Re: Life as a guy
Toi on kyl ikävä kyllä aika totta joskus ;)
Mä en jaksa enää ees miettiä mitään listoja et millanen mun unelmamies on koska aina kun sellasen oon tehny, seuraava ovesta sisään astuva jätkä saa mut sekasin ja on kaikkea muuta kuin olin listannut. Näin on aina käynyt!!!
Mun unelmamiehen tunnistaa sillon kun se tulee vastaan. Pari sellasta on tullut ja molemmat hävinneet elämästä "olosuhteiden pakosta" :itku: Ulkonäöllisesti kumpikaan ei ollut mitään yleisesti komeeta tyyppiä mut mun silmissä niissä on jotain ylimaallista...persoonallista...
Noi luotettava, rehellinen, yms kuvaukset ei kyllä sovi kumpaankaan mitenkään erityisesti ja molemmat on ihmisinä hiton vaikeita -mutta sitäkin kiehtovampia! Mun kriteereissä kaikki muut piirteet lyö se, jos tyyppi on sellanen, josta kiinnostuu joka päivä uudestaan
Mä tykkään erikoisista ihmisistä, mikä ei tarkoita silti punkkaria tai sadistia tms.
Sen verran oon mäkin tähän ikään mennessä (20) katellu et tiedän ettei täydellistä ole. Ikävä kyllä tiedän myös sen, että jos maailmassa sattuu oleen muutama jätkä jotka ei hyppää jatkuvasti vieraissa (tai olis vähintään valmiita siihen jos tilaisuus tulis) niin mä en mitenkään sellasesta kiinnostu -en vaikka haluaisin! Mikäs helvetti siinä on et mun tuntemat jätkät on mun silmissä niiiiin kultaisia ja lähes täydellisiä mutta sit se et pitää juosta vieraissa sen minkä ehtii...ja kaikki tietää mut kukaan ei välitä.
Ainaki tääl opiskelijapiireissä tuntuu elämä olevan joillain ihan pelkkää :blow: riippumatta siitä kuinka vakavasti seurustelee...Sellasta on ikävä katella vierestä mut karsii toi iteltäänkin sen sinisilmäsyyden...
Niinpä: mua ei ole petetty kun en ole varsinaisesti seurustellutkaan. Enkä seurustele, jos ei ketään sen arvosta löydy...mieluummin yksin!