tuuliviiri."

Jahas..taas olijoku kaipallut minua

:lol2:
 
Originally posted by Tomi
Hmmm, mitä pahaa tai hävettävää tuossa itkemisessä on? Mä ainakin itkin kevään aikana varmaan joka toinen päivä siitä lähtien kun päätettiin tossa vuoden alussa erota nykyisen ex-avovaimon kanssa. Molemmat itkettiin myös monta viikkoa eron jälkeen ja itkin myös parille ystävälle puhelimessa ja äitille kanssa. Myös töissä tuli joskus itkettyä ja ainakin pari kertaa myös Pakkotoiston vip-chatissa (kiitos teille kaikille, ketkä kuuntelitte ja tuitte...) What's the big fucking deal? Jos sitä pahaa oloa ei päästä ulos itkemällä, niin se kyllä etsii keinon tulla joskus sieltä sielun patoutumien syövereistä esille. Parempi purkaa se paha olo tässä ja nyt -hetkessä kuin sysätä se purkautuminen tulevaisuuteen.

Nyt otetaan Tomppa virtuaalinen hali. Oli niin kaunista tekstiä.

Monesti kyllä miettinyt, että mistä johtuu tämä "miehet ei itke"-pakkomielle. Kyllähän meillä kaikilla kyynelkanavat on (tai no minulla ei itse asiassa ollut syntyessä, mutta ne sitten tehtiin ja se on ihan toinen juttu se, mutta enivei). Miksi niitä ei sitten voisi käyttää? Hä?

Miehet on aivan varmasti itkeneet kautta vuosisatojen. Se on kuitenkin varmasti tapahtunut hyvinkin hiljaa sisäänpäin ja korvessa kannon nokassa eikä asiasta ole uutisoitu silloiseen seiskapäivään värikuvien kanssa. Se on ollut herkkää, mutta ei heikkoa. On uskallettu hetkeksi heittää kilpi sivuun ja päästää menemään, että perhana mä olen ehkä läntisen pallonpuoliskon kovimpia jätkiä mutta nyt mua itkettää. Sitten revitään ittensä kokoon ja takaisin ihmisten ilmoille. Että ei tässä mitään. Tuskin kukaan on moista tunnustanut, eihän se nyt miehelle sovi, mutta kukaan ei siihen ole oikeasti uskonut ja kohta on taas voinut puristaa sielun pöytärättiä kuivaksi.

Mutta mikä meni pieleen? Mieleen tulee kaksi mahdollista skenaariota.

a) Joku on ilmeisesti jossain vaiheessa alkanut oikeasti uskomaan ettei miehen muka sovi itkeä. Sitä sitten noudattaa orjallisesti vaikka kuinka sattuu sieluun. Että olenko mä perhana homo kun tuli vähän ikäänkuin paha mieli emännän kuolemasta.

b) Naiset alkoivat muuttamaan miehen mallia haluamakseen. Eivät koskaan nähneet miehien itkevän, vaikka ne aivan varmasti sitä tekivätkin joko enemmän tai usein vähemmän näkyvästi. Että sä olet muuten Aarne tunnetasolla täysin tyhjä ihminen ja se muuttuu nyt. Että pitää alkaa keskustelemaan parisuhteen nykytilasta ja tulevaisuuden suuntalinjoista sekä itkeä tuhertaa tuulen viemän tahdissa käsi kädessä. Eihän sitä terve mies kestä. Hitto vie tuohon en ala. En itke edes piruuttani. Siitähän saavat hullut eukot.

lisäys
c) Tai sitten nämä nykysankarit on sen verran heppoista tekoa, etteivät uskalla itkeä. Jos miehisyys siihen kaatuu niin eipä tuo kovin vahvalla pohjalla ole ollutkaan. Kun äiti pakotti pienenä leikkimään nukella ja hiuksetkin on pidemmät kuin naapurintytöllä niin ainoa pesäero saadaan revittyä täydellisellä wannabe-tunteettomuudella.
/lisäys

---PUNTTIMIMMIT LOPETTAVAT LUKEMISEN TÄHÄN---

Nyt siis tiedoksi kaikille, että miehet todellakin itkee. Oikeasti.
 
Originally posted by Äijä
Nyt otetaan Tomppa virtuaalinen hali. Oli niin kaunista tekstiä.

Monesti kyllä miettinyt, että mistä johtuu tämä "miehet ei itke"-pakkomielle. Kyllähän meillä kaikilla kyynelkanavat on (tai no minulla ei itse asiassa ollut syntyessä, mutta ne sitten tehtiin ja se on ihan toinen juttu se, mutta enivei). Miksi niitä ei sitten voisi käyttää? Hä?

Miehet on aivan varmasti itkeneet kautta vuosisatojen. Se on kuitenkin varmasti tapahtunut hyvinkin hiljaa sisäänpäin ja korvessa kannon nokassa eikä asiasta ole uutisoitu silloiseen seiskapäivään värikuvien kanssa. Se on ollut herkkää, mutta ei heikkoa. On uskallettu hetkeksi heittää kilpi sivuun ja päästää menemään, että perhana mä olen ehkä läntisen pallonpuoliskon kovimpia jätkiä mutta nyt mua itkettää. Sitten revitään ittensä kokoon ja takaisin ihmisten ilmoille. Että ei tässä mitään. Tuskin kukaan on moista tunnustanut, eihän se nyt miehelle sovi, mutta kukaan ei siihen ole oikeasti uskonut ja kohta on taas voinut puristaa sielun pöytärättiä kuivaksi.

Mutta mikä meni pieleen? Mieleen tulee kaksi mahdollista skenaariota.

a) Joku on ilmeisesti jossain vaiheessa alkanut oikeasti uskomaan ettei miehen muka sovi itkeä. Sitä sitten noudattaa orjallisesti vaikka kuinka sattuu sieluun. Että olenko mä perhana homo kun tuli vähän ikäänkuin paha mieli emännän kuolemasta.

b) Naiset alkoivat muuttamaan miehen mallia haluamakseen. Eivät koskaan nähneet miehien itkevän, vaikka ne aivan varmasti sitä tekivätkin joko enemmän tai usein vähemmän näkyvästi. Että sä olet muuten Aarne tunnetasolla täysin tyhjä ihminen ja se muuttuu nyt. Että pitää alkaa keskustelemaan parisuhteen nykytilasta ja tulevaisuuden suuntalinjoista sekä itkeä tuhertaa tuulen viemän tahdissa käsi kädessä. Eihän sitä terve mies kestä. Hitto vie tuohon en ala. En itke edes piruuttani. Siitähän saavat hullut eukot.

lisäys
c) Tai sitten nämä nykysankarit on sen verran heppoista tekoa, etteivät uskalla itkeä. Jos miehisyys siihen kaatuu niin eipä tuo kovin vahvalla pohjalla ole ollutkaan. Kun äiti pakotti pienenä leikkimään nukella ja hiuksetkin on pidemmät kuin naapurintytöllä niin ainoa pesäero saadaan revittyä täydellisellä wannabe-tunteettomuudella.
/lisäys

---PUNTTIMIMMIT LOPETTAVAT LUKEMISEN TÄHÄN---

Nyt siis tiedoksi kaikille, että miehet todellakin itkee. Oikeasti.

Se oli siinä!
:worship:
 
Originally posted by Äijä
Nyt siis tiedoksi kaikille, että miehet todellakin itkee. Oikeasti.

Kyllä miehet itkee ja saavatkin itkeä. Minä olen ainakin nähnyt minun poikakavereitteni itkevän. On hienoa, että mies voi näyttää tunteensa :)
 
Minä uskon, että kyllä ne miehetkin itkevät. Taitavat tehdä sen vaan aina salaa. Monelle naiselle voisi olla aika kova paikka jos oma mies, joka ei koskaan itke hänen nähtensä alkaisikin itkeä esim. jonkin parisuhderiidan päätteeksi (kuten naiset yleinsä tekevät). Itse ainakin kuvittelisin asioiden olevan silloin TODELLA huonosti. Jos kuulen, että mies on itkenyt salaa kertoo se vain siitä, että miehellä on tunteita eikä vähennä hänen miehisyyttään yhtään.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom